Hankehakemuksesta kevään työpajoihin, opettajan kokemuksia.

Haastattelin yliopisto-opettaja ja improvisaatiokouluttaja Johanna Novákia työpajojen valmisteluvaiheessa helmikuussa 2021. Haastattelun jälkeen päätettiin, että työpajat pidetään etätoteutuksena koronatilanteen vuoksi.

Johanna Novák ohjaa opiskelijoita pajojen suunnittelussa ja toteutuksessa. Kuva Sari Torvinen.

-Mitä Utopiaako? -pajojen valmisteluun kuuluu juuri nyt?

Opiskelijat ovat työstäneet vuoden vaihteesta lähtien viime vuotisista 10 pajamallista kuutta uutta versiota. Päätimme yhdistää pajoja, koska teemat olivat osin limittäin. Nyt pajoja on kuusi erilaista, ja variaatioita pajojen sisällä on myös, riippuen toteutetaanko paja etä- vai lähiopetuksena.

Minä olen toiminut opiskelijoiden ohjaajana. Joulukuussa pidimme kaksi etäohjauskertaa, ja tammikuussa tapasimme Lemminkäisenkadulla pajamuokkaajien, Annin, Miikan, Villen ja Ninan, sekä projektikoordinaattori Sarin kanssa. Oli mukava tavata kaikki! Seuraavana on tarkoitus perehdyttää loputkin ohjaajat vetämään työpajoja huhti–toukokuussa. Pajoja onkin tilattu niin paljon, että ohjaajia tarvittiin lisää ja mukaan onkin jo tullut uusia.  

– Millaisia pajoja on tulossa?

Monenlaisia! Teemoissa käytetään näkökulmia herättäviä harjoituksia liittyen kestävään tulevaisuuteen ja ympäristöön, rakentavaan vuorovaikutukseen ja kiusaamiseen, ja toisaalta poikkileikkaamme mediamaailmaa Utopiaako-uutisilla ja informaatiovaikuttamisen työpajoilla.

Työpajat ovat seuraavat:

  1. Kestävä tulevaisuus

Työpajan tarkoituksena on esitellä opiskelijoille erityisesti ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden teemoja. Kuten työpajan nimestä käy ilmi, katse on tulevaisuudessa. Vaikka tulevaisuus saattaa monelle näyttäytyä epävarmana, jopa hieman pelottavana, Kestävä tulevaisuus -työpajassa pyrimme lisäämään toiveikkuutta ja myönteisyyttä tulevaisuutta kohtaan. Pyrkimyksenä on kannustaa opiskelijoita luovaan ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Lisäksi haluamme rohkaista nuoria unelmoimaan ja unelmoinnin kautta lähestymään uudenlaista maailmaa.

2. Rakentava vuorovaikutus

Pajassa keskitytään niihin seikkoihin, jotka yhdistävät meitä ihmisiä. Lisäksi pohditaan, miksi esimerkiksi netissä esiintyy nykyään paljon vihapuhetta. Näkökulma on kuitenkin positiivinen ja rakentavaan vuorovaikutukseen kannustava, eikä ketään osoitella sormella. Tehtävinä pajassa on muun muassa etsiä osallistujia yhdistäviä seikkoja, kehua toisia sekä katsoa takuulla ajatuksia herättävä video.

3. Utopiaako uutiset

Uutispajassa osallistujat tuottavat pienissä ryhmissä uutiskorttien avulla tulevaisuuden uutisia. Pajan tavoitteena on saada osallistujat pohtimaan tulevaisuutta, kehittää tiimityötaitoja ja havainnollistaa uutistyön tärkeyttä koskien yhteiskunnallisia sekä globaaleita kysymyksiä.  Ideoidut uutiset esitetään kameralle ja lopuksi video viedään pilvipalveluun.

4. Kiusaaminen

Työpajassa käsitellään kiusaamista monipuolisin menetelmin. Työpajassa pohditaan yhdessä mikä on kiusaamista, pyritään luomaan yhteisöllisyyden tunnetta kiusaamisen vähentämiseksi sekä pohditaan teknologian roolia kiusaamisen vastaisessa työssä.

5. Informaatiovaikuttaminen

Pajassa tutustutaan informaatiovaikuttamisen moniin eri tapoihin ja osallistujat yrittävät tehdä oman vakuuttavan harhaanjohtavan uutisen.

6. Vaatetehdas

Tässä työpajassa osallistujat pohtivat vaatteiden kiertokulkua vapaassa maailmassa ja nykyisen mallin kestämättömyyttä. Pajan aikana pyrimme tuunaamaan ja visualisoimaan vanhoja tekstiilejämme uuteen uskoon!

-Ryhdytte seuraavaksi valmistautumaan pajojen ohjaukseen. Millaiset ohjaukselliset asiat korostuvat etäpajoissa verrattuna lähipajoihin?

