Emilia Tuomiluoma
Ydinenergia ja sen tuotanto ovat mielipiteitä jakavia kysymyksiä, jotka pohdituttavat monia. Haitat ja hyödyt ovat tapetilla aika ajoin, ja usein ydinvoima näyttäytyy tasapainotteluna taloudellisten hyötyjen, tehokkuuden ja ekologisuuden välillä. Ydinenergiaa tuotetaan ydinvoimaloissa, joissa yksinkertaistetusti ydinreaktorissa tapahtuvalla reaktiolla tuotetaan energiaa, joka muunnetaan generaattorilla hyödynnettävissä olevaksi sähköksi. Suomessa on tällä hetkellä neljä toiminnassa olevaa reaktoria: kaksi Loviisassa ja kaksi Olkiluodossa, tosin viidennen on määrä aloittaa kaupallinen tuotanto seuraavana kesänä ja se on juuri koekäytössä. Myös Pyhäjoelle ollaan paraikaa rakentamassa huomattavilta osin venäläisrahoitteista ja Venäjän ydinvoima- ja -aseyhtiö Rosatomin toimittamaa Hanhikivi 1 -reaktoria, mutta sen tulevaisuus on Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen johdosta melkoisen epävarma. Edellä mainituilla toiminnassa olevilla reaktoreilla tuotetaan yli neljännes Suomen sähköntuotannosta ja kun mukaan lisätään myös ulkomailta Suomeen tuotu ydinenergia, nousee määrä jo noin kolmannekseen (vuoden 2019 lukuja).
Miten ydinenergian tuotantoa säännellään? Suomessa korkeimmalla sääntelyhierarkiassa on alun perin vuonna 1988 voimaantullut ydinenergialaki, jonka yhdeksi lähtökohdaksi on otettu, että ydinenergian käytön tulee olla yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ja turvallista, eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisten ja omaisuuden lisäksi ympäristölle (1 §). Lain lisäksi ydinenergian käyttöä, tuotantoa ja loppusijoittamista säätelee ydinenergia-asetus. Ydinenergialain nojalla on annettu yleisiä turvallisuusmääräyksiä (ydinturvallisuusohjeet), joiden noudattamista STUK eli Säteilyturvakeskus valvoo. Vuoden 2020 loppupuolella STUK ilmoitti aloittavansa näiden uudistamisen. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä julkaisi elokuussa 2020 arvion, jonka mukaan ydinenergiasäännöstön kokonaisuudistus olisi tarpeen, koska ydinenergian käytön toimintaympäristö on muuttunut monin tavoin lain voimaantulon jälkeen. Ydinenergialain ja ydinturvallisuusohjeiden vahvan kytkeytymisen vuoksi niitä olisi hyvä uudistaa samanaikaisesti. Globaalisti ydinenergiaa säännellään poikkeuksellisen tarkasti sen väärinkäytön mahdollisuuksien ja jo aiemmin koettujen turvallisuusuhkien vuoksi.
Entä onko ydinenergia kestävää? Ydinenergia ei ole varsinaisesti uusiutuvaa energiaa, vaan se lasketaan uusiutumattomaksi siitä syntyvien jätteiden hitaan hajoamisen vuoksi. Kyse ei kuitenkaan ole fossiilisesta energianlähteestä, vaikka nämä ovatkin näiltä osin usein samassa kategoriassa ydinvoiman kanssa. Ydinvoimalla tuotettu energia on itsessään suhteellisen vähäpäästöinen energianlähde ja sen etuna on sen hiilidioksidittomuus. Ydinenergian ekologisuus ei kuitenkaan ole ongelmatonta, vaan ydinenergian tuottamiseen liittyy epäsuoria ympäristöhaittoja. Nykymuotoisissa ydinvoimaloissa on hyvin tehokkaasti estetty radioaktiivisuuden leviäminen ympäristöön ja vesistöihin. Päästöjä kuitenkin tuottaa ensinnäkin ydinreaktion aikaansaamiseksi käytetyn uraanin louhinta ja toiseksi ydinvoimasta syntyvän jätteen loppusijoittaminen tai uudelleenkierrätys.
Reaktoreissa hyödynnetään polttoaineena yleisimmin uraania. Uraanikaivosten toimintaan liittyy riskejä paikallisen ekosysteemin suhteen erityisesti pöllyämisen, paikallisen radioaktiivisen jätteen ja veden sekä louhitun luonnonuraanin rikastamiseen käytettyjen haitallisten kemikaalien vuoksi. Uraanikaivoksia koskevat kaivos- ja ympäristölakien lisäksi ydinenergiaa ja ydinaineita koskevat lait, määräykset ja suositukset, jotka asettavat niille erityisiä lisävaatimuksia. Luonnonuraanista vain noin 0,7 % on valmiiksi ydinvoiman polttoaineeksi soveltuvaa, jonka vuoksi sitä rikastetaan melko suurissa määrin. Ydinreaktorissa käytetään uraanipolttoainetta, joka on puristettu pieniksi pelleteiksi. Pelletit on pakattu polttoainesauvoihin, jotka ovat ohuita ja tiiviitä metalliputkia. Tuore polttoaine ei ole merkityksellisen radioaktiivista ja sitä voidaan esimerkiksi käsitellä lyhyitä aikoja paljain käsin.
