Tieto, tietäminen ja ymmärtäminen ovat yliopiston ytimessä

Tieto, tietäminen, ymmärtäminen. Tietoon perustuva taito. Ajattelu, ideointi, ajatuksista ja ideoista väittely. Uusien ajatusten synnyttäminen entisten päälle. Ja näiden opettaminen vuoropuhelulla, näyttämällä ja debatoimalla – ajattelemalla. Nämä ovat yhä edelleen vuosisatojenkin jälkeen yliopiston ydin ja perimmäinen merkitys.

Kun muuan Margaret Lucas oli sotaa paossa Oxfordissa, hän imi itseensä kaiken sen, minkä vanha yliopisto tarjosi: väittelyä, ajattelua, ilmapiirin. Ja hänestä tuli filosofi ja paljon muuta.

Erityistä Margaret Lucasin tiessä luonnonfilosofiksi ja kirjailijaksi oli sukupuoli, sillä hän syntyi noin vuonna 1623, eikä 400 vuotta sitten nuori nainen päässyt Oxfordin yliopistoon opiskelemaan. Hän oli yliopistokaupungissa rojalistina sisällissotaa paossa, myös sodan vuoksi siellä olleen kuningatar Henrietta Marian hovineitona. Nämä toki eittämättä etuoikeutetut naiset halusivat jokaisella solullaan imeytyä tiedon ja tietämisen maailmaan, vaikka se oli heiltä pitkälti periaatteessa ja käytännössä suljettu ja vaikka heidän ajattelukykyään epäiltiin heidän sukupuolensa tähden.

Margaret Lucas avioitui William Cavendishin kanssa, ja hänestä tuli lopulta Newcastlen herttuatar. Margaret Cavendish vaikutti pitkään Pariisissa, jossa hän tutustui aikansa merkittäviin ajattelijoihin. Hän tunsi filosofit ja kirjailijat ja oli heidän kanssaan kirjeenvaihdossa paitsi kotimaassaan, myös ulkomailla. Hän julkaisi valtavasti ja hallitsi genret filosofisista tutkielmista romaaneihin, runoista tieteiskirjallisuuteen. Hän oli omaperäinen ajattelija ja hänen ajatuksensa vaikkapa siitä, että kaikella elävällä on sielu, oli edellä aikaansa – ja tekee hänet jälleen ajankohtaiseksi monissa keskusteluissa.

Margaret Cavendish on puhutteleva esimerkki siitä, millainen intohimon kohde tietäminen on kautta aikojen ollut myös monille niille, joilta tie tietoon on pyritty sulkemaan. Hänen sitkeytensä ja intohimonsa on kuitenkin kuin hälytysmerkki, kun ajattelemme sitä, millaisessa tietovihamielisessä keskustelussa tänään 2020-luvulla, neljäsataa vuotta hänen syntymänsä jälkeen, elämme ja olemme. Korkeimman ymmärtämisen halveksuntaan on vaikea löytää vastaavuuksia menneisyydestä muualta kuin kamalimmista diktatuureista.

Yliopistojen tehtävä pysyy. Nykyään ne ovat avoimia vuoropuhelun yhteisöjä. Olemme Turun yliopistossa juuri uudistaneet strategiamme. Visiomme mukaan rakennamme tutkimuksella ja koulutuksella rohkeasti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia – ja uskomme visioomme lujasti. Me parannamme tätä maailmaamme etsimällä, tutkimalla, kehittämällä, pohtimalla ja opettamalla. Tehtävämme on rakentaa tulevaisuutta aktiivisesti ja parhaamme mukaan ennakoivasti.

