Kalle-Antti Suominen

Koronaviruksen aiheuttama maailmanlaajuinen poikkeustilanne tuntuu täyttävän jokapäiväisen elämämme kaikki hetket. On kuitenkin tärkeää, että kriisin keskellä huomioimme edelleen ne haasteet ja pitkän aikavälin tavoitteet, jotka eivät suinkaan pyyhkiydy pois tilanteesta huolimatta. Kestävän kehityksen tavoitteita on pystyttävä pitämään yllä niin pandemian aikana kuin sen laannuttua. Yksi näistä on Turun yliopiston tavoite olla toiminnassaan hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä.

Viime syksynä laaja-alainen työryhmä arvioi Turun yliopiston hiilijalanjälkeä ja määritteli siihen kuuluvia asioita. Tulokset julkaistiin vuodenvaihteessa ja ne saivat huomioita niin yliopistossa kuin sen ulkopuolella. Esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on edellyttänyt kaikilta korkeakouluilta arviota hiilijalanjäljestä osana tänä keväänä käytäviä sopimusneuvotteluja kaudelle 2021–2024.

Olemme Turun yliopistossa jakaneet avoimesti laskentamme perusteita muille korkeakouluille ja kaikille kiinnostuneille. OKM:n selvityksen mukaan olemme avoimen tieteen ja tutkimuksen edelläkävijä Suomessa, joten aateluus toki velvoittaa. Kestävä kehitys on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen asia, jossa parhaiten pääsemme eteenpäin yhteistyöllä.

Avoimuuden ja yhteistyön kautta toivomme myös palautteena ideoita ja kommentteja, jotka auttavat meitä parantamaan omaa arviotamme. Ehkäpä yhdessä saamme lopulta sovittua korkeakouluille yhteiset menettelytavat hiilijalanjäljen laskentaan. Laskennan tehnyt työryhmämme jatkaa nyt Turun yliopiston hiilineutraalisuustyöryhmänä ja toimin edelleen sen puheenjohtajana.

Aiemmin julkistettu laskentamme perustui vuoden 2018 tietoihin. Nyt olemme saaneet lukuja myös vuodelta 2019, joten vertailu on mahdollista. Erityinen kiitos menee jälleen kerran yhteistyökumppanillemme Suomen yliopistokiinteistöille (SYK).

Alkuperäinen vuoden 2018 laskenta sisälsi runsaasti tekijöitä, joissa yliopiston ja yksilön velvoitteet ja mahdollisuudet menivät vahvasti päällekkäin. Olemme huolellisen harkinnan jälkeen päättäneet, että henkilökunnan ja opiskelijoiden ruokailu sekä henkilökunnan matkat kodin ja työpaikan välillä eivät sisälly yliopiston hiilijalanjälkeen. Toki edelleen kannustamme ja tuemme näissäkin kaikkia vastuulliseen toimintaan omalla kohdallaan.

Uusilla rajauksilla arvio Turun yliopiston vuoden 2018 kokonaishiilijalanjäljestä on nyt 23 140 hiilidioksiditonnia (t CO2). Se jakautuu kolmeen suunnilleen yhtäläiseen osaan: kiinteistöt, matkustaminen ja muu toiminta, ja jälkimmäisessä suurimpana tutkimuslaitteet ja laboratoriotarvikkeet.

Vuoden 2019 kokonaisjälki oli vastaavalla tavalla arvioituna 21 680 t CO2, eli 6 % pienempi. Vaikka mm. yliopiston päärakennuksen peruskorjaus ja Aurum-uudisrakennus lisäsivät rakentamisen hiilijalanjälkeä merkittävästi, niin vastaavasti Turku Energian panostus uusiutuvan energian tuotantoon toi suuren pudotuksen kaukolämmön hiilijalanjälkeen. Arvio kiinteistöjen osuudesta pieneni siis 8 640 t CO2:sta 6 830 t CO2:een (21 %), ja sen ansiosta kokonaisjälki pieneni. Matkustuksessa ei tapahtunut juurikaan muutosta, joten näin se jopa ohitti kiinteistöt ja nousi suurimmaksi CO2-lähteeksi vuonna 2019.

Kahden vuoden vertailu korostaa miten vähän on tapahtunut positiivista kehitystä muun kuin kiinteistöjen osalta. Koronakriisi pudottanee ainakin vuoden 2020 hiilijalanjälkeä, mutta vaikutus lienee tilapäinen jos ei muita toimenpiteitä tehdä. Tarvitaan siis pohdintaa, ideoita ja luopumisiakin, jotta pääsemme aidosti vähentämään hiilijalanjälkeä toiminnan kaikilla osa-alueilla.

Yliopisto on avannut Viima-kyselyn henkilökunnalle ja opiskelijoille koskien hiilijalanjälkeä. Toivottavasti se tuottaa oivalluksia niin jalanjäljen pienentämiseen kuin kestävän kehityksen edistämiseen. On myös varottava harhaa, joka syntyy kun tuijotetaan yksittäistä lukua kuten arviota yliopiston hiilijalanjäljestä. Hiilineutraalit sähkösopimukset eivät poista sähkönkulutuksen vähentämisen tarvetta, eikä tulostuspaperin tai jätteiden osuuden pienuus kierrätyksen tärkeyttä luonnonvarojen säästössä.

Koronakriisi on nostanut keskusteluun myös tietoliikenteen merkityksen hiilijalanjäljen tuottajana, olipa kyse etätyöstä tai suoratoistopalveluiden käytöstä. Alustavien arvioiden perusteella näillä toiminnoilla ei yllättäen ole suurta merkitystä yliopiston hiilijalanjäljessä. Yliopisto vastaa myös Ylioppilaskylän tietoliikenteestä, eikä sieltäkään synny merkittävää hiilijalanjälkeä. Laskentaa on toki syytä kehittää tässäkin asiassa.

Yliopiston toiminnan hiilijalanjäljen ajaminen nollaan ei sellaisenaan ole realistinen tavoite. Jalanjäljen pienentämisen rinnalle tarvitaan kompensaatiota ja hiilikädenjälkeä. Jälkimmäinen tarkoittaa yliopistossa tehtävän tutkimuksen kykyä edistää kestävää kehitystä, erityisesti hiilidioksidipäästöjen vähentämistä tai hiilidioksidin sitomista pois ilmakehästä.

Miten kädenjäljelle asetetaan määrällisiä mittareita, siinäpä haaste. Kompensaatiot ovat puolestaan muuttuneet jo omaksi markkinakseen, jossa sertifioinnit on tarkoitettu herättämään luottamusta, mutta tätäkin on syytä arvioida kriittisesti.

Valmistelemme parhaillaan tiekarttaa hiilineutraalisuuden saavuttamiseksi, mutta on selvää että tavoitteemme saavuttaminen vaatii työtä, aikaa ja osaamista. Mutta tilanne on tiedostettu, tahtotila rakennettu ja työ on alkanut. Syksyllä onkin tulossa kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen liittyviä tapahtumia.

Lopuksi haluan kiittää jälleen kerran työryhmäämme todella innostuneesta ja sitoutuneesta toiminnasta.

Kalle-Antti Suominen
Kirjoittaja on Turun yliopiston vararehtori.



FacebooktwitterFacebooktwitter