Juha Haavisto
Lyhyenlännällä akateemisella urallani olen työskennellyt useiden erilaisten teemojen parissa: aloitin 1640-luvun poliittisella aatehistorialla Leveller-liikkeen demokratiakäsityksistä, harppasin eteenpäin 1660-luvulle siis parikymmentä vuotta eteenpäin diplomaatti William Templen uran kimppuun laajentamaan aatehistoriallista fokusta politiikasta ihmiskäsitykseen, diplomatiaan ja talousajatteluun. Parhaillaan työstän ensimmäistä väitöksen jälkeistä tutkimustani, joka keskittyy suomalaiseen luontosuhteeseen. Tutkin erityisesti metsätalousmiesten eläimiin liittyvää ajattelua 1900-luvun alussa. Erilaiset aiheet ja painotukset ovat siis seuranneet toisiaan, mutta stressi julkaisusta ja julkaisemattomuudesta seuraa ja kasvaa. Tämänkin kirjoituksen lupasin toimittaa jo syksyllä ja ihan viimeistään jouluksi 2022. Toisaalta akateemiseen julkaisutoimintaan liittyvät ongelmat ovat yleisesti tiedossa. Esimerkiksi venyvät käsittelyajat journaalien syövereissä aiheuttavat pitkiä jopa kohtuuttomia viivästyksiä julkaisutoiminnassa.
Väitöskirjan loppukahinoissa jäin pohtimaan, mitä muita julkaisukanavia akateemiselle työlle voisi olla, kuinka omia aiheita voisi venyttää tiukan akateemisen sapluunan ulkopuolelle ja kuinka voisin luoda uusia tutkimusaiheita. Prosessi, josta lopulta syntyi Yle Draaman julkaisema Rakas puu, kaadettu puu -podcast, alkoi näistä ajatuksista. Vaikka lopputulos on työryhmän luoma kokonaisuus eikä se täytä akateemisia vaatimuksia muodon osalta, sen historialliset argumentit pohjautuvat tieteelliselle tutkimukselle. Draamallisen tekstin kirjoittaminen mahdollisti uuden suhtautumisen omaan tekstiin, mutta samalla se vakuutti myös luovan työn tarpeellisuudesta akateemisessa tekstissä. Prosessin tärkeimmät havainnot liittyvät tieteen ja fiktion yhdistämisen mahdollisuuksiin.
Draamallisen käsikirjoituksen kirjoittamisen alkutaival oli rajanvetoa tieteen ja fiktion välillä, joka oli erityisen vaikeaa tieteellisyyteen painottaneen vastaväitelleen tohtorin ajatuksissa. Ensimmäinen valaistuminen syntyi, kun tajusin, että vaikka työn kantava idea oli, että se perustuu tieteellisiä periaatteita noudattavaan historian tulkintaan, lopputuotteeseen eli audiotiedostoon, ei tule yhtään lähdeviitettä. Se vapautti henkilökohtaisen lukon, joka mahdollisti paitsi osallistumisen luovaan työskentelyyn yhdessä toisen käsikirjoittajan kanssa ja pohtimaan äänisuunnittelijan kanssa, miltä esimerkiksi Xenophonin tai Bernard Mandevillen ja heidän ympäristönsä pitäisi kuulostaa. Lopulta prosessi vapautti irtautumaan tiukasta akatemiaformaatista venyttämään tulkintoja ja jopa leikkimään historiallisen tekstin kanssa.
Toinen valaistuminen syntyi teoksen vaikuttavuudesta. Impaktista. Vuosien 2015–2022 välissä olin vuodattanut kaiken akateemisen kykyni väitöskirjaani, joka nyt odottaa muuttamista kirjaksi. Tällä hetkellä, kauniisti sanoen, julkaisemattomalla teoksella ei ole ollut todellista vaikuttavuutta väitökseen osallistuneiden tutkijajoukon ja noin 10 tieteellisen konferenssiesityksen ulkopuolella. Jos kirjaversio joskus julkaistaan, se tavoittanee sattumanvaraisen määrän lukijoita, jotka joko käsittelevät sitä työssään tai eivät. Podcastin ensimmäistä jaksoa on sen sijaan aloitettu kirjoittamishetkellä kuunnella Yle Areenan tietojen mukaan noin 8000 kertaa ja viimeinenkin jakso on saanut noin 4000 aloituskertaa. Tietenkin on selvää, että väitöskirja on tietoisesti rajattu erikoistuneemmalle yleisölle kuin julkisen palvelun tuottama podcast, mutta toisaalta kaiken draaman ohessa tiimimme on onnistunut altistamaan tuhansia ihmisiä tieteellisesti rakennetuille argumenteille suomalaisen luontosuhteen kehittymisestä.
Tutkimuksen popularisointi on ollut itselleni tärkeä osa tutkijan identiteetin heräämistä, muotoutumista ja monipuolistumista. Siitä tuli lopulta silta väitöskirjan ja varsinaisen työelämän välille. Itselleni se todisti, että akateemista elämää ja työtä on akatemian ulkopuolella ja popularisoitu työ todennäköisesti tavoittaa huomattavasti suuremman joukon ihmisiä. Toiseksi omien tieteellisten ajatusten pakottaminen uudenlaiseen, erilaiseen muotoon avasi valikoiman työkaluja, joita minulla ei aikaisemmin ollut ja jotka nyt hyödyttävät omaa työtäni sen tiukassa akateemisessa muodossa.
Rakas puu, kaadettu puu -podcast