Turun yliopiston maantieteen tutkijat Joni Mäkinen ja Kari Kajuutti kartoittivat vuonna 2016 Suomen maaperämuodostumia laserkeilausaineistosta, ja löysivät tieteelle jotain aiemmin tunnistamatonta. Vuonna 2017 aiheesta julkaistiin ensimmäinen artikkeli yhdessä Elina Ahokankaan ja Geologian tutkimuskeskuksen tutkijoiden Antti Ojalan sekä Jukka-Pekka Palmun kanssa.

Lopulta kolmiota tai V-kirjainta muistuttavalle kumpareelle keksittiin nimi: murtoo. Nimi tulee muodostumien ensimmäisen löytöpaikan mukaan, joka sijaitsee Murtoonjärven länsipuolella noin 30 kilometriä Tampereelta lounaaseen lähellä Nokian ja Vesilahden rajaa. Murtoo on oivallinen nimi tälle maaperämuodostumalle, sillä se viittaa murtuneeseen, jollaiseksi maastoa murtoo-muodostumien paikoin kivikkoisilla esiintymisalueilla voi kuvailla.

Alkuvuodesta 2018 murtoo ylitti kansallisen uutiskynnyksen ja aiheesta kerrottiin varsin laajasti. Tieteen maailmassa murtoot ovat olleet merkittävä löydös, joka on poikinut kansainvälistä tutkimusyhteistyötä. Murtootutkimuksen lisäksi Joni Mäkisen johtama MUST-konsortio tutkii laajemminkin jäänalaisten sulamisvesiprosessien dynamiikkaa mannerjäätiköiden nopean sulamisvaiheen aikana.

Tutkimuksen keskeisenä menetelmänä on laserkeilausaineistosta rakennetun digitaalisen maastomallin tulkinta ja muodostumien kartoitus. Lisäksi tutkimuksella pyritään tuottamaan tietoa yleisesti ilmaston lämpenemisen aiheuttamasta mannerjäätiköiden sulamisesta ja sen seurauksista. Viime kesänä MUST-konsortiolle myönnettiin Suomen Akatemian nelivuotinen rahoitus, joka mahdollistaa tämän kansainvälisen yhteistyön.

Uusi tutkimus määrittelee murtoon ominaisuudet

Lokakuun lopulla julkaistiin uusi tutkimusartikkeli murtoista Annals of Glaciology -julkaisusarjassa nimellä ”Ice-sheet scale distribution and morphometry of triangular shaped hummocks (murtoos): a subglacial landform produced during rapid retreat of the Scandinavian Ice Sheet”. Tätä uutta artikkelia on ollut kirjoittamassa jo mainittujen suomalaisten tutkijoiden lisäksi Gustaf Peterson ja Christian Öhrling Ruotsin geologisesta tutkimuskeskuksesta sekä Mark D. Johnson Göteborgin yliopistosta.

Murtoita ja murtookenttiä (eli murtooryhmiä) tunnistettiin maastomallista laskettua rinnevalovarjostusta ja kaltevuuskulmaa tulkiten. Löydytyistä 564 murtookentästä 56 valittiin tarkempaan tarkasteluun, jossa murtookentille laskettiin pinta-ala, murtoiden lukumäärä, rinteen kaltevuus ja määritettiin geomorfologinen tyyppi paikkatietoanalyysiä hyödyntäen.

Morfometristä määrittämistä varten jokaisen valitun murtookentän yksittäinen murtoo mitattiin laserkeilausaineistosta. Murtoista mitattiin pinta-ala, pituus, leveys, korkeus, suoja- ja vastasivun kaltevuus sekä murtoon kärjen kulma asteina. Nämä suureet tilastoitiin 680 murtoon osalta, jolloin saatiin kattava otos murtoon keskimääräisistä mittasuhteista.

Lisäksi tutkimuksessa täsmennettiin murtoiden syntymekanismeja ja -olosuhteita sekä selvitettiin murtoiden suhdetta muihin jäätikkösyntyisiin muodostumiin Murtoot sijaitsevat alueilla, jossa jään sulaminen ja mannerjään vetäytyminen on ollut nopeaa. Artikkelin mukaan murtoot ovat siis muodostuneet jään alla ilmaston nopean lämpenemisen aikana, kun suurenevat sulamisvesimäärät muokkasivat jäätikön kuljettamaa maa-ainesta.

Lähteet

Ojala AEK, Peterson G, Mäkinen J, Johnson MD, Kajuutti K, Palmu J-P, Ahokangas E, Öhrling C (2019). Ice-sheet scale distribution and morphometry of triangularshaped hummocks (murtoos): a subglacial landform produced during rapid retreat of the Scandinavian Ice Sheet. Annals of Glaciology 1–12. https://doi.org/10.1017/aog.2019.34