Uutisia ja muistelmia espanjantaudista

Teksti on keväällä 2020 pidetyn Kriisin keskellä -kurssin harjoitustöiden satoa.

Erkka Henttonen

Vuosien 1918–20 ”espanjantaudiksi” nimetty maailmanlaajuinen influenssapandemia iski myös Suomeen. Lehdistössä taudin kehittymistä seurattiin aktiivisesti ja sairastumisista ja kuolemista raportoitiin tiuhaan. Nykynäkökulmasta välittömästi silmiinpistävää uutisoinnissa on sen pääosin lakoninen tyyli ja uhrilukuihin nähden uutisten rajallinen näkyvyys. Esimerkiksi Itä-Suomen Työmiehessä raportoitiin 29.10.1918 ”Muualta Suomesta” -palstan pikku-uutisessa otsikolla ”Kulkutautien leviäminen” espanjantaudin tappaneen viime päivinä kymmeniä ihmisiä eri puolella Suomea. Huomattavasti enemmän palstatilaa saa esimerkiksi samalla sivulla oleva kirja-arvostelu Suomen valtiollista kehitystä käsittelevästä kirjasta.

Sama tyyli uutisoinnissa jatkuu vielä puolta vuotta myöhemmin, kun Uusi Suomi raportoi 9.5.1919 toteavaan tyyliin jälleen kymmenistä kuolleista Suomen eri paikkakunnilla. Ero nykyisen Covid-19-pandemian uutisointiin, jossa jokainen todennettu sairastapaus ja kuolema on etusivun uutinen kaikkialla tiedotusvälineissä, on dramaattinen. Kuten Linnanmäki (2006) toteaa, tähän ainakin näennäiseen välinpitämättömyyteen espanjantautia kohtaan eittämättä vaikutti Suomessa vastikään sodittu sisällissota ja sen jälkeinen poliittisesti kaoottinen tilanne, kuten myös tappavien kulkutautien yleisyys tuohon aikaan.

Täysin tunteettomaksi ei toki espanjantautikaan suomalaisia silti jättänyt. Yllämainitussa Itä-Suomen Työmiehen (29.10.1918) uutisessa kerrotaan, että ”espanjantauti raivoaa heltymättömällä voimalla” ja Uuden Suomen (9.5.1919) artikkelissa käytettiin tautitilanteesta myös sellaisia adjektiiveja kuin ”pelottava” ja ”uhkaava”, ja sairastuneiden määrän Kuusamossa kerrottiin olevan ”hirvittävä.”

Erityisen vahvasti hätä näkyy Aamulehden 29.2.1920 julkaisemassa inarilaisessa lastenkodissa ja koulussa työskentelevän tamperelaisen opettajattaren kirjeessä. Opettajatar kuvailee, kuinka ”ihmisiä kaatuu kuin heinää” niin, ettei ”kaikkea jaksa kertoakaan.” Kirjeessä kuvataan useiden lastenkodin lasten sairauden etenemiset ja kuolemat, ja nimitetään tautia ”Jumalan ankaraksi kosketukseksi.” Kirjeen lopun kysymys ”Koskahan tästä elämä palautuu edes vähääkään entisen laiseksi?” tuntuu varsin ajankohtaiselta, sillä nykyisessä pandemiatilanteessa samaa odotuksella ladattua epätietoisuutta on luettavissa tiedotusvälineissä haastateltavien ihmisten kommenteissa päivittäin. Taudin edetessä uutisoinnissa alkoi kuitenkin näkyä myös toivon pilkahduksia. Joskin opettajattaren ”järkyttävät tiedot espanjantaudin tuhoista Lapissa” julkaistaisiin vasta reilua kolmea viikkoa myöhemmin.

Aamulehti uutisoi.5.2.1920 tautitilanteesta Tampereen seudun kouluissa toiveikkain sanankääntein. Sairastumisia kerrotaan eri kouluissa olleen mm. ”perin vähän” tai ”ainoastaan pari.” Uutisessa kerrotaan, ettei tauti ole viime aikoina pahemmin haitannut koulutyötä alueella, mistä kiitellään ihmisten ”omakohtaista varovaisuutta.” Lisäksi uutisen lopussa todetaan pahimman ajan näyttävän menneen ohi ja valetaan toivoa paremmasta. Tässäkin on nähtävissä yhtymäkohtia nykypäivän Covid-19-uutisointiin. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi 15.4.2020 rajoitusten purreen koronavirusepidemiaan ”yllättävän hyvin” ja artikkelista on luettavissa samaa toiveikkuutta kuin sadan vuoden takaisessa Aamulehden uutisessakin.

