Leikki ja luovuus ovat nousseet keskeiseen asemaan tietotaloudessa niin taloudellisen arvonmuodostuksen kuin työvoiman organisoinnin kannalta (Harni 2015; Kavanagh 2011). Leikillisistä lähestymistavoista ollaan yhä kiinnostuneempia myös yliopistokontekstissa—erilaiset leikillisyyttä hyödyntävät opetuskokeilut, hetkelliset interventiot kuin pysyvämmätkin ratkaisut esimerkiksi tilasuunnitteluun liittyen, konkretisoivat aikuisiällä ilmenevää leikillisyyttä korkeakouluelämässä.
Miten lähestyä aikuisten leikkiä ympäristössä, johon sen ei perinteisesti ole ajateltu sijoittuvan? Ehdotamme kaiken alkavan leikillisen ilmapiirin kartoituksesta. Oma tutkimuksemme lähti käyntiin käsittelemällä leikin merkityksiä aikuisten elämässä. Ennen koronapandemiaa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin Porin yliopistokeskuksessa työskentelevien ja opiskelevien akateemisten aikuisten käsityksiä leikistä. Tutkimus toteutettiin osana suunnitteluprojektia, jossa luotiin Pori Laboratory of Play:n leikkitila yliopistokeskuksen jokapäiväistä tilan käyttöä varten.
Yliopistokeskuksen leikillistä asenneilmapiiriä ja leikin merkityksiä aikuisten elämässä selvittävän kyselytutkimuksen aineisto kerättiin kahden viikon aikana helmikuussa 2019 Porin Puuvillassa, entiseen sisäleikkipuistoon järjestetyssä ’Plop up’ -tilassa.
Kyselytutkimus käsitti 60 lomakevastausta, joita hyödynnettiin Pori Laboratory of Play:n luovan monitilan suunnittelussa ja toteutuksessa. Tila suunniteltiin, yhteiskehitettiin ja rakennettiin sosiaaliset kokoontumiset ja yliopistokeskuksen yksiköiden yhteistyö huomioiden ja sen avajaisia vietettiin Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman tiloissa lokakuussa 2019.
Käytimme lomaketutkimuksen vastauksia muodostaaksemme käsityksen leikillisestä asenneilmapiiristä yliopistolla sekä siitä, kuinka leikillisyys voitaisiin huomioida tilassa fyysisten elementtien avulla. Osallistujilta kysyttiin ensin heidän ajatuksistaan leikistä ja leikin välineistä, esimerkiksi pyytämällä heitä kertomaan mikä olisi leikin vastakohta, miten aikuiset leikkivät ja mitä leikkivälineillä tarkoitetaan. Osallistujia pyydettiin myös täydentämään lause ”Jotta olisimme leikkimielisempiä, meidän pitäisi…”. Tutkimuksessa tiedusteltiin lisäksi osallistujien toiveita leikilliseen monitilaan liittyen pyytäen osallistujia jatkamaan lausetta: ”Mikäli Porin yliopistokeskuksessa olisi aikuisille tarkoitettu leikkitila, siellä pitäisi ehdottomasti olla…”.
Vastauksissaan osallistujat liittivät leikin merkitykset henkilökohtaiseen mielikuvitukseen, itseilmaisuun, hauskanpitoon ja viihtymiseen, oppimiseen, terveyteen ja hyvinvointiin, sekä laajemmin kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Leikin vastakohdat oli vastausten perusteella mahdollista kategorisoida mielentiloja, asioita ja ihmisiä kuvaaviin ominaisuuksiin (apatia, tylsyys, ilottomuus, vakavuus, jäykkyys, asiallisuus, tosikkomaisuus), toimettomuuteen (joutenolo, tekemättömyys, passiivisuus, makoilu, nukkuminen), toiminnallisuuteen (kirjan lukeminen, tv:n katselu), toimintaa arvottaviin tekijöihin (rutiininomainen ja rationaalinen toiminta) sekä opiskeluun ja työelämään (pänttääminen, suorittaminen, kaavamainen/mekaaninen/monotoninen (arki)työ).
Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli kasvattaa ymmärrystä leikillisen tilan fyysisistä elementeistä. Leikillistä, luovuuteen kannustavaa tilaa koskevissa toiveissa mainittiin mm. pallomeri, vaahtomuovimeri, pomppulinna, palikat, erimuotoiset tyynyt, pelit (lauta-, taito-, video-, biljardi-, ilmakiekko-) liukumäki, piirustustaulu, trampoliini, keinu, rentoutumispaikka, jumppapalloja, kiipeilytila, säkkituoleja, VR-lasit, ”väritysjutut”, tila yksin- ja sosiaalisesti tapahtuvaan luovuuteen, äly/leluja, sekä riittävä melunvaimennus.
Luovan monitilan tarjoumia visioitiin myös kahdessa digitaalisen kulttuurin tutkijoita ja opetushenkilökuntaa osallistaneessa työpajassa. Ilmapiiritutkimusta ja suunnittelutyötä edeltävän kahden työpajan tavoitteena oli kehittää ideoita epämuodolliselle, leikkiä ja leikkisyyttä aikuisissa käyttäjissä esiin houkuttelevalle tilalle. Suunnitteluvaiheiden jälkeen valaistus, huonekalut ja lattiat suunniteltiin tai valittiin yhteistyössä kehitysprojektista vastanneen tutkijan (Heljakka), Turun yliopiston sisustusarkkitehdin ja tilakehittäjän sekä yliopiston palveluksessa olevan rakennusyrityksen kanssa.
Sisustusarkkitehdin (haastattelu 16.3.2020) mukaan tila on suunniteltu antamaan puitteet leikin ja digitaalisen kulttuurin tutkimukselle ja tukemaan sekä yhteisöjen että tieteiden välistä työskentelyä. Sisustusarkkitehti halusi yhdessä tilan kehityksestä vastaavan tutkijan kanssa luoda tilan, joka heijastaa liikkumis- ja ajatteluvapautta sekä turvallisuutta kokeilla ja leikkiä. Suunnitteluprosessin tarkoituksena oli luoda tila, joka poikkesi yliopiston perinteisistä tiloista, ja joka antaa käyttäjille mahdollisuuden saada hyvinvointia tukevia leikillisiä tilakokemuksia. Tavoitteena oli luoda ”avoin ympäristö, jossa on turvallista kommunikoida leikkisästi ja nauttia luovuudesta”.
Turvallisuuden tunne ja fyysinen hyvinvointi olivat keskeisiä asioita, joita sisustusarkkitehti halusi tilan luovuuden ohella heijastavan. Turvallisuudentunteen syntymistä edesautettiin käyttämällä tilasuunnittelussa luonnon inspiroimia värejä, kuvioita ja muotoja, ja hyvinvointia parannettiin lisäksi valaistuksella, ilmanvaihdolla sekä monilla liikkuvuuden, sosiaalisuuden ja kosketuksen mahdollistamilla leikin tarjoumilla.
Aikuisten leikkitarpeita palveleva, luova monitila luotiin sisällyttämällä viittauksia luontoon ja ulkotiloihin, kuten leikkipuistoon ja metsään. PLoP-tilan värimaailma ja yleinen muotoilu ovat saaneet inspiraationsa luonnosta. Tilassa on tilan kehityksestä vastanneen tutkijan toiveesta käytetty vihreää (vihreä väri yhdistetään yleensä kasvillisuuteen; kasveihin ja puihin, ja se materialisoituu tilassa myös ’puukaktusten’ muodossa) ja oranssia (energisoivan vaikutuksensa vuoksi, väri on läsnä huonekaluissa ja lelumaisissa elementeissä).
