Blogin edellisissä artikkeleissa (täällä ja täällä) käsiteltiin verbiliittoja, jotka ovat moniosaisia predikaatteja eli koostuvat useammasta kuin yhdestä osasta. Verbiliittojen tavoin myös verbi-idiomit ovat moniosaisia predikaatteja: ne koostuvat verbistä ja sen laajennuksesta. Verbi-idiomiin kuuluvan verbin laajennus voi olla muodoltaan objekti (a) tai adverbiaali (b). Verbistä ja subjektista koostuvat idiomaattiset sanaliitot (c) ovat harvinaisempia kuin verbistä ja […]
Verbiliittoja, osa 2
Blogin edellisessä artikkelissa esiteltiin neljä verbiliittoa. Toisessa osassa käydään läpi seuraavat viisi verbiliittoa: 1. tulla tekemään -rakenne Yleensä tulevaa aikaa ilmaistaan suomessa preesensmuotoisella verbillä (on, teemme, tehdään) ja tarvittavilla täsmentävillä ajanilmauksilla: Sopimus allekirjoitetaan ensi viikolla. Seuraava kokous on tiistaina. Joskus on kuitenkin tarvetta käyttää tulevan ajan merkitystä selventävää tulla-verbillistä rakennetta tulla tekemään (= tulla-verbi + […]
Verbiliittoja, osa 1
Verbiliitto koostuu apu- ja pääverbistä ja toimii lauseessa yksinkertaisen predikaattiverbin tavoin. Apuverbinä on usein olla, joissakin verbiliitoissa tulla tai muu verbi, pääverbinä puolestaan on tyypillisesti infiniittinen verbinmuoto (ks. infinitiivit ja partisiipit). Verbiliiton merkitys ei yleensä ole sen osista pääteltävissä. Tässä artikkelissa esitellään neljä verbiliittoa: 1. on tehtävä -rakenne ilmaisee nesessiivisyyttä eli pakkoa tai […]
Lauseenvastikkeet
Edellisissä artikkeleissa käsiteltiin verbien infiniittimuotoja eli partisiippeja ja infinitiivejä. Niitä tarvitaan myös lauseenvastikkeissa eli sellaisissa rakenteissa, joissa ei ole persoonamuotoista verbiä ja joilla on enemmän tai vähemmän lausemaisia ominaisuuksia. Tässä artikkelissa esitellään neljä tällaista rakennetta: referatiivirakenne, temporaalirakenne, finaalirakenne ja modaalirakenne (tavan määritteenä toimiva rakenne). 1) Referatiivirakenne: -VA- tai NUT-partisiipin genetiivi 2) Temporaalirakenne: E-infinitiivin inessiivi 3) […]
Infinitiivit
Infinitiivejä kutsutaan tunnustensa mukaan A–, E- ja MA-infinitiiveiksi: puhu-a, puhu-e–, puhu-ma–. Infinitiivi muodostetaan verbistä, mutta sillä on myös substantiivin ominaisuuksia (eli osittainen sijataivutus). A-, E- ja MA-infinitiivien perinteiset nimitykset ovat 1., 2. ja 3. infinitiivi. A-infinitiivi (1. Infinitiivi) puhua, juoda, kävellä, pelata, tarvita, paeta A-infinitiivin perusmuotoa käytetään verbin hakumuotona sanakirjoissa. A-infinitiivin pidempi muoto = […]
Partisiipit
Suomen kielessä on verbeistä johdettuja infiniitti- eli nominaalimuotoja, jotka käyttäytyvät osittain verbien ja osittain nominien tavoin. Nämä nominaalimuodot voidaan jakaa partisiippeihin ja infinitiiveihin, joista tässä artikkelissa käydään läpi tyypillisimmät partisiipit: 1. VA-partisiippi (aktiivi ja passiivi) – puhuva, puhuttava 2. aktiivin NUT-partisiippi ja sen passiivinen vastine TU-partisiippi – kaatunut puu, kaadettu puu 3. Agenttipartisiippi mA – […]