André Sourander
INVEST blog 18/2020
Lasten, nuorten ja perheiden mielenterveysongelmien lisääntyminen on yksi merkittävimpiä koronapandemian pitkäaikaisvaikutuksia. Hoitamattomat ongelmat vaikuttavat perheiden hyvinvointiin ja jaksamiseen ja voivat pitkällä aikavälillä voimistua, kasautua ja lisätä terveys- ja sosiaalipalvelujen käyttöä.
Ongelmien ehkäisyä tulisi tehostaa jo pandemian aikana, mikä on haastavaa. Mielenterveyspalvelujen tuottajilla ei ole käytettävissään lisäresursseja palveluiden toteuttamiseen, kun tavanomaisessakaan tilanteessa tutkimusnäyttöön perustuvia matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja ei ole tarjolla riittävästi.[i]
Digitaaliset varhaisen tuen palvelut ovat ainutlaatuinen mahdollisuus tarjota suurellekin osalle väestöä matalan kynnyksen tukea.
Digitaaliset varhaisen tuen palvelut ovat ainutlaatuinen mahdollisuus tarjota suurellekin osalle väestöä matalan kynnyksen tukea, joka on saatavilla kotoa käsin asuinpaikasta riippumatta. Turun yliopiston Voimaperheet-hankkeessa on kehitetty ja tutkittu viimeisen vuosikymmenen kuluessa tutkimustietoon perustuvia toimintamalleja perheiden tuen tarpeen varhaiseen tunnistamiseen ja digitaaliseen toteuttamiseen ennaltaehkäisevästi peruspalveluiden tasolla.
Lasten mielenterveyttä tuetaan vanhemmuutta tukemalla
Vanhemmuuden tuki on tehokas keino tukea lapsen mielenterveyttä ennaltaehkäisevästi.[ii],[iii],[iv] Voimaperheet-tutkimusryhmän kehittämä toimintamalli lapsen käyttäytymisen vaikeuksien varhaiseen tunnistamiseen ja digitaaliseen hoitoon on otettu käyttöön jo noin kolmasosassa Suomen neuvoloista. Toimintamallin vaikuttavuutta on tutkittu väestöseulontaan perustuvalla satunnaistetulla kontrolloidulla tutkimuksella (RCT), joka on vahvin käytössä oleva hoidon tehon tutkimisen menetelmä.
Tulokset ovat olleet erinomaisia: Lasten käytösongelmat vähenivät ja vanhemmuuden taidot paranivat merkittävästi. Tämän lisäksi ohjelma vähensi lasten ahdistuneisuutta, mielialaoireita ja uniongelmia sekä paransi lasten empatiakykyä verrattuna suppeampaa tukea saaneeseen vertailuryhmään vuoden seuranta-aikana. Lisäksi hoitoa saaneen ryhmän perheet käyttivät lähes puolet vähemmän terveyspalveluita kuin verrokit.
Vuoden seurannassa yli 80 prosenttia valmennusta saaneiden perheiden lapsista ei olisi enää valikoitunut hoito-ohjelmaan käyttäytymisen ongelmien takia.[v] Erityisen merkittävää on se, että ryhmien väliset erot säilyivät kahden vuoden kuluttua hoidosta.[vi] Kaiken lisäksi kehitetty toimintamalli saatiin siirrettyä onnistuneesti perusterveydenhuollon käyttöön.[vii]
Voimaperheet-ohjelma vähensi lasten ahdistuneisuutta, mielialaoireita ja uniongelmia sekä paransi lasten empatiakykyä verrattuna suppeampaa tukea saaneeseen vertailuryhmään vuoden seuranta-aikana.
Koronapandemian aikana Voimaperheet-vanhempainohjausta on pystytty tarjoamaan entiseen tapaan netin ja puhelimen välityksellä suoraan koteihin. Perhevalmentajat ovat soittaneet vanhemmille tuhansia valmennuspuheluita. Keskeyttämisprosentti, joka oli alun perinkin matalampi kuin perinteisissä, ryhmämuotoisissa vanhempainohjausohjelmissa, on pysynyt pandemian aikana matalana.
Tutkimus auttaa varautumaan
Kun yhteiskunnassa tapahtuu laajamittaisia, negatiivisia, ennalta suunnittelemattomia tapahtumia, tarvitaan tutkimustietoa niiden vaikutuksista väestöön, mahdollisimman helposti saatavilla olevaa apua aiheutuvaan oireiluun sekä tutkimusta siitä, onko tarjotusta avusta riittävästi hyötyä.
Pandemia-aikana olemme ryhtyneet kehittämään tutkimuspohjaista ohjelmaa lasten ja perheiden pandemiaan liittyvän ahdistuksen ehkäisyyn digitaalisesti sekä tekoälyn hyödyntämiseen ahdistuksen digitaalisessa ennaltaehkäisyssä.
Tavoitteena on helpottaa lasten ja perheiden kuormitusta, estää pidemmälle aikavälille ulottuvaa oireilua sekä saada tietoa, jonka pohjalta voidaan tehdä kiireettömämmällä aikataululla varautumissuunnitelmia vastaaviin tilanteisiin.
Viitteet
[i] Gyllenberg D, Gissler M, Malm H, ym. Specialized Service Use for Psychiatric and Neurodevelopmental Disorders by Age 14 in Finland. Psychiatr Serv 2014; 65(3), 367–73.
[ii] Eyberg SM, Nelson MM, Boggs SR. Evidence-based psychosocial treatments for children and adolescents with disruptive behavior. J Clin Child Adolesc Psychol. 2008;37(1):215-237. doi:10.1080/15374410701820117
28.
[iii] Kaminski JW, Claussen AH. Evidence Base Update for Psychosocial Treatments for Disruptive Behaviors in Children. J Clin Child Adolesc Psychol. 2017;46(4):477-499. doi:10.1080/15374416.2017.1310044
[iv] Kazdin AE. Parent management training: evidence, outcomes, and issues. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry. 1997;36(10):1349-1356. doi:10.1097/00004583-199710000-00016
[v] Sourander A, McGrath PJ, Ristkari T, et al. Internet-Assisted Parent Training Intervention for Disruptive Behavior in 4-Year-Old Children: A Randomized Clinical Trial. JAMA Psychiatry. 2016 Apr;73(4):378-87. doi: 10.1001/jamapsychiatry.2015.3411.
[vi] Sourander A, McGrath PJ, Ristkari T, ym. Two-Year Follow-Up of Internet and Telephone Assisted Parent Training for Disruptive Behavior at Age 4. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry. 2018 Sep;57(9):658-668.e1. doi: 10.1016/j.jaac.2018.07.001.
[vii] Ristkari T, Kurki M, Suominen A, et al. Web-Based Parent Training Intervention With Telephone Coaching for Disruptive Behavior in 4-Year-Old Children in Real-World Practice: Implementation Study. J Med Internet Res. 2019 Apr 11;21(4):e11446. doi: 10.2196/11446.
Kirjoittaja
André Sourander on Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori, lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen perustaja ja johtaja. Hän on tehnyt uraauurtavaa työtä lasten mielenterveyshäiriöiden tutkimuksen parissa mm. kehittämällä matalan kynnyksen digitaalisia palveluja, joiden avulla on kehitetty vanhempainohjausta.
