Kokemäenjoki virtaa Äetsän Pehulan ohitse, ohittaa Keikyän kävelysillan ja pysähtyy voimalaitokseen. Joki on aivan keskustassa ja leimaa maisemaa. Padon alla on joki on leveä ja rauhallinen. Karikkoon aivan joen keskelle on suunniteltu asetettavaksi valoteos. Yhdessä Keikyän korvenkävijöiden kanssa on suunniteltu ratasta muistuttava kuvio. Tarkoitus on saada teos pystyyn ehkä jo tammikuun aikana. Teos alleviivaa uskomattoman kaunista maisemaa ja joen merkityksiä asukkaille.
Sunnuntai-iltana 6.1. klo 18-20 Saaren asukkaat ja Kokkeli-hanke sytyttivät kynttilöitä, lyhtyjä ja ulkotulia porttien viereen ja kirkkosillalle. Lukuisa joukko kerääntyi sillalle kertomaan tarinoita Saaresta ja sillasta. Maaseutumainen maisema, pitkä historia, kulttuuriperintö ovat asioita joista voi olla ylpeä.
Kesäkeskiviikkoisin maalasin sillanaluspintaa Vaasantien alla Kvistiluodontiellä. Kyselin asukkailta heidän lempikukkiaan ja ikuistin ne betonipintaan. Kuvataiteenpäivän Maalaustapahtumassa oli myös maalaamassa mukana asukkaita.
Joen toisella puolella on samanlainen pinta. Sinne voisi ensi kesänä maalata vedenpinnan välkettä. Vai mitä tuumaat?
Kesäkuun lopussa Wanhan kirjallisuuden päivillä pidettiin sanataiteen paja maiseman merkityksistä. Kolmituntisen työpajan aikana syntyi lukuisia erilaisia näkyjä, muistoja ja maiseman merkityksiä avaavia henkilökohtaisia tekstinpätkiä. Ne on tarkoitus julkaista täällä blogissa piakkoin.
Menossa mukana oli myös Sanataiteen läänintaiteilija Karoliina Suoniemi.
Kesän loppua juhlittiin Huvilajuovalla sytyttämällä lyhtyjä mökkirantaan tai laiturille. Hämärän kääntyessä pimeäksi lyhdyt ja tulet paloivat kirkkaina jalokivinä. Näkymät joelta olivat henkeäsalpaavat. Enkä yhtään liioittele, vuosikymmenen elämys! Kauniimpaa paikkaa saa hakea. <3
Ajatus Vauvojen värikylpy -toiminnan viemisestä Luotojen kulttuuriympäristöön lähti Mollun halusta tuoda Kokkeli-hankkeeseen taiteen vakiintuneita paikallisia ammattilaisia. Toisaalta projekti mahdollisti Porin lastenkulttuurikeskuksen Vauvojen värikylpy -metodin tekijöiden pitkäaikaisen haaveen toteutumisen maalaamiseen tarvittavien syötävien värien kasvattamisesta, siemenestä tuotteeksi. Mukaan syötävien värien viljelyyn haluttiin vauvat perheineen. Heille kosketus maahan voi tuoda uudenlaisia moniaistisia kokemuksia ja elämyksiä.
Vauvojen väripaletin sininen on värinä hankalasti saatavilla syötävänä. Tärkeintä on, että viljelyn tuotteet ovat vauvojen syöminä täysin turvallisia. Sinisiä kukkia kartoitettaessa väriä löydettiin ainakin ruiskaunokista ja orvokista, joita päätettiin kokeilla ensimmäisiin istutuksiin. Mukaan istutettiin myös keltaisia lajikkeita. Viljelyyn tarkoitetut laatikot on maalattu tätä projektia varten lastenkulttuurikeskuksessa aihetta tukeviksi.
Värikylvöksi nimetyn projektin toteutuspaikka on Luodon siirtolapuutarhan Valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä sekä Porin kansallista kaupunkipuistoa, jotka luovat osaltaan puitteita alueen käytölle sekä määrittelylle. Kaunis siirtolapuutarhan keskuspuisto toimii erinomaisena tilana yhdistämään projektissa mukana olevia erilaisia ryhmiä. Näitä osallisia ovat vauvat perheineen, siirtolapuutarhan asukkaat sekä projektista muodostuvaa prosessimaista teosta katsomaan ja hoitamaan tuleva yleisö. Värikylvö kokoaa näitä ryhmiä yhteisen tavoitteen ympärille viljelykierron eri vaiheissa.
Vauvojen Värikylvössä viljelyyn saadaan apua siirtolapuutarhan asukkailta viljelypaikan tarjoamisen ja tervetulleeksi toivottamisen muodossa. Siirtolapuutarhalaiset osallistuvat viljelmien hoitoon mm. kastelemalla siirtolapuutarhan keskeisimpään paikkaan, keskuspuistoon istutettuja viljelyksiä. Asiantuntemusta ja apua projektiin saatiin myös Porin puistotoimelta, joka toimitti konkreettisia toteutusmahdollisuuksia mullan ja välineistön muodossa.
Värikylvö toteuttaa erityisesti Kokkeli-hankkeelle tärkeää tavoitetta siitä, että kulttuuriympäristöä käytetään aktiivisesti uudenlaisia arvoja niihin luoden, uusia käyttäjäryhmiä osallistaen ja mukaan yhteisölliseen suojelukeskusteluun kutsuen. Projekti mahdollistaa ylisukupolvisia kohtaamisia vauvojen ja siirtolapuutarhalaisten kesken viljelytaitoa ja alueesta nauttimista vaalien. Se on myös osoitus halusta kehittää avoimesti yhteistyötä kokeilevia kumppanuuksia kaupungin sisällä, kaikkia siihen osallistuvia osapuolia hyödyttäen.
Vauvojen ja perheiden näkökulmasta kohderyhmät saavat kokemuksia, jossa puutarha-alue ei ole vain katsomista varten, vaan jossa saa itse kokeilla istuttamista kädet – ja tässä tapauksessa varpaat, pienet sormet ja jopa koko pieni keho – multaan laittaen, siis todellista luontoaltistusta kokien. Siirtolapuutarhalaisille projekti antaa kokemuksia ja yhteistä toimintaa, uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia ja tuo taidetta lähelle, muuten niin tuttuun ympäristöön. Projekti on myös kunnianosoitus siirtolapuutarhan asukkaiden sinnikkäälle ja arvostettavan pitkälliselle alueen yhteisölliselle hoitotyölle. Muistoja ylläpitävä ja niitä stimuloiva ympäristö on elämys kaikille projektissa mukana oleville!
Lopulta Värikylvö osoittautuu hienoksi mahdollisuudeksi. Se toimii kulttuuriympäristön hoidon ja siitä yhteisöllisesti päättämisen kokeiluna; millaisia taiteen kokeiluita kulttuuriympäristössä voidaan tehdä ja mitä niistä voidaan oppia? Voiko yksi plus yksi olla enemmän kuin kaksi? Kysymyksiä on monta. Voiko mahdollistava ja innostuva salliminen antaa intoa osallistua kulttuuriympäristötyöhön, voiko useampia käyttäjäryhmiä mukaan kutsumalla luoda uusia arvoja jo valmiiksi arvokkaaseen ympäristöön? Ehkä syksyllä satoa korjatessamme saamme näihin kysymyksiin innolla odottamiamme vastauksia!
Näyttely esittelee vuonna 2017 toteutetun kulttuurikartoituksen tunnistamia, siirtolapuutarhan asukkaille merkityksellisiä paikkoja. Yhdeksän maisemapaikan tarkoituksena on opettaa toinen toisillemme jotain uutta maisemasta. Jokainen katsoo paikkoja omista näkökulmistaan, mutta on mielenkiintoista saada kurkistaa erilaisten katsojien, käyttäjien laseihin ja nähdä maisema uusin silmin.
Näyttelyn paikat kiertämällä saa tietoa asukkaiden näkökulmista heille tärkeään maisemaan. Hyvä ympäristö syntyy moninaisuudesta ja kulttuurillisten merkitysten huomioon ottamisesta. Hyvä ympäristö on jaettua!
Mielimaisema-paikat tunnistaa keltaisesta kehästä tai pallosta. Hevosluodon kärjessä ja matonpesupaikan läheisyydessä on puistonpenkkejä ja ruokapuiston yhteyteen on rakennettu ruohikkoinen sohva lepoon ja maiseman katseluun.
Linkki karttasovellukseen: http://pori.maps.arcgis.com/apps/MapTour/index.html?appid=f0f5f65e8b8546bd94411bbdaca5ee5b
Näyttelyn järjestävät Turun yliopiston Kokkeli-hanke yhdessä, Porin kaupungin, Luodon siirtolapuutarhayhdistyksen ja Porin kansallisen kaupunkipuiston kanssa.
Lisätietoja: marjo.heino(at)utu.fi p. 044 5581240 ja vuokko.kemppi-vienola(at)utu.fi
KOKKELI-hankkeen suunnittelukokous pidettiin Emil Cedercreutzin museossa, Harjavallassa keskiviikkona 18.4.2018. Maunu Häyrynen alusti suojelun muutostilannetta ja sitä miten Kokkeli-hanke kehittää yhteisöt mukaan ottavaa ja ylisektoriaalista lähestymistapaa. Vuokko Kemppi-Vienola esitteli Kokkelin kartoituksen tiedonkeruuta, jossa lähtökohtana ovat aina paikallisten yhteisöjen arvostukset ja Marjo Heino esitteli mahdollisuuksia kerätyn tiedon hyödyntämiseksi taideprojekteissa.
