Toukokuun 2020 lopussa elämää poikkeuksellisissa olosuhteissa on takana 11 viikkoa. Se on jo niin pitkä ajanjakso, että ihmisille on ehtinyt muodostua uusia tapoja ja rutiineja; niin hyvässä kuin pahassa. Yhtäältä on totuttu poikkeustilanteeseen, mutta toisaalta se alkaa jo koetella kärsivällisyyttä. Seurantamme pohjalta näyttää siltä, että yrityksissä ollaan nyt selvästi enemmän huolissaan henkilöstön henkisestä hyvinvoinnista kuin tautitilanteesta. Tämä johtunee pitkälti siitä, että tautitilanne on Suomessa pysynyt hyvin hallinnassa ja tautitapauksia on tähän mennessä ollut verrattain vähän. Toisaalta, maaliskuussa asetetut rajoitustoimet olivat täysin ennen kuulumattomia. Työikäset suomalaiset eivät ole koskaan aiemmin kokeneet vastaavaa, joten totaalisen uudenlaisessa tilanteessa toimiminen alkaa vaatia veronsa.

Sen huomaa semmosessa vireessä; ihmiset alkaa vähän vetäytyä kuoreensa

Terveystilanteen paraneminen Suomen ulkopuolella ja tähän liittyvä viranomaisrajoitusten purku vaikuttaa tällä hetkellä erityisesti seuraamiemme kansainvälistä liiketoimintaa tekevien yritysten liiketoimintaan. Hankinta- ja toimitusketjut Suomeen toimivat nyt varsin hyvin, toimittajat pystyvät tuottamaan materiaaleja ja välituotteita ja toimitusaikataulut pitävät pääosin hyvin verrattuna tilanteeseen esimerkiksi huhtikuussa. Toimitukset asennuksineen alkavat pikku hiljaa myös mahdollistua työntekijöiden rajanylitysmahdollisuuksien laajentuessa. Muutamat yritykset odottavat jo mahdollisuutta tavata nykyisiä tai potentiaalisia asiakkaita ulkomailla fyysisesti. Myös kansainvälistymispyrkimyksiä voidaan taas jatkaa hieman konkreettisemmin suunnitelmin. Kuten kotimaassa, myös kansainvälisessä kaupassa on ehtinyt kevään aikana syntyä jonkinlaista ”korjausvelkaa”, ”kehitysvelkaa” tai ”parannusvelkaa” peruuntuneiden tai siirtyneiden projektien osalta. Muutamat yritykset ennakoivat mahdollisuutta kansainvälisen kysynnän piristymiseen, mikäli asiakkaiden taloustilanne pysyy kohtalaisena ja näkymät paranevat.

Kysymys mahdollisesta paluusta takaisin toimistolle on askarruttanut seurattavia yrityksiä jo muutaman viikon. Myös asiakkaiden tai kumppanien tapaamisen mahdollisuuksia on arvioitu. Toistaiseksi ei kuitenkaan juuri kenenkään suunnitelmissa ole nopea palaaminen lähitoimintaan, vaan paluun suhteen aiotaan edetä varsin varovaisesti ja tilannetta tarkkaillen. Ja miksi kiirehtiä, koska poikkeustilan aikana moni on oppinut varsin hyvin toimimaan etämoodissa. Haastatteluista voisi päätellä, että kokemukset etätyöstä ovat laajalti olleet odotuksia parempia.

Alussa [etätyö] oli vaikeaa, mutta nyt ollaan kreattu varsin luovissa sessioissa

Kuten aiemmissa blogeissa olemme todenneet, muutamissa yrityksissä on valmisteltu konttoritiloja paluuta ajatellen jo jonkun aikaa, mutta vielä näihinkään ei ole ryntäystä tiedossa. Vaikuttaa siltä, että varsin monessa työyhteisössä pyritään toiminaan mahdollisimman paljon etänä vielä kesäkauden aikana. Seurattavien yritysten joukosta kukaan ei ole välittömästi vähentämässä toimitilojen kokoa, mutta useat yritykset kyllä arvioivat tällä hetkellä tilatarpeitaan. Yrityksillä on edelleen vahvaa uskoa siihen, että toimivat, edustuskelpoiset tilat ovat tärkeässä roolissa tulevaisuuden kanssakäymisessä ja asiakassuhteiden hoidossa. Seuraamamme pienyrittäjätkin aikovat edelleen pitää kiinni toimistotiloistaan.

Tällä viikolla keskustelimme haastateltavien johtajien kanssa myös koronakriisin tuomista yrityksen johtamisen haasteista. Moni johtajista on kokenut tähän mennessä suurimmiksi haasteiksi epävarmuuteen liittyvät asiat. Kriisissä johto on joutunut työskentelemään ennenkokemattoman suuressa epävarmuudessa ja tekemään päätöksiä tietämättä miten pitkään vallitseva tilanne jatkuu, millaisia vaikutuksia nähdään jo lähitulevaisuudessa jne. Ja tälläkin hetkellä yrityksissä pohditaan esimerkiksi sitä miten paljon henkilöstöä kesälomien aikana pitäisi olla työssä tietämättä mikä työtilanne silloin on.

Iso osa johtajista nosti suurimpina haasteina esille myös henkilöstöjohtamisen kysymyksiä. Erityisesti henkilöstön sanattomassa viestinnässä välittyvien tunnelmien aistiminen on ollut käytännössä mahdotonta kun ei kohdata kasvotusten. Mieltä painavien asioiden kätkeminen on paljon helpompaa etäkeskusteluissa. Haastattelujen perusteella näyttää siltä, että etätyö jakaa henkilöstöä niihin, joille se sopii hyvin ja joilla on kotona hyvät olosuhteet työskennellä ja toisaalta niihin, joille etätyö ei sovi, vaan aiheuttaa poikkeuksellisen suurta kuormitusta ja työn hallinnan haasteita. Liiketoiminnallisesti seurattavien yritysten näkymät ovat tällä hetkellä – tilanteen ja kauhuskenaariot huomioiden – varsin hyvät, mutta huoli henkilöstöstä kasvaa kun poikkeuksellinen työtilanne pitkittyy.