Kalle-Antti Suominen

Turun yliopistolla tehtiin vuoden 2015 aikana laajamittainen ja koko yliopiston kattava tutkimuksen arviointi. Tarkasteltavaksi ajanjaksoksi valittiin vuodet 2010–2013 ja kohteena olivat yliopiston yksiköt tiedekunnissa sekä erillislaitokset. Arviointi koostui yksikköjen omasta itsearvioinnista, kansainvälisten asiantuntijapaneelien tekemästä vertaisarvioinnista sekä monimuotoisesta analyysistä tieteellisestä julkaisemisesta. Tulokset julkistettiin keväällä 2016.

Vaikka tehty arviointi oli osallistujille paljon työtä vaativa ponnistus eikä yliopistolle aivan ilmainenkaan operaatio, se kuitenkin tuotti merkittävästi tietoa yliopiston eri yksiköiden tilasta vuosina 2010–2013. Mennyt ei kuitenkaan ole tae tulevasta, ja siksi paneelien tekemässä vertaisarvioinnissa tärkeässä osassa olivat myös erilaiset suositukset toiminnan kehittämisestä.

Nyt syyskuussa yliopistollamme ohjelmassa on viisi koko päivän pituista vaikuttavuusseminaaria, joihin on kutsuttu arviointipaneelien puheenjohtajat, ja joiden aikana on käyty läpi miten laitosten toiminta on kehittynyt arvioinnin jälkeen. Jo aiemmin yksiköt ovat päässeet kommentoimaan vuoden 2015 arvioinnin tuloksia ja kehittämisehdotuksia yliopiston johdon tekemillä laitosvierailuilla. Puolitoista vuotta on toki lyhyt aika merkittävien kehittämistoimien toteutuksen kannalta, mutta yliopiston talouden haasteiden ja hallinnon uudistuksen puristuksissa on tärkeää pitää tätäkin asiaa esillä.

Vaikuttavuuden arvioinnissa voidaan myös käyttää kansainvälisiä ranking-tuloksia, joita tehdään yhä enemmän alakohtaisesti, ei pelkästään yliopistoittain. Nämä ovat sekä tasoltaan että menetelmiltään hyvin vaihtelevia, mikä näkyy alakohtaisten tulosten poukkoiluna. Lisäksi pisteytyksissä käytetyt mainekyselyt eivät tunnu kovin vakuuttavilta arvioinnin keinoilta.

Koska rankingeissa tavoitellaan kaiken tiivistämistä lukuihin, kansainvälisten tieteellisten julkaisujen määrä sekä niihin kohdistuneet viittaukset ovat merkittävä tekijä. Näitä tarkasteltiin yliopistonkin omassa arvioinnissa. Viittauslukuja pidetään kuitenkin ongelmallisina mittareina monesta syystä. Tutkimuksen ”muotivirtaukset” vaikuttavat niihin, mikä ei aina ole sopusoinnussa pitkäjänteisen perustutkimuksen ja tutkimuksen uudistumisen kanssa.

Ehkä merkittävin haaste viittauslukujen käytössä on niiden painottuminen luonnontieteen ja lääketieteen suuntaan sekä julkaisemiseen kansainvälisissä tiedelehdissä. Toisaalta muillakin tieteenaloilla on havaittavissa käytäntöjen muuttumista. NordForsk julkaisi äskettäin mittavan pohjoismaisen analyysin Web of Science -tietokannasta löytyvistä julkaisuista vuosilta 1999–2014. On mielenkiintoista, että niin Suomessa kuin kaikissa pohjoismaissa humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja kauppatieteellisen julkaisutoiminnan määrä tietokannassa on kasvanut nelin- tai viisinkertaiseksi viidentoista vuoden aikana, kun taas ”kovien tieteiden” luvut eivät ole kovin merkittävästi kasvaneet samassa ajassa.

Olen ollut mukana jo neljässä vaikuttavuusseminaarissa ja olen kokenut ne erittäin hyödyllisiksi. Keskustelut ovat olleet monipuolisia ja tuoneet hyvin esiin Turun yliopiston monitieteisyyden ja tästä nousevat mahdollisuudet tieteenalojen yhteistyöhön. Korkeatasoista tieteellistä työtä löytyy monipuolisesti eri tieteenaloilta. Visiona on rohkaista yliopiston väkeä verkostomaiseen ja tieteidenväliseen toimintaan yli hallinnollisten yksikkörajojen. Haasteena on edelleen alhainen kansainvälisyyden taso. Sen suhteen tarvitaan yhä enemmän ponnistelua.

Kalle-Antti Suominen
Kirjoittaja on tutkimuksesta vastaava vararehtori



FacebooktwitterFacebooktwitter