Reaktorissa käytetty uraani taas on erittäin radioaktiivista, ja tämän vaarallisen radioaktiivisuustason häviämisessä kuluu tuhansia vuosia. Kun näiden polttoainesauvojen teho on loppu, tulee syntynyt ydinjäte joko uudelleenkäyttää tai loppusijoittaa. Suomessa on toistaiseksi päädytty loppusijoittamaan ydinjäte, sillä se on huomattavasti taloudellisempaa ja Suomessa on vakaa geologinen kallioperä, joka mahdollistaa turvallisen loppusijoittamisen. Suomessa ollaan itse asiassa tämän suhteen edelläkävijöitä, sillä Olkiluodon yhteydessä sijaitsee maailmankuulu Onkalo-loppusijoitushanke, jonka odotetaan olevan käyttövalmis vuonna 2025. Ydinvoimaan liittyviä rakennushankkeita valvotaan globaalilla ja paikallisella tasolla tarkasti, ja niitä varten vaaditaan valtioneuvoston myöntämä rakennuslupa. Onkalo on maailman ensimmäinen loppusijoitusluolasto, joka on saanut rakennusluvan (2015).
Vuoden 2021 Dasgupta Review:n mukaan energiantuotanto on ilmastonmuutoksen suurin yksittäinen myötävaikuttaja. Sen mukaan nykyisenlainen energiantuotannon rakenne johtaa biodiversiteettikatoon. Luonnonvarat tulee pitää suhteellisen vakaina sen sijaan, että niitä vain hillittömästi käytetään. Voitaisiinko tähän ongelmaan puuttua ydinenergian avulla? IPCC:n mukaan ydinvoiman koko elinkaaren kasvihuonekaasujen päästöt ovat noin 12 grammaa, kun tuulivoiman on 11 grammaa ja vastaavasti saastuttavimman energialähteen, hiilivoiman, 820 grammaa. Kiinnostava kysymys on myös, voitaisiinko tulevaisuudessa hyödyntää nykyään ydinvoimaloissa käytetyn fuusioreaktion lisäksi tai sijasta fissioreaktiota, joka ei käytännössä tuota juurikaan ydinjätettä eikä vaadi uraanin louhintaa.
On selvää, ettei ydinenergian tuotanto ole ongelmatonta esimerkiksi yllä mainitsemieni syiden vuoksi, mutta ottaen huomioon maapallon populaation kasvava energiantarve, voisi ydinenergia helpottaa ilmastonmuutosta vastaan taistelemista ja toimia vihreän siirtymän välineenä. Uusiutuvat energianlähteet voivat olla paikallisesti haastavia ja siirtymä niihin taloudellisesti hyvin hankalaa. Esimerkkinä voitaneen käyttää Saksaa, jossa oli jo vuosien ajan pyöritelty päätöstä ydinvoimaloiden kieltämisestä, kun sitten vuonna 2011 tapahtui Fukushiman tuhoisa ja ennakoimaton onnettomuus. Tämä antoi viimeisen varmistuksen poliittiselle päätökselle siitä, että vuoteen 2022 mennessä Saksan silloiset 17 käytössä olevaa reaktoria on ajettava alas. Näiden reaktorien tuottamalla ydinvoimalla tuotettiin 40 prosenttia Saksan energiantarpeesta. Saksan tavoite vihreästä siirtymästä ei ainakaan vielä ole toteutunut: sen sijaan ollaan tilanteessa, jossa uusiutuvien energianlähteiden tuotantoa ei ole saatu lisättyä muuten, kuin vain alasajetun ydinvoiman korvaamiseen hiilivoiman sijasta. Suomessakin asenneilmasto ydinvoiman ympärillä on kokenut muutoksen tuulia, josta konkreettinen todiste on vihreiden linjamuutos aiemmin jyrkähköstä ydinvoiman vastustamisesta. Jäänee nähtäväksi, onko ydinvoima kestävän tulevaisuuden ratkaisu.
Lähteet:
Säteilyturvakeskus https://www.stuk.fi/, luettu 28.3.2022.
Geologian tutkimuskeskus https://www.gtk.fi/, luettu 28.3.2022.
Ydinenergialaki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870990.
Ydinenergia-asetus https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1988/19880161.
Koutaniemi, Reponen, Salminen, Sandberg & Varjoranta: Ydinenergialainsäädäntö ja -hallinto.
Dasgupta, P. (2021), The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review. (London: HM Treasury).
Thomas Bruckner: Technology-specific Cost and Performance Parameters Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change 2014.
Germany closes half its remaining nuclear power plants. https://www.dw.com/en/germany-closes-half-its-remaining-nuclear-power-plants/a-60302362, luettu 29.3.2022.
Vihreiden Niinistö myöntää: Vihreiden ydinvoimakritiikki meni yli. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008493578.html, luettu 29.3.2022.