Law & Order tiimi
Ympäri Eurooppaa hallituksiin kohdistuva paine täyttää ilmastotavoitteet on kasvanut, ja viime aikoina sitä ovat olleet lisäämässä etenkin tuomioistuimet. Saksan perustuslakituomioistuin (BVerfG) antoi huhtikuussa 2021 merkittävän ilmastonmuutosta koskevan päätöksen. Samalla se avasi oikeuskäytäntönsä ihmisoikeuksien uudelle tulevaisuuteen suuntautuvalle ulottuvuudelle. Tapauksessa kantajat olivat valittaneet Saksan uudesta ilmastonmuutosta koskevasta laista (myöhemmin tekstissä ”ilmastolaki”). Sen ei katsottu olevan tarpeeksi kunnianhimoinen sen taustalla olevien tavoitteiden toteuttamiseksi. Tuomion mukaan lainsäätäjä on loukannut kantajien perusoikeuksia, koska se ei ole ryhtynyt riittäviin varotoimenpiteisiin vuoden 2030 jälkeistä aikaa varten.
Saksan ilmastolaki (Klimaschutzgesetz) sekä BVerfG:n aikaisempi oikeuskäytäntö
Saksan ilmastolaki säädettiin 12. joulukuuta 2019 ja sen tavoitteena on suojata maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Tämä suoja saavutettaisiin varmistamalla, että kansalliset sekä eurooppalaiset ilmastotavoitteet saavutetaan. Lain oikeudellisena perustana on Pariisin ilmastosopimuksen mukainen velvoite rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahteen celsiusasteeseen ja mieluiten 1,5 celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Lisäksi taustalla oli tavoite pyrkiä kasvihuonekaasujen neutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi laissa säädettiin (tarkemmin 3 §:n 1 momentissa ja 4 §:n 1 momentin 3. virkkeessä), että kasvihuonekaasuja on vähennettävä vuoteen 2030 mennessä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna. Lisäksi laissa täsmennetään eri alojen vuotuiset päästömäärät. Esimerkiksi maataloudessa hiilidioksidipäästöjä saa olla 68 tonnia vuonna 2021, 67 tonnia vuonna 2022 ja niin edelleen, kunnes päästöt ovat 58 tonnia vuonna 2030. Vuoden 2030 jälkeistä aikaa varten laissa säädetään kuitenkin vain, että vuonna 2025 hallitus vahvistaa vuosittain laskevat päästötasot lakisääteisellä asetuksella vuoden 2030 jälkeiselle ajanjaksolle.
Tapauksessa kantajat muun muassa väittivät, että valtio on laiminlyönyt velvollisuutensa suojella heidän perustuslain mukaisia oikeuksia elämään ja omaisuuteen. Kantajat argumentoivat että Saksan ilmastolaissa asetetut vähennystavoitteet eivät ole riittäviä, jotta voitaisiin pysyä jäljellä olevassa hiilidioksidibudjetissa, joka korreloi 1,5 celsiusasteen lämpötilarajan kanssa.
Saksassa ei ole nähty vastaavanlaisia ilmastonmuutosta koskevia tapauksia aiemmin eikä Saksasta ole annettu kansainvälisesti merkittäviä tuomioita. Tämä on johtunut pääasiassa BVerfG:n hyvin tiukasta oikeuskäytännöstä koskien valtion negatiivisia ja positiivisia velvoitteita suhteessa ihmisoikeuksien toteutumiseen. Negatiivisella oikeudella tarkoitetaan oikeutta olla joutumatta jonkin toiminnan kohteeksi. Toisin sanoen valtion täytyy varmistaa ettei se riko ihmisoikeuksia. Positiivinen oikeus taas tarkoittaa oikeutta saada aktiivisia tekoja tai etuuksia esimerkiksi ihmisoikeuksien toteutumisen varmistamiseksi.Yleisesti ottaen BVerfG on aina suhtautunut hyvin vastahakoisesti mahdollisuuteen vaatia positiivisia velvoitteita lainsäätäjältä tuomioistuinten välityksellä. Tähän tuli kuitenkin muutos kyseisen tapauksen myötä. BVerfG totesi päätöksessään, että Saksan ilmastolaki ja erityisesti sen 3 §:n 1 momentti ja 4 §:n 1 momentin 3. virke rikkoo perustuslakia etenkin siksi, että ne eivät sisällä riittäviä velvoitteita ja visioita vuoden 2030 jälkeiselle ajalle. Tähän johtopäätökseen BVerfG päätyi lisäämällä ihmisoikeuksien muodostamaan negatiiviseen oikeuteen uuden ajallisen ulottuvuuden.