Aiemmin neljän tutkijan neljäksi neliöksi järjestetty toimistotila muutettiin tilankehitysprojektissa avoimeksi sosiaaliseksi leikkitilaksi, jossa on maksimaalinen määrä luonnonvaloa ja läpinäkyvyyttä, sekä joustavia, modulaarisia huonekaluja, miellyttävä akustiikkaa ja värikkäitä tekstuureja. Tilaan tuotiin lisäksi erilaisia leikkivälineitä, kuten leluja ja pelejä.
Leikilliset elementit tarjoumineen tähtäävät tilassa aktiiviseen, moniaistiseen leikkiin: keinu, kuntosalipallot ja puolapuut tarjoavat virkistystä ja viihtymistä kannustamalla keholliseen liikkeeseen; mittatilaustyönä tehdyt ja siirrettävät hyllyelementit, joiden lepopaikat mahdollistavat rentoutumisen; jättikokoiset värityskuutiot kutsuvat luovan leikkiin; ja värimaailma tarjoaa tilaa käyttäville aikuisille inspiraatiota. Leikkitilaan tuotiin lisäksi kaksi- että kolmiulotteisilla elementtejä, jotka liittyivät fantasialeikkiin: painettu digitaalinen seinätapetti, joka kuvaa rehevää metsäympäristöä, ja värikäs lattiamatto, jonka kukat ja perhoset muistuttavat luonnosta.
Luokittelimme tilan leikilliset elementit neljään osa-alueeseen: viihtyvyys, rentoutuminen & hyvinvointi, fantasia ja inspiraatio, jotka edustavat leikin neljää ulottuvuutta. Nämä leikillisyyteen yhdistetyt ulottuvuudet tunnistettiin empiirisessä aineistossa tekijöinä, joita tilan tulevat käyttäjät pitivät relevantteina leikillisyyden näkökulmasta. Lomaketutkimukseen osallistuneiden vastaajien ajatukset leikin elementtien mahdollisista tilallisista vastaavuuksista luokiteltiin ja sovitettiin kehittämässämme mallissa niiden tarjoamiin leikin ensisijaisiin tarjoumiin (Kuvio 1).
Mallimme rakentuu fyysisistä elementeistä, jotka muodostavat kukin tarjouman leikillisille elementeille. Leikkitilan tarjoumat edustavat liikunnallista, sosiaalista, visuaalista ja haptista (kosketukseen perustuvaa) leikkiä. Vaikka malli vain nimeää kunkin fyysisen elementin sarjan ensisijaisen tarjouman tilassa, tarjoaa se ideoita ja suosituksia aineettoman leikillisen ilmapiirin tulkitsemisessa fyysisiksi elementeiksi—huonekaluiksi, esineiksi ja viimeistelymateriaaleiksi, jotka tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia leikkiin.
Aikuisen leikin, tilasuunnittelun ja luovuuden yliopistokontekstiin yhdistäviä tutkimuksia on julkaistu toistaiseksi vähän. Toivomme kokeilevaa ja innovatiivista otetta osoittavan, monivaiheisen tutkimuksemme leikillisessä tilankehityksessä sovellettavine malleineen tarjoavan uusia ajatuksia siitä, miten käyttäjät osallistetaan varhaisessa vaiheessa yhteisten tilojen suunnitteluprojekteihin ja miten asenneilmapiiriä selvittävän tutkimuksen tulokset auttavat muotoilemaan aikuisten ajatukset leikistä fyysisiksi ja tilallisiksi tarjoumiksi yliopistokontekstissa. Lisäksi kannustamme leikillisten tilojen suunnittelijoita moniaistillisuuden huomioimiseen suunnittelemalla liikunnallisia, visuaalisia, sosiaalisia sekä haptisia leikin tarjoumia sisältäviä tiloja.
