Kieroja lihaksia suolavedessä

Keväällä minun alkaa tehdä mieli kalastaa. Se on vähän outoa, koska kuulun koulukuntaan, jonka mukaan Turun parhaat kalavedet sijaitsevat kauppahallissa. Tähän mennessä lähimmäs kalastusta olen päässyt käymällä perhokalastuskurssin, jolla muun muassa opeteltiin sitomaan perhoja ja kuivaharjoiteltiin nurmikolla. Kurssille menin Eeva-Kaarina Arosen loistavan Maria Renforsin totuus ‑romaanin innoittamana. Sittemmin olen lähinnä kylvänyt perhoyritelmiäni joihinkin kesäisiin vesiin, eikä koukussa ole onneksi ollut kiinni kuin luultavasti jokin särjensukuinen kerran.

Tänä vuonna ajattelin torpata kalastusvietin etymologian avulla. Suomessa on (laskutavasta riippuen) jopa 3 400 ruotsalaislainaa, mutta missä ruotsin kieli oli, kun kaloja nimettiin? Turska on torsk, siika on sik, silli on sill ja murteissa ahventa nimitetään apporaksi (ruots. abborre), mutta entäs kampela, hauki, silakka ja monet muut?

Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan vanhimpiin käytössä oleviin kalannimityksiin kuuluu särki, jolla on vastineita etäsukukielissä saakka (esim. mansin tārka). Seuraavan kerran katiskaa nostettaessa osoitettakoon siis vähän rispektiä siis tälle lajille! Ahven-, kiiski-, lahna-, made-, salakka– ja taimen-sanoilla on vastineita lähisukukielissä kuten karjalassa (esim. majeh ’made’) ja osin saamen kielissä (esim. pohjoissaamen vuoskku ’ahven’), mutta niille ei ole esitetty tarkempaa alkuperää. Made-sanalla tosin lienee yhteys madella– ja mataa-verbeihin.

Lohi on vanha balttilainen laina, jonka vastineita ovat latvian lasis ja liettuan lãšis. Hauki-sanaa puolestaan on arveltu vanhaksi slaavilaiseksi lainaksi. Kesäisen kilpakumppanin kädenväännössä voi pudottaa kertomalla ratkaisevalla hetkellä, että käsivarren koukistajan nimitys hauis on johdos hauki-sanasta, koska lihaksen muoto muistuttaa haukea.

Ja on se ruotsikin siellä, vähän piilossa tosin. Saamesta on suomeen tullut sana rautu, joka on alun perin johdos punaista tarkoittaneesta kantaskandinaavin sanasta. Nykyruotsin röd on siis etymologisesti sama sana. Kuha on vanha germaaninen laina, jonka kanssa ruotsin gös on samaa juurta. Ruutana on laina ruotsin ruda– tai muinaisruotsin rudha-sanasta. Kaiken kruunaa silakka, joka on lainaa ruotsin sanasta sillaka tai sillake ’sillien säilömiseen tarkoitettu suolavesi’ (vrt. laka ’liottaa’, lake ’suolaliuos’). Sama sana on lainautunut myös suomen lähisukukieliin, joissa se tarkoittaakin suolakalaa, ei kalalajia.

Suosikkini kalojen ja kalannimitysten joukossa on kuitenkin kampela. Se on johdos veiviä tarkoittavasta kampi-sanasta. Murteissa kampela tarkoittaa myös vinoa, kieroa, kankeaa ja hankalaa. Mikä muu kuvaisi yhtä hyvin kalaa, joka on litistynyt ja ikään kuin veivattu toiselle kyljelleen ja ui lättynä? Nerokasta. Lisäksi kampelaa ei tarvitse pelätä löytävänsä perhosta.

Tässä pähkinänkuoressa erittäin tarpeellista tietoa verkon nostoon ja laituriviisasteluun! Hyvää kesää kaikille!

Krista Ojutkangas