Parannamme maailmaa globaalista lokaaliin ja toisin päin: lokaalista globaaliin. Meille paikallisuus on ylpeyden aihe, toimimme sitten Turussa tai vaikkapa Utsjoella. Globaalit ongelmat, kuten ilmastokriisi, ovat mitä suurimmassa määrin paikallisia ongelmia. Ja koska globaalit haasteet tuskin meitä kuin ihmeen kaupalla jättävät, yliopistona meidän on oltava valmiita kaikkeen – ja tietämisen turvin sitä voimme ollakin. Meillä on siis oltava älyllinen valmius ottaa aina uusia katastrofeja vastaan. Tieto ja tietäminen luovat henkistä huoltovarmuutta ja resilienssiä. On hyvä huomata, että pystymme tarjoamaan myös aitoa kykyä laittaa asiat konteksteihin, loksauttaa niiden eri puolet kohdilleen, selittää niitä, niiden historiallisia taustoja ja kehityskulkuja ja sitten luoda ongelmille ratkaisuja. Monitieteisellä vuoropuhelulla taustojen ymmärtäminen paranee.

Tiedolla on siis itseisarvoa, mutta se on ennen kaikkea väline. Yliopiston tehtävä on vaalia tietoa ja tietämistä. Nykyisessä, usein jopa tiedevastaisessa keskusteluilmastossa tieto ja tietäminen ovat koko ajan hyökkäyksen alla, ja mikä pahinta, tätä myötä myös tutkijat henkilöinä ovat vihan ja maalittamisen kohteina. Heitä on tärkeää – välttämätöntä tukea työssään, jotta hyökkäykset eivät onnistu estämään tietämistä. Muutoinkin etenkin nuorten tutkijoiden aseman ja työolosuhteiden kehittäminen ja lahjakkaimpien tutkijoiden urakehityksen mahdollistaminen ja turvaaminen täytyy olla yhä nykypäivänkin yliopistossa koko yliopiston yhteisen sydämen asia. Miten muutoin voisimme turvata tietämisen tulevaisuuden?

Tuliterässä strategiassamme johtotähdeksi nousee korkealaatuisuus. Sen täytyy tarkoittaa sitä, että asiat tehdään hyvin ja niille otetaan niiden vaatima aika. Ymmärtäminen tarvitsee usein aikaa siinä missä pitkät koesarjatkin sitä vaativat. Strategiassa nousee vahvasti esiin myös rohkeus: Turun yliopisto haluaa olla rohkea uudistaja. On tärkeää huomata oma erityislaatuisuutemme. Olemme omanlaisemme yliopistoyhteisö, jonka monitieteisyys on aivan erityinen kokonaisuutensa. Strategisena valintana rohkeus tarkoittaa myös rohkeutta kulkea omaa polkuamme, mikä meillä tarkoittaa paitsi moninaisuuttamme ja sen kunnioittamista, myös keskinäistä toistemme kunnioittamista tässä monitieteisessä yhteisössämme.

Korkea laatu edellyttää hyvin tekemistä ja hyvin tekeminen puolestaan on avain hyvinvointiin yliopistoyhteisössä, jonka tekemisen ydin on se, että tutkimme asioita usein juuri siksi, että ne ovat vaikeita, monimutkaisia ja viheliäisiä. Yliopisto on täynnä työtään – tietämisen kehittämistä ja sen opettamista – intohimoisesti rakastavia ihmisiä, joilla on aito halu tehdä töitä yliopiston puolesta, olivat he missä hyvänsä tehtävässä. Haluan, että tunne yliopistosta yhteisönä vahvistuu entisestään.

Yhteistyössä on valtavasti voimaa myös yli yliopistorajojen. Turussa yhteistyö rakkaan naapurimme Åbo Akademin ja ammattikorkeakoulujen kanssa on todella vahvalla pohjalla. Se näkyy yhteisinä tila- ja infrastruktuurihankkeina, mutta tietysti myös opetuksen ja tutkimuksen kasvavana yhteistyönä.

Tämä yhteistyö on yksi tärkeä elementti opiskelijoiden houkuttelemisessa tähän upeaan yliopistokaupunkiin. Tulevaisuuden rakentamiseen liittyy aivan oleellisesti se, että tarjoamme opiskelijoillemme mahdollisimman korkeatasoisen koulutuksen ja huipputasoisen oppimiskokemuksen. Toivon, että pystymme tarjoamaan opiskelijoille mahdollisimman elävän kampuskulttuurin ja opiskelijoiden kampuksen, joka istuu niin arkeen kuin juhlaankin.