Espanjantautiin sairastuneita sotilaita Ruotsin Bodenissa 1918. Kuva: A. Andersson / Public domain.

Kuten koleraepidemiat 1800-luvulla (Paasikivi 2017), myös Espanjantauti näyttää lisäksi aiheuttaneen tarpeen niin Suomessa kuin ulkomaillakin syyttää tilanteesta oman viiteryhmän ulkopuolisia tahoja ja tehdä näin pelosta helpommin käsiteltävää. Sanomalehti Suur-Karjala uutisoi 5.8.1919 saksalaisen tohtori Ringin teoriasta, jonka mukaan espanjantauti ei olisikaan influenssaa, vaan Ranskaan ensimmäisen maailmansodan aikana tuotujen kiinalaisten siirtotyöläisten mukanaan tuomaa paiseruttoa.

Mitä mainittuihin 1800-luvun koleraepidemioihin tulee, on kiinnostavaa nähdä muutos sanomalehtien uutisoinnissa verrattuna espanjantautipandemiaan 1918–20. 1800-luvulla heti ensimmäisen koleraepidemian jälkeen sanomalehdissä luovuttiin käytännöstä julkaista epidemian aikana tarkkoja lukuja sairastuneiden ja kuolleiden määristä, sillä lukujen pelättiin aiheuttavan ihmisissä pelkoa ja siten vallassa olevan humoraaliopin mukaan myös edesauttavan tartuntoja (Paasikivi 2017). Espanjantautipandemian aikaan sitä vastoin näkyy heti alusta alkaen lehdistössä julkaistun tarkkoja lukuja sairastuneiden ja kuolleiden lukumääristä eri paikkakunnilla (esim. Itä-Suomen Työmies 29.10.1918). Tiedot ovat jopa niin yksityiskohtaisia, että ne vaikuttavat nykypäivän näkökulmasta loukkaavan ihmisten yksityisyyttä. Siinä missä nykyään ihmisten leimaamisen pelossa tiedotusvälineissä vältetään antamasta liian yksityiskohtaisia tietoja koronavirukseen sairastuneista, esimerkiksi tamperelaisen opettajattaren kirjeestä (Aamulehti 29.2.1920) ei ole sensuroitu sairastuneiden lasten nimiä, vaikka kunkin lapsen taudin etenemistä ja kuolemaakin kuvataan kirjeessä tarkoin.

Kaiken kaikkiaan on kiehtovaa huomata toisaalta yhtäläisyydet epidemiauutisoinnin aikajanoissa eri aikakausilla (pelon ja uhkakuvien hiljattainen vaihtuminen varovaiseen toivoon paremmasta) ja toisaalta nähdä tapahtunut kulttuurin muutos sairaudesta ja sairastuneista uutisoinnissa.

LÄHTEET:

Aamulehti (5.2.1920): Espanjantauti kouluissamme. Https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1157090?page=3. 16.4.2020.

Aamulehti (29.2.1920): Järkyttäviä tietoja espanjantaudin tuhoista Lapissa. N.N.K.Y:n lastenkoti ja koulu Inarin Riutulassa. Https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1157111?page=4. 16.4.2020.

Helsingin Sanomat (15.4.2020): Aalto-yliopiston tutkijat yllättyivät, miten hyvin rajoitukset toimivat – Vaara ei kuitenkaan ole ohitse, apulaisprofessori painottaa. Https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006474723.html. 16.4.2020.

Itä-Suomen Työmies (29.10.1918): Kulkutautien leviäminen. Espanjantauti. Https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1202284?page=3. 16.4.2020

Linnanmäki, Eila (2006): Historian influenssapandemiat. Duodecim 2006; 122:2023–31.

Paasikivi, Sofia (2017): ”Lakastuvat uhrit iskustasi kaatuvat” Koleran pelko 1800-luvun Turussa. Lähde: Historiatieteellinen aikakauskirja 2017.

Suur-Karjala (5.8.1919): Espanjantauti – kiinalainen paiserutto. Https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1303543?page=2. 16.4.2020.

Uusi Suomi (9.5.1919): Espanjantaudin leviäminen. Https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1331894?page=2. 16.4.2020.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *