Keskustelutilaisuus Demokratia, konflikti ja media avasi KULTVAn vuoden 2022. Yhteistyössä Tasa-arvoa taloustietoon, feminismiä finanssipolitiikkaan –tutkimushankkeen (Femtie) kanssa järjestetyssä tilaisuudessa pohdittiin demokratian tilaa ja tulevaisuutta erityisesti konfliktin ja median näkökulmista. YTT, dosentti Mikko Jakonen (TY) pohti konfliktin roolia demokratiassa esityksessään Tarvitseeko demokratia konflikteja ja sukupuolentutkimuksen professori Anu Koivunen (TY) puolestaan tarkasteli demokratian ja median suhteita esityksessään Tarvitseeko demokratia uutismediaa.

Mikko Jakosen alustus pohti konfliktien merkitystä demokratialle. Alustus perustui Jakosen kirjaan Konflikti: Talous ja politiikka (Into 2020). Siinä missä politiikka on klassisesti ymmärretty yhteisten asioiden hoitona, politiikan hahmottaminen konfliktina avaa mahdollisuuden tarkastella politiikkaa epäselvänä, epävarmana ja jatkuvan neuvottelun kohteena olevana tilana. Tässä konfliktin tilassa vallitseva järjestys voidaan sekä kyseenalaistaa että asettaa kamppailun kohteeksi. Jakosen esityksen keskeinen väite oli, että tällaiset kamppailut ovat demokratian edellytys: konflikteja ei tulisi nähdä demokraattisen politiikan vastaisina, vaan pikemminkin sen avainpiirteinä.

Esityksessään Jakonen suhtautuikin kriittisesti julkisessa keskustelussa ja poliittisessa kulttuurissa toisinaan esiintyviin toiveisiin tehokkaasta hallinnosta, jossa asiantuntijat voisivat tehdä päätökset erimielisyyksien ja ristiriitojen niitä hidastamatta. Jakosen mukaan demokratia ei voi olla linjaorganisaatio tai yritys, jossa asiat päätetään sukkelasti ja ketterästi. Päinvastoin, demokratiaan määritelmällisesti kuuluu kiistely, kitka, harkinta ja hitaus. Toisaalta politiikan hallinnollistumisen ja politiikan ulkoistamista koskevien puheenvuorojen vastapainona myös polarisaatio ja populismi voivat uhata demokratiaa, sillä demokratiassa ei ole kyse huutoäänestyksestä.

Politiikan hallinnollistumisen ja polarisaation trendien lisäksi demokratioita koettelevat 2020-luvulla erilaiset kriisit, kuten pandemia, ekokriisi ja talouskriisi sekä maailmanpoliittiset jännitteet. Nämä toisiinsa limittyvät kriisit vaativat vääjäämättä asiantuntijavetoista päätöksentekoa. Samalla olennaista on, että kansalaiset voivat osallistua tähän keskusteluun ja tulla kuulluiksi, ja että he saavat riittävästi tietoa ymmärtääkseen mistä päätetään. Demokratiaa kannattaakin vaalia eri tavoin ja samalla muistaa, että demokraattinen valta on lähtöisin kansalaisilta.

Anu Koivusen esitys demokratiasta ja uutismediasta pohjautui tutkimushankkeeseen Flows of Power – Media as Site and Agent of Politics (FLOPO), jossa tutkitaan suomalaisen mediajulkisuuden roolia poliittisena julkisuutena eli demokratialle olennaisen kansalaisyhteiskunnan ja poliittisen päätöksenteon välisen vuoropuhelun areenana. Koivunen esitteli hankkeen laajaa, vuodet 1998-2018 kattavaa uutismedia-aineistoa, jota FLOPOn tutkijat ovat analysoineet sen suuria piirteitä ja historiallisia muutoksia hahmottavin menetelmin, soveltaen kvalitatiiviselle mediatutkimukselle tuttuja tutkimuskysymyksiä representaatiosta, merkityksellistämisen prosesseista sekä mediasta vallan käytön areenana.

Koivunen kertoi, että tutkimusryhmän tulokset piirtävät kuvaa mediajulkisuudesta eräänlaisena mediakoneena: sen sijaan, että tutkimuksessa olisi löydetty eri uutismedioita erottelevia ja keskustelua eriyttäviä aiheita, merkityksenantoja tai käytäntöjä, tuloksena on hämmästyttävän yhdenmukainen kuva suomalaisesta uutismediakentästä. Tulosten perusteella voidaan väittää muun muassa, ettei mediakenttää revi erilleen esimerkiksi erilainen suhtautuminen poliittisiin puolueisiin, ja että ajankohtaiset uutisaiheet vyöryvät koko mediakentän läpi samaan aikaan. Lisäksi tietyt teemat, kuten Koivusen esiin nostama yhdenvertaisuus, ovat tulleet huomattavasti näkyvämmiksi vuodesta 2012 lähtien kaikissa tarkastelluissa medioissa. Demokratian näkökulmasta tulokset osoittavat, ettei suomalaista mediajulkisuutta voi ainakaan kuvata kovinkaan polarisoituneeksi tai polarisoivaksi.

Samalla uutismedia kuitenkin vahvistaa yhteiskunnan perinteisiä valta-asetelmia: mediakoneessa valta puhuu, mikä kenties heikentää median edellytyksiä korjata demokratian valuvikoja. Koivunen kyseenalaistikin ajatuksen journalismin ja demokratian yhteydestä itsestään selvänä. Mediaa voidaan perustellusti pitää demokratioiden ”kriittisenä infrastruktuurina”, mutta samalla mediajulkisuudelta tarvitaan auki- ja uudelleen kirjoitettuja perusteluita yhteiskunnalliselle tehtävälleen ja olemassaololleen. Tämän edellyttää pohdintaa siitä, mitä uutisjournalismin demokratiatehtävä tarkalleen ottaen tarkoittaa yhteiskunnassamme – ja mitä se voisi tarkoittaa.

Heini Kinnunen ja Emma Lamberg. Kirjoittajat työskentelevät tutkijoina Femtie-hankkeessa.