Turun yliopiston maantieteen osaston tutkimusryhmä KREPRO (Knowledge Creation Processes) tutkii tiedon jalostumisen prosesseja ihmismaantieteellisestä näkökulmasta.

Tutkimusryhmää johtaa maantieteen professori Jussi S. Jauhiainen. KREPRO tutkii tiedon jalostumista eri ympäristöissä kuten tieteen, taiteen, liikemaailman ja yhteiskunnan monissa konteksteissa. Tutkimusryhmä myös kehittää uusia menetelmiä tiedon jalostumisen tutkimiseen.

Tutkimusryhmää johtaa maantieteen professori Jussi S. Jauhiainen. KREPRO tutkii tiedon jalostumista eri ympäristöissä kuten tieteen, taiteen, liikemaailman ja yhteiskunnan monissa konteksteissa. Tutkimusryhmä myös kehittää uusia menetelmiä tiedon jalostumisen tutkimiseen.

Spatio-temporaalisuuden, eli aikatilallisuuksien, tutkimus on tutkimusryhmän erityisalaa. KREPROn tärkeimmät tutkimuskysymykset ovat:

• Kuinka tieto jalostuu tieteessä, taiteessa, liikemaailmassa ja yhteiskunnassa?
• Kuinka aika ja tila liittyvät tiedon jalostumisen prosesseihin?

Näihin kysymyksiin on etsitty ja löydetty vastauksia monenlaisten tutkimustapausten kautta. Tutkimuksen teemat sivuavat liikkuvuutta, rytmejä, kansainvälisesti muuttuvia konteksteja, tutkimusryhmien muodostumista, muuttuvia etäisyyksiä sekä keskuksia ja periferioita. Tilan eri fyysisiä ja maantieteellisiä tasoja tarkastellaan esimerkiksi sosiaalisina, kognitiivisina ja digitaalisina. Tällä maantieteellisellä otteella tutkimusryhmä tutkii muun muassa tiedon jalostumista, innovaatioita ja luovuutta osana tietoyhteiskuntaa, innovaatioperusteista kehitystyötä ja tiedekulttuuria.

Tutkimusryhmä toimii globaalistikin laajalla alueella keräten tutkimusmateriaalia tarpeen mukaan täysin erilaisista paikoista, kuten Huippuvuorilta, Sansibarilta, Berliinistä tai Lapista. Joulukuussa 2019 esimerkiksi ilmestyy Jauhiaisen ja Hoolin kirja ”Innovation for Development in Africa”, jossa tarkastellaan miten innovaatiot ja toisaalta niihin liittyvät toimintatavat ja linjaukset ovat tulleet osaksi kehityspolitiikkaa kautta Afrikan. KREPROn tutkimus on kohdistunut myös todella lähelle: Turun yliopiston ja Berliinin Humboldt-yliopiston yhteinen maantieteen kurssi antoi mahdollisuuden tutkia oppimista kansainvälisellä projektimuotoisella kurssilla, jossa opiskelijoiden hajautuneisuus ja kokoontuminen yhteen vaihtelivat (Hautala & Schmidt 2019).

Seuraavaksi tarkempi esittely KREPRON tutkimuksesta, jossa selvitettiin tieteellisen tiedon jalostumista rytmin käsiteen avulla.

Tarkastelussa tutkimushankkeen tiedon jalostumisen rytmit

KREPRO-ryhmän tutkijat Minna-Liina Ojala ja Johanna Hautala tutkivat tiedon jalostumista tutkimushankkeessa artikkelissaan ”Knowledge creation rhythms of a science project, in and beyond remote Ny-Ålesund in the Arctic”, joka on julkaistu Polar Geography -tiedejulkaisusarjassa (2019).

Artikkeli käsittelee tiedon jalostumista kansainvälisessä ja monitieteissä tutkimushankkeessa, joka kokoontui väliaikaisesti Ny-Ålesundin tutkimusasemalle Huippuvuorille. Aiemmin on todettu, että kokoontuminen ja läsnäolon hetket ovat elintärkeitä tiedon jalostumiselle projekteissa, joissa pääsääntöisesti työskennellään eri maantieteellisissä sijainneissa. Tutkimusryhmien kokoontuminen kaupunkeihin on osoittautunut hyödylliseksi, mutta perifeerisen paikan ja luonnonympäristön merkitys tiedon kehittymiselle on vähemmän tunnettua.

Näihin kysymyksiin vastaamiseksi tutkimuksessa sovellettiin Henri Lefebvren rytmianalyysiä ja sen käsitteitä, kuten ”eurytmia”, jolla tarkoitetaan tässä yhteydessä tuottavaa rytmien tasapainoa ja samatahtisuutta, ja ”arrytmia” eli rytmien häiriö ja konflikti.

Tutkimuksen mukaan kokoontuminen Ny-Ålesundiin tuki tehokasta eurytmistä kokonaisuutta, jossa ympäristöstä tuli osa tiedon jalostumisen prosessia ja sysäys tiedon jalostumiselle saavutettiin. Rytmien muuttuessa myös eurytmia alkoi väistyä. Ylettämällä tarkastelu kokoontumisen ulkopuolelle tutkimuksessa huomattiin, että arrytmia on olennainen osa tiedon jalostumista projektissa. Lisäksi arrytmia saattaa olla välttämätöntä innovatiivisen tieteellisen tiedon jalostumiselle.