Tuomion oikeudellinen perustelu
Perusteluissaan BVerfG esittää, että Saksan perustuslaissa esitetyt oikeudet elämään ja omaisuuteen velvoittavat Saksaa suojelemaan kansalaisiaan ilmastonmuutoksen aiheuttamilta riskeiltä. Tämä suojeluvelvollisuus on kolmiportainen ja vaatii: (1) kansainvälistä yhteistyötä, koska pelkillä kansallisilla toimenpiteillä ei voida pysäyttää ilmastonmuutosta, (2) kansallisia ilmastonmuuutoksen hillitsemistoimia, joihin kuuluvat kaikki toimenpiteet, joilla vähennetään Saksan hiilidioksidipäästöjä kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, (3) kansallisia sopeutumistoimia Saksassa, kuten laajoja viheralueita kaupungeissa, joilla torjutaan ilmaston lämpenemistä. BVerfG päätyi siihen, että Saksan hallitus ei ole rikkonut näitä velvoitteita. BVerfG:n mukaan Saksan ilmastolakiin sisältyvät varotoimenpiteet eivät ole ilmeisen sopimattomia, koska lailla pyritään ilmastoneutraaliuteen ja siinä määritetään tarkasti päästöjen määrät, jotka sallitaan vuoteen 2030 asti. BVerfG ei myöskään pidä lainsäätäjän asettamaa kehystä täysin riittämättömänä tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen mukaan täysin riittämätön lähestymistapa olisi antaa ilmastonmuutoksen yksinkertaisesti kulkea omaa rataansa ja toteuttaa ainoastaan sopeutumistoimia. Lisäksi BVerfG huomauttaa, että ei ole täysin ilmeistä, että uudella lailla olisi rikottu perustuslain mukaisia oikeuksia elämään ja terveyteen sekä omaisuuteen.
BVerfG ei siis suoranaisesti poikkea aiemmasta oikeuskäytännöstään, jossa se on tulkinnut ihmisoikeuksien toteutumista lähinnä negatiivisten oikeuksien valossa. Sen sijaan BVerfG perustelee päätöstään lisäämällä ihmisoikeuksien negatiiviisiin oikeuksiin ajallisen ulottuvuuden. Sen mukaan kaikki yksityisen, ammatillisen ja taloudellisen toiminnan muodot, jotka aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä ilmakehään, ovat perustuslain suojaamia. Niitä suojellaan yleisen toimintavapauden kautta, joka on vahvistettu perustuslain 2 artiklan 1 kohdassa ns. vapauden perusoikeutena. Ilmastolailla lainsäätäjä on BVerfG:n mukaan loukannut tätä oikeutta, koska siinä sallitaan tietty määrä hiilidioksidipäästöjä vuoteen 2030 asti. Tällä on ”ennakkoon puuttumisen kaltainen vaikutus” (eingriffsähnliche Vorwirkung) kantelijoiden vapauteen, sillä se merkitsee, että tulevaisuudessa on olemassa vaara siitä, että perustuslain suojaamaa toimintavapautta loukataan.
Toisin sanoen BVerfG väittää, että pysyäkseen Saksan kansallisessa hiilidioksidibudjetissa vuodesta 2030 eteenpäin lainsäätäjän olisi kiellettävä lähes kaikki hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat toiminnot, koska ilmastolaissa sallituilla päästömäärillä kansallinen budjetti saattaisi olla lähes loppuun käytetty vuonna 2030. Päätöksessään BVerfG siis suojelee Saksassa asuvia ihmisiä lainsäätäjän tulevilta rajuilta toimenpiteiltä. Jos päästövähennyksiä lykätään vuoteen 2030, ilmastonsuojelun kustannukset kasvavat tuleville sukupolville, samoin kuin riski siitä, että päästövähennykset ovat mahdollisia vain vakavien vapaudenmenetysten hinnalla. Päätös siis velvoittaa lainsäätäjää toimimaan nyt sen sijaan että se siirtäisi ilmastotoimenpiteitä tulevaisuuteen.
Yhteenveto
Saksassa lainsäätäjän on siis otettava huomioon myös tulevaisuuden näkökulma ja tehtävä sen perusteella oikeudenmukainen päätös nyt käytettävissä olevista hiilibudjeteista. Tuomion perusteluista tekee mielenkiintoisen se, että BVerfG ei sinänsä katsonut valtion toimien olevan riittämättömiä vaan niistä teki perustuslainvastaisen se, että ne olivat epäreiluja suhteessa tuleviin sukupolviin. Valtion ei katsottu loukanneen kantajien oikeutta elämään tai omaisuuteen, mutta sen nykyisten toimien katsottiin johtavan siihen, että ihmisoikeutta vapauteen ja esimerkiksi toimeentuloon loukattaisiin tulevaisuudessa. Käytännössä valtion velvollisuus suojella nuoren sukupolven vapautta tulevaisuudessa johtaa siihen, että sen on tehtävä enemmän ilmaston suojelemiseksi nykyhetkessä.
Vastaavia tapauksia on vireillä muuallakin Euroopassa; esimerkiksi Portugalissa nuoret ovat valittaneet EIT:hen 33 maan hallituksesta. Myös Suomessa ilmastotavoitteet tiukentuvat ja lainsäädäntöä tulee lisää, kuten nyt vireillä oleva muutos ilmastolakiin osoittaa. On siis mahdollista, että tulevaisuudessa Suomessakin nähdään vastaavanlaisia ilmasto-oikeudenkäyntejä.
Lähteet
The Climate Protection Order of the Federal Constitutional Court of Germany and the North-South Divide | German Law Journal | Cambridge Core
Erfolgreiche Klimaklagen – Deutsches Klimagesetz in Teilen verfassungswidrig | deutschlandfunk.de.
Constitutional Complaint | Germanwatch eV.
Jos hallitukset eivät ryhdy ilmastotoimiin, niitä uhkaa kohta oikeustupa – Huipputuomari: “Päättäjien pitää kantaa vastuu lupauksistaan”, yle.fi.
Of Carbon Budgets, Factual Uncertainties, and Intergenerational Equity–The German Constitutional Court’s Climate Decision | German Law Journal | Cambridge Core.
Neubauer et al. versus Germany: Planetary Climate Litigation for the Anthropocene? | German Law Journal | Cambridge Core.