Johdanto – puhumisesta

Tämä äänite on osa hankkeen dokumentaatiota. Muut kevään 2019 äänitteet on poistettu, kuten sovittua.

Puhumisen taidosta ja äänitteiden teosta

Jari Kärkkäinen kertoo Platonista ja tämän hankkeen tarkoituksesta.
Kesto 7:49.

---

Aikoinaan, kun Platon kirjoitti dialoginsa Faidros, puhuminen oli nykyistä keskeisempi tiedonvälityksen keino. Kirjoitetun tekstin tuottaminen ja levittäminen oli merkittävästi vaikeampaa kuin nykyisin. Tällaista hankaluutta ei meillä enää ole.

Sopii kuitenkin kysyä, olemmeko me menettäneet jotain olennaista viestinnästä jatkuvan tekstintuotannon myötä? Ehkä meidän kannattaisi puhua ja kuunnella enemmän, siis käyttää niitä kykyjä, joissa olemme luontaisesti hyviä. Puhutusta on helpompi poimia keskeistä informaatiota, koska puheesta kuulee enemmän kuin pelkän tekstin. Äänenpainot, rytmi ja tauot kertovat meille jotain. Kasvotusten keskustellessa vielä eleet ja ilmeet auttavat ymmärtämisessä.

Faidroksessa Platon määrittelee puhetaidon koostuvan kolmesta tekijästä. Ensinnäkin puhujan tulee tuntea kohteensa. Eli puheesta ei voi tulla hyvää, jos tiedolliset vajaukset ovat suuria. Toinen tekijä on, että puhujan tulee tuntea yleisönsä, kukin puhe pitää suunnitella kulloistakin yleisöä varten. Ja kolmantena on totuudessa pysyminen, asioita ei pidä vääristellä, vaikka se voisikin miellyttää yleisöä. Nämä hyväksi tekevät elementit liittyvät myös kirjoittamiseen.

Myöhemmässä Sofistissa hän keskustelee puhetaidon väärinkäyttämisestä ja sanoo sofistin erikoisalana olevan sanalliset silmänkääntötemput.

Tämä äänitesarja yrittää korjata tuota mahdollista puutetta viestinnässämme. Tätä tehdessä olemme oppineet puhumisesta ja asioiden kertomisesta ymmärrettävästi. Oletettavasti tämä myös kuuluu äänitteissä. Vaikka äänite ei täysin vastaakaan aitoa keskustelua, on se kuitenkin pelkkää tekstiä enemmän.

On uskottavaa, että Platon olisi suopea tällaista viestintää kohtaan. Hän ei sinällään vastusta kirjoitettua tekstiä, vaan vain huonoa kirjoittamista, tai tässä tapauksessa, huonoa äänitettä. Tämän huonoksi äänitteeksi menemisen välttämiseksi pidämme mielissämme Platonin esittämät hyvän puheen elementit: asiantuntemuksen, yleisön huomioimisen ja totuudessa jaarittelematta pysymisen. Sofistin silmänkääntötemppuja vältämme viimeiseen asti.

Platon (1979), Teokset 3: Faidros, suom. Pentti Saarikoski, Helsinki: Otava
Platon (1982), Teokset 5: Sofisti, suom. Marja Itkonen-Kaila, Helsinki: Otava
Ks. erityisesti Faidros 243c, 275d-e ja 277e, sekä Sofisti 226a ja 268d.