Lähteet:

Hautala J. & S. Schmidt (2019) Learning across distances: an international collaborative learning project between Berlin and Turku. Journal of Geography in Higher Education 48:2, 181-200.

Jauhiainen J.S. & L. Hooli (2019) Innovation for Development in Africa. 7.11.2019. < https://www.crcpress.com/Innovation-for-Development-in-Africa/Jauhiainen-Hooli/p/book/9780367349561>.

KREPRO – Knowledge Creation Processes. 17.11.2019. <https://sites.utu.fi/krepro/>

Ojala M-L. & J. Hautala (2019). Knowledge creation rhythms of a science project, in and beyond remote Ny-Ålesund in the Arctic. Polar Geography 42: 1, 1-17.

Turun yliopiston maantieteen tutkijat Joni Mäkinen ja Kari Kajuutti kartoittivat vuonna 2016 Suomen maaperämuodostumia laserkeilausaineistosta, ja löysivät tieteelle jotain aiemmin tunnistamatonta. Vuonna 2017 aiheesta julkaistiin ensimmäinen artikkeli yhdessä Elina Ahokankaan ja Geologian tutkimuskeskuksen tutkijoiden Antti Ojalan sekä Jukka-Pekka Palmun kanssa.

Lopulta kolmiota tai V-kirjainta muistuttavalle kumpareelle keksittiin nimi: murtoo. Nimi tulee muodostumien ensimmäisen löytöpaikan mukaan, joka sijaitsee Murtoonjärven länsipuolella noin 30 kilometriä Tampereelta lounaaseen lähellä Nokian ja Vesilahden rajaa. Murtoo on oivallinen nimi tälle maaperämuodostumalle, sillä se viittaa murtuneeseen, jollaiseksi maastoa murtoo-muodostumien paikoin kivikkoisilla esiintymisalueilla voi kuvailla.

Alkuvuodesta 2018 murtoo ylitti kansallisen uutiskynnyksen ja aiheesta kerrottiin varsin laajasti. Tieteen maailmassa murtoot ovat olleet merkittävä löydös, joka on poikinut kansainvälistä tutkimusyhteistyötä. Murtootutkimuksen lisäksi Joni Mäkisen johtama MUST-konsortio tutkii laajemminkin jäänalaisten sulamisvesiprosessien dynamiikkaa mannerjäätiköiden nopean sulamisvaiheen aikana.

Tutkimuksen keskeisenä menetelmänä on laserkeilausaineistosta rakennetun digitaalisen maastomallin tulkinta ja muodostumien kartoitus. Lisäksi tutkimuksella pyritään tuottamaan tietoa yleisesti ilmaston lämpenemisen aiheuttamasta mannerjäätiköiden sulamisesta ja sen seurauksista. Viime kesänä MUST-konsortiolle myönnettiin Suomen Akatemian nelivuotinen rahoitus, joka mahdollistaa tämän kansainvälisen yhteistyön.

Uusi tutkimus määrittelee murtoon ominaisuudet

Lokakuun lopulla julkaistiin uusi tutkimusartikkeli murtoista Annals of Glaciology -julkaisusarjassa nimellä ”Ice-sheet scale distribution and morphometry of triangular shaped hummocks (murtoos): a subglacial landform produced during rapid retreat of the Scandinavian Ice Sheet”. Tätä uutta artikkelia on ollut kirjoittamassa jo mainittujen suomalaisten tutkijoiden lisäksi Gustaf Peterson ja Christian Öhrling Ruotsin geologisesta tutkimuskeskuksesta sekä Mark D. Johnson Göteborgin yliopistosta.

Murtoita ja murtookenttiä (eli murtooryhmiä) tunnistettiin maastomallista laskettua rinnevalovarjostusta ja kaltevuuskulmaa tulkiten. Löydytyistä 564 murtookentästä 56 valittiin tarkempaan tarkasteluun, jossa murtookentille laskettiin pinta-ala, murtoiden lukumäärä, rinteen kaltevuus ja määritettiin geomorfologinen tyyppi paikkatietoanalyysiä hyödyntäen.

Morfometristä määrittämistä varten jokaisen valitun murtookentän yksittäinen murtoo mitattiin laserkeilausaineistosta. Murtoista mitattiin pinta-ala, pituus, leveys, korkeus, suoja- ja vastasivun kaltevuus sekä murtoon kärjen kulma asteina. Nämä suureet tilastoitiin 680 murtoon osalta, jolloin saatiin kattava otos murtoon keskimääräisistä mittasuhteista.

Lisäksi tutkimuksessa täsmennettiin murtoiden syntymekanismeja ja -olosuhteita sekä selvitettiin murtoiden suhdetta muihin jäätikkösyntyisiin muodostumiin Murtoot sijaitsevat alueilla, jossa jään sulaminen ja mannerjään vetäytyminen on ollut nopeaa. Artikkelin mukaan murtoot ovat siis muodostuneet jään alla ilmaston nopean lämpenemisen aikana, kun suurenevat sulamisvesimäärät muokkasivat jäätikön kuljettamaa maa-ainesta.

Lähteet

Ojala AEK, Peterson G, Mäkinen J, Johnson MD, Kajuutti K, Palmu J-P, Ahokangas E, Öhrling C (2019). Ice-sheet scale distribution and morphometry of triangularshaped hummocks (murtoos): a subglacial landform produced during rapid retreat of the Scandinavian Ice Sheet. Annals of Glaciology 1–12. https://doi.org/10.1017/aog.2019.34