Etäpajojen ohjaaminen on aika erilaista kuin lähipajoissa, sillä huomioitavat asiat liittyvät tekniseen toteutukseen, kun taas lähipajassa opiskelijat pääsevät käytännössä hypistelemään materiaaleja ja toimimaan yhdessä. Etäpaja-versioissakin luovuus ja toiminnallisuus on pyritty huomioimaan, sillä ne ovat koko tämän hankkeen suola. Eli opetus on varmasti etänäkin erilaista kuin perinteisemmässä opettajajohtoisessa opetuksessa! Olen itse vetänyt improvisaatiota etänä, joten draamakin onnistuu sillä tavoin oikein hyvin.

-Olet ollut mukana projektissa sen suunnittelusta lähtien. Mikä sai sinut kiinnostumaan hankkeesta? Entä mikä hankkeessa on (koronan lisäksi) yllättänyt matkan varrella?

Taustani poikkileikkaa tämän hankkeen teemat mielestäni aika hyvin, sillä olen alun perin luonnontieteelliseltä alalta (ympäristötekniikan DI ja kemian, biologian ja maantieteen aineenopettaja) ja toiminut ympäristökasvatustehtävissä. Tajusin kuitenkin aika pian, että parhaiten ympäristön hyvinvointiin voi vaikuttaa lisäämällä ihmisten hyvinvointia, joten siirryin lähemmäs humanistisia tiedekuntia ja valmistuin myös luokanopettajaksi. Niissä opinnoissa minut kaappasi kuitenkin draama ja erityisesti improvisaatio, josta itse olen ammentanut yli 15 vuotta hyvinvointia ja jonka hyvinvointivaikutuksia muille ehdin myös tutkia gradussani, töissä OKL:ssä ollessani sekä jatko-opiskelijana psykologian laitoksella. Kun tähän hankkeeseen tulin mukaan, olin töissä kiusaamisen vastaisessa KiVa Koulu -ohjelmassa, jonne vein osaamistani positiivisen ilmapiirin luomiseen ja ryhmäyttämiseen suunniteltujen improvisaatioharjoitteiden muodossa. Nyt koulutan soveltavaa improvisaatiota yrittäjänä ja teen kokonaisvaltaista hyvinvointia lisäävää valmentamista hyödyntäen myös energiahoitoja (Tmi Johanna Novák, @tmijohannanovak, www.tassajanyt.com), eli erikoinen matka on tultu, mutta tässä hankkeessa pedagoginen ja muu osaamiseni pääsee kyllä aika hyvin kukoistukseen!

Hankkeessa olin mukana kirjoittamassa hankehakemusta, mikä oli mielenkiintoista, koska mukana oli monen alan osaajia. Hankkeen alkaessa syksyllä 2019 osaajia oli vielä enemmän, mikä oli minusta tosi hienoa. Poikkitieteellisyys ja asioihin yhdistäminen toisiinsa on minun juttuni – hankkeessa tehty monenlainen yhteistyö eri oppilaitosten ja tiedekuntien välillä on ollut tosi upea rikkaus! Jotenkin se yhteistyö on yllättänyt positiivisesti ja ollut hienoa nähdä, että jäykät korkeakoulurakenteet kyllä taipuvat yhteistyöhön, jos halua on! Tässä hankkeessa sitä on ollut, vaikka hanke venähti vielä vuodelle 2021. Kiitos mukavien kollegoiden; olen saanut tutustua huipputyyppeihin tässä matkan varrella ja kehittää omaa pedagogista osaamistani edelleen!

-Mikä on oma utopiasi?

Minun utopiani on maailma, jossa kaikki ovat luonnollisesti harmoniassa, rauhassa, sovussa. Ihmisten ei tarvitse juosta onnen perässä minnekään, vaan se löytyy heistä itsestään. Tällöin ympäristökin voi paremmin. Jännä juttu, mutta tämä korona-aika on saanut ihmisissä esiin jo sitä. On täytynyt pysähtyä ja jäädä kotiin. Monelle aika on tuonut monia muutoksia elämään, jotka eivät välttämättä ole tuntuneet hyviltä, mutta ovat pakottaneet käsittelemään monenlaisia pelkoja ja sietämään epävarmuutta elämässä. Se on monelle ollut kasvua tuova tilaisuus. Uskon, että kun lakkaa murehtimasta mennyttä ja tulevaa, ja elää sijaan tässä hetkessä, voi olla aidosti onnellinen. Utopiani siis perustuu sille, että se ilo ja onni on meissä itsessä ja siksi se itseasiassa on jo totta; ei vain utopistinen haave.

Utopiaako? -hanke osuu tähän hetkeen kuin nakutettu, joten olen iloinen, että hanke sai jatkoa ja on kehittynyt olemassa olonsa aikana siitä mitä se oli hakuvaiheessa aika paljon isommaksi ja vaikuttavammaksi! Kävi pajojen kanssa miten kävi, toiminnallisuus, vuorovaikutteisuus ja luovuus on sitä, mitä moni varmasti etäopiskeluvuoden aikana kaipaa. Sitä siis on toivottavasti luvassa!