Hector Bahamonde ja Aki Koivula
INVEST Blog 8/2023
Yhteiskuntatieteilijöille on tuttua, että yhteiskunnan taloudellinen tilanne vaikuttaa äänestyspäätökseen. Kun politiikassa määritellään ”kuka saa mitä, milloin ja miten” niin myös äänestäjien mielissä voi olla kysymyksiä liittyen esimerkiksi vallitsevaan työttömyystilanteeseen, talouskasvuun ja tulonjakoon.
Tuloerot ovat pysyneet vakaina Suomessa viimeiset 20 vuotta. Vakaus ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan pelkästään hyvä uutinen: se tarkoittaa, että poliittinen järjestelmä ei ole pystynyt jakamaan vaurautta tasaisesti, eikä näin ollen alentamaan eriarvoisuutta esimerkiksi 25 vuoden takaiselle tasolle.
Miksi tällä on merkitystä?
Yleisesti ottaen taloudellinen eriarvoisuus on paljastunut viheliäiseksi ongelmaksi, jolla on myös kauaskantoisia poliittisia seurauksia. Tutkijat ovat jo pitkään ymmärtäneet, että poliittiset puolueet hyödyntävät taloudellisia epäkohtia voittaakseen vaaleissa. Tämä ei ole pelkästään huono asia. Päinvastoin, puolueet edustavat joko itsekkäistä ja/tai pyyteettömistä syistä erilaisia yhteiskunnallisia intressejä ja tähtäävät politiikkaan, jolla erilaiset epäkohdat pyritään ratkaisemaan.
Eriarvoisuuden on myös osoitettu olevan merkittävä tekijä populistipuolueiden kannatuksen taustalla. Esimerkkejä olemme saaneet muun muassa Brasiliasta, Yhdysvalloista, Ranskasta ja Italiasta. Suomessa aiheen tutkimus on toistaiseksi ollut kuitenkin melko vähäistä. Tässä kirjoituksessa esittelemme uutta tutkimushankettamme, joka pureutuu ilmiöön Suomessa. Hankkeessa tarkastelemme erityisesti tulonjaon eriarvoisuuden kehityksen vaikutusta perussuomalaisten vaalikannatuksen muutokseen vuosina 1995–2023.
Eriarvoisuuden ja Perussuomalaisten kannatuksen välinen suhde on kiehtova
Aiemmissa tutkimuksissa on tuotu esiin, että perussuomalaiset eivät asetu perinteisen yhteiskunnallisen luokkajaon mukaan suomalaiselle puoluekentälle. Historiallisesti Suomen Maaseudun Puolueesta lähtöisin oleva puolue on ollut tunnettu siitä, että se on pyrkinyt yhdistämään samalla konservatiiviset yhteiskunnalliset arvot ja keskustalaisen talouspolitiikan tukiessaan maaseutua ja vastustaessaan eliittiluokkaa. Puoluetta on kuvannut erityisesti epäluottamus vakiintuneita poliittisia puolueita ja Euroopan unionia kohtaan. Viime vuosina tutkimuksissa on vahvistunut myös näkemys siitä, että yhä radikaalimmat oikeistolaiset näkemykset esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta ovat kasvattaneet suosiotaan puolueen kannattajien ja ehdokkaiden keskuudessa.
Vaikka merkittävä osa työväestöstä on kannattanut perussuomalaisia jo vuoden 2011 vaaleista lähtien, puolueen äänestäjien suhtautuminen tulonjakoon ei vastaa perinteisessä mielessä vasemmistolaisia näkemyksiä. Sen sijaan puolueen kannatus on perustunut erityisesti sosiokulttuurisen jakolinjan hyödyntämiseen ja kulttuuriseen vastareaktioon, jossa on korostunut erityisesti perinteiset arvot ja tiukemmat maahanmuuttorajoitukset.
Aiempi tutkimus osoittaa lisäksi, että äänestäjän tulotasolla ei ole suoraa yhteyttä puolueen äänestämiseen. Itse asiassa eduskuntavaalien jälkeiset tutkimukset ovat osoittaneet, että puolueen kannatus on hyvin kirjavaa kannattajien sosioekonomisten ja demografisten tekijöiden, kuten koulutuksen, ammatin ja asuinalueen perusteella (Westinen ym. 2020).
Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin jo kiinnitetty huomiota siihen, että taloudellisen epävarmuuden lisääntyminen aluetasolla on yksi merkittävä tekijä perussuomalaisten kannatuksessa (Wass & Kauppinen, 2020). Tämä suuntaus on ollut havaittavissa erityisesti niillä alueilla, joilla on tapahtunut keskimääräistä ansiotulojen laskua ennen vaaleja. Myös Pauliina Patanan (2020) tutkimus osoitti, että työttömyys ja sosiaalitukien saajien määrä lisäävät perussuomalaisten kannatusta aluetasolla.
Kuten kuviosta 1 käy ilmi, tuloerojen ja perussuomalaisten vaalimenestyksen välillä näyttää myös olevan vahva yhteys. Kuvioissa 2a ja 2b kartoitamme näiden kahden ilmiön kehitystä alueellisesti. Kuviot osoittavat, miten molemmat kehityskulut jakautuvat melko tasaisesti alueellisesti ja liittyvät näin läheisesti toisiinsa.
Yksi tapa tulkita näitä karttoja on ajatella niiden osoittavan lämpötilaa. Kuvion 2a lämpötilakartat kuvaavat, kuinka paljon tulonjakoon liittyvää eriarvoisuutta Suomessa on ja miten se on kehittynyt ajan myötä. Kuvion 2b kartat osoittavat, kuinka perussuomalaisten kannatus on kehittynyt. Kuvioista voimme selvästi nähdä tilanteen ”kuumentuneen”, mikä tarkoittaa, että vuodesta 1995 lähtien Suomesta on tullut tulonjaon perusteella epätasa-arvoisempi maa. Samaan aikaan populistiset ajatukset ovat herättäneet yhä enenevissä määrin kiinnostusta yhteiskunnassa.
Viime vaalien jälkeen Suomessa on keskusteltu yhä enemmän “alueiden kostosta” (esim. Harjanne, 2023). Kuten kuviosta 2b käy ilmi, perussuomalaiset voittivat vuoden 2023 vaaleissa useita uusia alueita, erityisesti Pohjois-Suomessa. Näyttääkin siltä, että perussuomalaiset on saanut kannatusta perinteisesti vahvalta maaseutupuolueelta, keskustalta. Tämä kehitys viestii siitä, että aluetasolla on tapahtunut merkittäviä muutoksia eikä äänestäjät ole olleet tyytyväisiä vakiintuneisiin poliittisiin puolueisiin. Tässä on tärkeää huomioida, että alueellisen epätasa-arvon kokemus voi olla eri asia kuin yksilön oman taloudellisen tilanteen kokemus. Alueellinen eriarvoisuus edustaa kokonaisvaltaista ajatusta siitä, mihin suuntaan oma elinympäristö kehittyy ja vaikuttaa näin ollen myös yksilön omiin tulevaisuuden näkymiin ja mahdollisuuksiin (Rodriguez-Pose, 2018). Kun eriarvoisuus alueella lisääntyy, keskiluokka supistuu, mikä vaikuttaa lopulta myös kaikkien palveluihin ja korostaa sitä, että yhä harvemmilla on mahdollisuus menestyä elämässä.
Miksi tutkia populismin ja eriarvoisuuden välistä yhteyttä?
Populismin ja eriarvoisuuden toisiinsa kietoutunutta suhdetta on syytä selvittää yksityiskohtaisesti ja kehitämme sitä varten tällä hetkellä hypoteeseja. Tällä hetkellä pääolettamuksemme on, että populistiset puolueet (muuallakin kuin Suomessa) voivat hyödyntää kansalaisten tyytymättömyyttä talousjärjestelmään syyttämällä erityisesti perinteisiä puolueita. Tällä tavoin populistipuolueet rakentavat poliittista retoriikkaa, jossa on vastakkain ”me ja muut”, mikä asettaa puolueet etulyöntiasemaan valtavirran poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen eliittiin nähden. Toisin sanoen eriarvoisuus antaa populistisille puolueille loistavan mahdollisuuden osoittaa olevansa ”ainoa” mahdollisuus esimerkiksi eriarvoisuuden tai sen lieveilmiöiden ratkaisuun tavalla, jota muut poliittiset voimat eivät ole onnistuneet toteuttamaan.