Turku on todellinen opiskelijakaupunki, ja opiskelijamme ovat mahtavalla tavalla rakentamassa kaupunkikuvaa. Olemme merkittävä vaikuttaja Turussa ja koko toiminta-alueellamme, ja vaikutuksemme syntyy erityisen vahvasti juuri opiskelijoiden kautta. Esimerkiksi opiskelijayhteistöiden ja harjoittelujen kautta vaikutamme hyvin syvällä tasolla juuri siellä, missä yhteistyötä haluamme olla tekemässä. Opiskelijayhteisömme houkuttelevuus on myös merkittävässä roolissa vastatessamme haasteeseen, joka meille on esitetty: Suomen pitää kyetä nostamaan korkeakoulutettujen määrä viiteenkymmeneen prosenttiin. Olemme hälyttävästi pudonneet tässä monien verrokkimaiden kyydistä. Tarvitsemme tulijoita ulkomailta ja meidän täytyy myös osata pitää heidät täällä. Tässäkin yhteistyö alueen toimijoiden ja elinkeinoelämän kanssa on elintärkeää. Satakunnassa läsnäolomme ja yhteistyömme alueen toimijoiden kanssa vahvistuu entisestään, kun Porin yliopistokeskus siirtyy Turun yliopiston koordinoitavaksi vuodenvaihteessa.

Turun yliopisto on tieteellisesti hienosti menestyvä yliopisto, jonka näkymät ovat ministeriön asettamien rahoitusindikaattoreiden mukaan tällä hetkellä oikein hyvät. Tutkintoja tulee mainiosti, hakijamäärät ovat positiivisia. Briljantit tutkijamme ovat saaneet hienoja kansainvälisiä ja kotimaisia rahoituksia, ja lisää on tulossa.

Tutkimus on lähtökohtaisesti kansainvälistä, niin kuin ovat tutkijatkin. Vaikka kansainvälisyys onkin näin yliopistossa itsestäänselvyys, on meidän aktiivisesti vaikutettava vaikkapa Euroopan Unionin tiedepolitiikkaan, kuten myös kotimaiseen. Tämä on tehtävä aktiivisesti ja rakentavasti, oman yliopistomme arvojen mukaisesti. Ne ovat luovuus, avoimuus, eettisyys, kriittisyys ja yhteisöllisyys. Haluan nostaa arvoista esiin erityisesti avoimuuden ja yhteisöllisyyden, joiden kautta voimme päästä entistäkin paremmalle hyvän kehälle. Ajattelen, että avoimuus on paitsi tieteen tekemisen ydin, myös avain yhteisöllisyyteen. Yhteisöllisyyden punnuksena taas pidän yhdenvertaisuutta, joka puolestaan on hyvinvoinnin punnus. Uskon, että sitkeä, yhteisöllinen yliopisto selviää myös taloushaasteistaan.

On tärkeää, että sen minkä teemme, teemme juuri sillä intohimolla, joka on aina ollut meidän tietämisen perässä säntäilevien jaettu ominaispiirre. Muistetaan vaikkapa nuorta Margaret Cavendishia säntäilemässä Oxfordin oppineiden jalanjäljillä. Hän eli intohimoisesti syvän sivistyksen maailmassa. Sivistys todellakin on etuoikeus. Tietäminen on etuoikeus. Muistakaamme, että tällä etuoikeudella on tänä päivänä historian saatossa poikkeuksellisen avoin ovi. Vaikka tietäminen on tänä päivänä meidän yhteiskunnassamme tarjolla kaikille halukkaille, tietämisen arvo ei liudennu tietämisen määrän kasvusta vaan onneksi käy aivan päinvastoin. Pitäkäämme siis lujasti kiinni siitä, että meillä on mahdollisuus kouluttautumiseen, tutkimiseen, tieteeseen ja sivistyksen edistämiseen. Vain näillä eväillä Suomi menestyy, näillä me menestymme.

Marjo Kaartinen

Kirjoittaja on Turun yliopiston rehtori. Kirjoitus perustuu rehtori Kaartisen puheeseen lukuvuoden 2024–2025 avajaisjuhlassa 3.9.2024.