Esittelimme leikillistä tilatutkimustamme Architecture Media Politics Science (AMPS)-konferenssissa keväällä 2020. Kiinnostusta konferenssiorganisaatiossa herättänyt tutkimuksemme johti kutsuun kirjoittaa kirjanluku Kelly L. Andersonin toimittamaan, palvelumuotoilua eri näkökulmista tarkastelevaan teokseen Particicpatory Practice in Space, Place, and Service Design. Questions of Access, Engagement, and Creative Experience. Toimittajan mukaan kirjanlukumme aihe oli innostanut laajentamaan toimitetun teoksen fokusta osallistavuuteen.
Kuva 4. Palkittu tutkimuksemme julkaistiin tänä vuonna Vernon Pressin teoksessa (oikealla).
Vastaanotimme Vernon Pressin kustantaman kirjan kappaleet loppuvuodesta 2022 ja pitkä, mutta mielenkiintoinen ja vivahteikas tutkimusmatka sai lopulta yllättävän, mutta mieluisan päätöksen—luovan monitilan syntytarina aluksi Kauppakeskus Puuvillassa vuonna 2019 avautuneessa ’Plop Up’-tilassa johti paitsi Pori Laboratory of Play:n pysyvän ja monipuolisesti hyödynnettyyn, luovan monitilan rakentumiseen Porin yliopistokeskuksessa, myös kansainvälisesti palkittuun, leikintutkimusta tilasuunnitteluun yhdistävään ja luovuutta organisaatioissa tarkastelevaan monitieteiseen tutkimukseen: Tämän vuoden keväällä saimme tiedon, että tutkimuksellemme on myönnetty AMPS Critical Futures Research Award -palkinto. Saamamme tutkimuspalkinto ohjaa ajattelemaan tulevaisuuden tilankehityksen olevan entistä osallistavampaa ja leikillistä.
LUMO-tutkimusryhmän jäsen, Katriina Heljakka (TaT, FM, Ekon.mag.) on digitaalisen kulttuurin väitöskirjatutkija Turun yliopistossa ja leikin asiantuntija Mannerheimin lastensuojeluliiton Leikkipäivä-ohjelmassa. Häntä kiinnostaa leikki elämänlaajuisena ilmiönä. Heljakka on työskennellyt Suomen Akatemian rahoittamissa tutkimusprojekteissa Leikillistyminen ja pelillisen kulttuurin synty, Pelitutkimuksen huippuyksikössä (CoECult) ja Business Finlandin rahoittamassa Hybrid Social Play -projektissa. Myös taidekriitikkona toimiva ja Peak Experience -taiteilijaryhmää kuratoiva Heljakka tuottaa leikillisiä interventioita ja tutkii parhaillaan liikuttavia ja verkottuneita leluja sekä leikillisiä ympäristöjä, työkaluja ja tekniikoita osana työympäristöjä ja leikillistä oppimista. katriina.heljakka@utu.fi.
LUMO-tutkimusryhmän perustajajäsen Annika Blomberg (KTT) toimii yliopistotutkijana Tampereen yliopistossa. Hän väitteli organisatorisesta luovuudesta Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä vuonna 2016 ja hänen tutkimusintresseitään ovat luovuus, fyysiset tilat, asiantuntijatyö sekä yhteistyö. Annika.blomberg@tuni.fi
Lähteet:
Harni, E. (2015). Profanaatio ja leikki Giorgio Agambenin ajattelussa–eräs näkökulma kulttuurin poliittiseen merkitykseen. Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja, 88–99.
Heljakka, K. & Blomberg, A.(2022). Materializing Playfulness: Developing A Social Play Space for A Multidisciplinary Research Community.Teoksessa Kelly L. Anderson (toim.) Participatory Practice in Space, place, and service design. Questions of Access, Engagement, and Creative Experience Vernon Press, 125–143.
Kavanagh, D. (2011). Work and Play in Management Studies: A Kleinian Analysis. Ephemera, Theory & Politics in Organization 11(4), 336–356.