Oletettavasti myös väestörakenteeseen, globalisaatioon ja työelämään liittyvillä muutoksilla on iso rooli populistipuolueiden äänestämisen ja eriarvoisuuden välisessä suhteessa. Populistiset puolueet pyrkivät esimerkiksi rajoittamaan maahanmuuttoa sillä perusteella, että se suojaa hyvinvointijärjestelmää. Lisäksi populistiset puolueet syyttävät perinteisiä vasemmistopuolueita siitä, että he eivät ole onnistuneet suojelemaan työväkeä ja keskiluokkaa automaation kaltaisilta ilmiöiltä, kun kehittyneet mekaaniset ja automaattiset prosessit korvaavat yhä kasvavissa määrin ikääntyvää työväestöä.
Kuvio 3: Tilastollinen malli, joka analysoi eriarvoisuuden suhdetta perussuomalaisten ääniosuuteen Suomessa
Kaiken kaikkiaan populistisilla puolueilla on sisäänrakennettu etulyöntiasema, joka kukoistaa eriarvoisuuden ja taloudellisen haavoittuvuuden aikana. Lupaukset paluusta vanhaan sekä talouden että kulttuurin osalta uppoavat hyvin rakennemuutoksen kourissa kärsivien mieliin, eli heidän, jotka kokevat joutuneensa taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti ahdinkoon kehityksen myötä. Tekoäly on uusin tekninen kehitys, joka tulevaisuudessa uhkaa mahdollisesti entistä enemmän myös keskiluokkaa ja merkittävää määrää valkokaulusammatteja.
Huomioidaksemme perussuomalaisten äänestämiseen liittyvän ajallisen kehityksen dynamiikan olemme jo alkaneet valmistella pitkittäisasetelmaan pohjautuvia mallinnuskeinoja. Kuviossa 3 on esitetty alustava aluetason analyysi siitä, miten perussuomalaisten ääniosuus kasvoi tasaisesti eriarvoisuuden lisääntyessä vuosina 1995–2023. Ajalliseen seurantaan pohjautuvat aineistot antavat meille mahdollisuuden muodostaa luonnollisia koeasetelmia ja näin myös näiden kahden ilmiön välisen yhteyden kausaalisuuden arvioimisen.
Kehitämme tällä hetkellä eteenpäin tätä tutkimusta, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystämme taloudellisen eriarvoisuuden vaalivaikutuksista Suomessa. Uskomme, että parempi ymmärrys eriarvoisuuden mahdollisista pitkäaikaisista seurauksista on hyödyllistä aikoina, jolloin populistiset puolueet menestyvät gallupeissa. Kaiken kaikkiaan toivomme, että tutkimuksemme edistää tietoisempaa ja vivahteikkaampaa julkista keskustelua taloudellisesta eriarvoisuudesta ja sen poliittisista seurauksista. Valottamalla puolueiden kannatuksen dynamiikkaa uskomme, että voimme auttaa tekemään poliittisia päätöksiä, jotka edistävät osallistavampaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.
Lähteet:
Harjanne, A. (2023) Alueiden kosto iski Suomen poliittiselle kartalle. Verde 10.4.2023: https://verdelehti.fi/2023/04/10/alueiden-kosto-iski-suomen-poliittiselle-kartalle/
Patana, P. (2020). Changes in local context and electoral support for the populist radical right: Evidence from Finland. Party Politics, 26(6), 718-729.
Rodríguez-Pose, A. (2018). The revenge of the places that don’t matter (and what to do about it). Cambridge journal of regions, economy and society, 11(1), 18
Wass, H., & Kauppinen, T. (2020). Palkkakuitti äänestyslippuna: tulojen yhteys äänestysaktiivisuuteen ja puoluevalintaan. In Mattila, M. (eds) Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020. Kalevi Sorsa Foundation: Helsinki
Westinen, J., Pitkänen, V., & Kestilä-Kekkonen, E. (2020). Perussuomalaisten äänestäjäkunnan muutos 2011–2019. In Borg, S., Kestilä-Kekkonen, E., Wass, H. (eds.) Politiikan ilmastonmuutos: Eduskuntavaalitutkimus 2019 (pp. 307-331). Oikeusministeriö: Helsinki
Kirjoittajat
Hector Bahamonde on INVESTin erikoistutkija ja INVESTHubin tutkimusjohtaja. Hän on erikoistunut eriarvoisuuden kansantaloudelliseen ja poliittisen tutkimukseen.
Aki Koivula on INVESTIn erikoistutkija. Hän on tutkinut erityisesti digitalisaatiota, sosiaalisia verkostoja, puolueita ja pandemian sosiaalisia vaikutuksia.
Kirjoittajat on mainittu aakkosjärjestyksessä. He ovat panostaneet kirjoitukseen yhtä paljon.
