Kulttuurisuunnittelu

Kulttuurisuunnittelu (cultural planning) on 1970-luvulla syntynyt lähestymistapa paikkojen kulttuurilähtöiseksi ja osallistavaksi kehittämiseksi. Sen taustana ovat yhtäältä hallintovetoisen, sektorinäkökulmiin perustuvan suunnittelun sekä toisaalta yksipuoliseen ja kapeaan tuotteistamisajatteluun ja luoviin eliitteihin perustuvan kulttuurikehittämisen kritiikki. Kulttuurisuunnittelu perustuu kulttuurin laajaan määrittelyyn elämäntapana eikä yksittäisinä objekteina ja niiden tuottamisena. Sen lähtökohtana on kulttuurin erityispiirteiden paikallinen tunnistaminen ja kulttuurinäkökulman integroiminen kehittämiseen, mikä edellyttää monipuolista tietoa, sektorirajojen ylittämistä ja yhteisöjen laajaa osallistamista prosessiin.

Kulttuurisuunnittelun päätavoitteena on sektorirajat ylittävä strateginen suunnittelu ja kehittäminen, jonka on perustuttava sekä kaupungin tai alueorganisaation yleisiin linjauksiin että osallisten käsityksiin kulttuurista ja paikasta sekä yhteisymmärrykseen kehittämistavoitteista.

Prosessi jakautuu kahteen osaan, kulttuurikartoitukseen (cultural mapping) ja siihen perustuvaan kulttuurisuunnitteluun. Menetelmät ja painotukset vaihtelevat kohteittain, olennaista on paikalla elävien ja toimivien tai muuten paikkaan liittyvien yhteisöjen ja ryhmien tunnistaminen sekä näiden keskinäisten suhteiden kartoitus.

Kulttuurikartoitus tavoittelee kokoavaa yleiskuvaa kohdealueesta. Sen piiriin kuuluvat myös hallinnon tuottama sektoritieto ja osallisten näkemykset hallinnosta. Tiedon pohjalta tunnistetaan paikkakuntaa muista erottavat piirteet, sen keskeiset kulttuuriset resurssit sekä niistä vallitsevan konsensuksen aste. Näin saadaan esiin sektorien väliin jääviä katvealueita ja hallinnossa sivuutettua hiljaista tietoa, mutta myös yhteisön sisäisiä hierarkioita ja jakolinjoja. Näiden perusteella paikannetaan keskeiset kehittämistarpeet. Kulttuurikartoituksessa hyödynnetään yleensä paikkatietoa, jolla heterogeeninen tietoaines saadaan esitettyä yhdenmukaisella ja havainnollisella tavalla. Vaikka osa informaatiota näin menetetäänkin, paikkatietomuoto helpottaa sekä keskustelua osallisten kanssa että tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja suunnittelua.

Kartoituksen ja siitä kerätyn palautteen jälkeen prosessi jatkuu osallistavana suunnitteluna, jonka tarkoitus on tuottaa pohja kaupungin strategisille valinnoille ja niiden mukaisille toimenpiteille. Näiden vaikuttavuus perustuu olennaisesti sekä siihen, miten ne ohjaavat sektorien keskinäistä yhteistyötä, että osallisten hyväksynnälle. Toimenpiteiden pitäisi tämän mukaisesti jakautua kaikille sektoreille ja myös hallinnon ulkopuolisille paikallisille tahoille. Usein tämä edellyttää sektorienvälisten ja verkostomaisten toimintamallien rakentamista sekä uusien osallistamismuotojen vakiinnuttamista entisten rinnalle. Pitemmällä aikavälillä tarvitaan myös strategisen ohjauksen arviointikäytäntöä.

Suomessa kulttuurisuunnittelua on sovellettu 2010-luvulla muutamassa kaupungissa erilaisin painotuksin. Pisimmällä ovat Sipoo ja Pori, joista edellisessä prosessia on viety eteenpäin kunnan hallinnossa ja jälkimmäisessä lähiökehittämiseen liittyvän tutkimushankkeen yhteydessä (Lähkuva lähiöstä – Itä-Porin lähioiden kulttuurikartoitus ja toimenpidesuunnitelma, Turun yliopisto 2014)

KOKKELI-hankkeessa kulttuurisuunnittelun tuloksia käsitellään kulttuurisuunnitelman näkökulmasta ensisijaisesti  taiteellisissa prosesseissa, joiden kautta paikkojen syvempien merkitysten esittäminen ja niistä keskusteleminen on mahdollista. Hankkeen konkreettisina tuloksina näyttäytyvät asukkaiden osallisuuden ja keskustelun lisääntyminen sekä lähiympäristön käyttäjätiedon jakaminen sekä taiteelliset prosessit ja teokset.

 

Taide

Taide toimii hankkeessa sekä osallistavana prosessina, tiedon keräämis-, jakamis- ja syventämismetodina työpajoissa että tiedon esittämisen tapana.

Kokkelissa tavoitteena on poikki- ja monitaiteinen ote. Taide voi olla yhteisöllistä, osallistavaa, se on avoin tulkinnoille ja kommenteille. Nykytaideteosten perustana on kulttuurimaisema, maisemansuojelu ja maisema-arvot, suhde luontoon ja ympäröiviin muutoksiin. Hanke on avoin taiteilijavieraille, erityisesti toivotaan alueella toimivien ammattitaiteilijoiden mukanaoloa, tavoitteena on saada mukaan myös kansainvälisiä taiteilijavieraita ja yhteistyötä. Kokkelin taiteilija-tutkijana, maaseututaiteilijana ja taidekoordinaattorina toimii kuvataiteilija, KuM, TaM Marjo Heino.

 

Näyttelyt

Tavoitteena on kerätä hankkeen myötä hankittu tieto usean näyttelyn sarjaksi. Näyttelyt kokoavat prosessit, tapahtumat, dokumentit ja mahdolliset konkreettiset teokset koettaviksi ja visuaalisiksi kokonaisuuksiksi. Näyttelyt kertovat prosesseista ja avaavat näkymiä yksittäisiin projekteihin. Näyttelyt osaltaan tuottavat tietoa ja jäsentävät tutkimustietoa, avaavat ymmärrystä muuttuvasta lähiympäristöstä.