Suunnittelupäivän vierailijapuheenvuoron piti yhteisötaiteilija Marjukka Korhonen. Hän kertoi Suomen kasvukäytävällä toteutettavista kuntien hankkeista http://www.riihimaki.fi/yhteiskuntataiteilija-edistaa-ymparistotaiteen-toteutusta-suomen-kasvukaytavalla/ Malli on toiminut yhtenä inspiraatiolähteenä myös Kokkelille.
Kokkelin suhde kuntiin sekä toimintamallin tuottaminen
Keskustelua käytiin Kokkelin suhteesta ympäröiviin kuntiin. Omaa paikallista kulttuuria ei aina tunnisteta, tueta, arvosteta – erityisesti maaseudulla.
Liisa Nummelin nosti esiin kysymyksen millä tavalla saatu tieto voi konkretisoitua sellaiseksi aineistoksi, jolla voisi olla todella hyötyä ja vaikutuksia? Kokkelin vastaus on osallistava aineistonkeruu. Suojelu on Kokkelin ydintä ja yhteisöjen osallistamisen kautta haetaan uusia välineitä. Kartta voi toimia asukkaan ja viranomaisen välillä väylänä. Varsinkin pohjoismaissa kulttuurikartoituksen pohjalta on tehty mallinnuksia konkreettisisiksi käytännön ratkaisuiksi.
Eri sektoreiden välinen yhteistyö kunnissa ja suojelun tulevaisuus
Suojelukeskustelut kietoutuvat yhteen kulttuurin ja kehittämistoimialan kanssa. Yhteistyöpinnat korostuvat tulevaisuudessa. Voiko suojelulla olla tulevaisuudessa vahvempi rooli ylisektoriaalisissa prosesseissa?
Suojelua luovat asukkaiden arki ja kestävät ratkaisut. Nummelin mukaan hyvänä esimerkkinä ratkaisuista voi toimia tyhjien tilojen väliaikaiset käytöt.
Kysyttiin, miten kulttuuritoimija pystyisi osallistamaan ylöspäin niin että tietoa saisi vietyä viranomaisille. Mikko Eskola muistutti, että jos tyydytään vain yksittäisiin kentältä tulleiden yhteydenottoihin, niin laatu on huonompaa.
Tavoitteena on että Kokkeli tuottaa työkaluja, tietoa ja lisää yhteisöjen vuorovaikutusta, jotta kunnat pystyvät tekemään laajamittaista kulttuurisuunnittelua.
Kevätterveisin Vuokko Kemppi-Vienola ja Marjo Heino
Millainen Kokemäki oli nuoruudessasi?
Otettiinko sinusta valokuva koivua vasten tai sillan kaiteeseen nojailemassa? Souditko joella, esittelitkö aivan uutta moottoripyörää tai teitkö kotitöitä pihalla? Ehkäpä koko suku on kuvattu kotitalon portailla?
Vanhusneuvoston ja Kokkeli-hankkeen yhteinen valokuvaprojekti käynnistyy ja mukaan etsitään menneiden aikojen tunnelmia, henkilökuvia ja Kokemäen maisemia. Siis vanhoja valokuvia perhealbumistasi.
Osallistumisohjeet:
1. Etsi valokuva-albumistasi valokuva sinusta niin että taustalla näkyy tuttu maisema Kokemäeltä. Se voi olla oma piha, kylänraitti tai mieluusti Kokemäenjoki. Ota vanhasta valokuvasta kännykällä kuva. Yritä ottaa mahdollisimman tarkka kuva ja niin ettei kuvassa ole kiiltoja.
2. Muistele missä vanha kuva on otettu. Toista kuvaustilanne mahdollisimman tarkkaan. Sama maisema, ehkä sama vuodenaika, sama asento ja ilme. Muista että kuvaus ei ole vakavaa vaan tärkeintä on tavoitella samankaltaisuutta. Pyydä kuvausapua perheeltäsi. Samalla voit kertoa heille muistoja ja vanhan kuvan tarinan.
3. Lähetä kuva(t) kuvatietoineen: kuvan ottaja, kuka tai ketkä ovat kuvassa, kuvauspaikka ja-aika, yhteystiedot ja lupa kuvien julkaisulle sähköpostilla osoitteeseen: marjo.heino(at)utu.fi tai tekstiviestinä numeroon 046 922 3615.
Kuvien lähetys 31.8. mennessä.
4. Kuvat ovat esillä näyttelyssä Kokemäen kirjastossa Vanhusten viikolla lokakuussa 2018
