INVESTin Samassa veneessä – matkalla hyvinvointivaltiossa –podcast tarjoaa katsauksia hyvinvointivaltioomme. Matkaoppaana toimii tutkimusjohtaja Maria Vaalavuo, jonka kanssa INVESTin tutkijat sekä moninaiset yhteistyökumppanimme pääsevät keskustelemaan hyvinvointivaltion nykytilasta sekä sen haasteista ja onnistumisista. Tietenkin podcastissa keskustellaan myös tutkimuksesta, jonka avulla voidaan taata kestävä hyvinvointivaltio myös tuleville sukupolville. Tervetuloa mukaan matkalle!
Toisessa jaksossa Maria Vaalavuon vieraana ovat tutkimuspäällikkö Jussi Tervola ja ministerin erityisavustaja Jiri Sironen ja aiheena on köyhyys.
Tekstiversio
MARIA VAALAVUO: Tervetuloa kuuntelemaan Invest Podcastin Samassa veneessä matkalla hyvinvointivaltiossa toista jaksoa. Mä oon Maria Vaalavuo kipparina matkassa ja mukanani keskustelemassa ovat Jussi Tervola ja Jiri Sironen. Tällä kertaa aiheenamme on köyhyys. Tervetuloa matkalle.
Tervetuloa studioon tutkija Jussi Tervoja.
JUSSI TERVOLA: Kiitos.
MARIA VAALAVUO: Ja tervetuloa ministerin erityisavustaja Jiri Sironen.
JIRI SIRONEN: Kiitos.
MARIA VAALAVUO: Kiitos. Jussi, sä oot tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Miten sä oot päätynyt tutkijaks?
JUSSI TERVOLA: No tuota, monen mutkan kautta niinku yleensä ehkä päädytään. Mut on mulla sillee ihan lapsest saakka ollu halu tämmöseen tutkimusorientoituneeseen työhön. Esimerkiks mun unelma-ammattihan oli tutkimusmatkailija, joka sitten kun kaikki paikat on jo löydetty pitkälti maailmassa, ni ehkä tää tutkija on luonteva jatko siihen. Mut mähän oon taustaltani tilastotieteilijä ja ehkä sit sitä kautta mä osittain pyrkinki yhteiskuntatieteelliseen maailmaan vähän tarkennettua sillee substanssia. Mutta sitten tiettyjen työsattumuksien kautta päädyin tähän sosiaaliturvamaailmaan ehkä enemmänkin. Aika paljon siin on sattumal kuitenkin kyse.
MARIA VAALAVUO: Joo. Jiri sä taas toimit nykyisin sosiaali- ja terveysministerin Aino-Kaisa Pekosen erityisavustajana. Miten sä oot tämmöseen tehtävään päätynyt?
JIRI SIRONEN: No mulla on monenlaistakin taustaa muun muassa kansalaisaktivismissa, mutta viimeiset kymmenisen vuotta mä oon toiminut sosiaali- ja terveysalan järjestössä. Ja sitten ollut myös suurin piirtein saman verran aikaa enemmän tai vähemmän aktiivinen Vasemmistoliiton toiminnassa, muun muassa Vasemmistoliiton sosiaali- ja terveyspoliittisessa asiantuntijatyöryhmässä oon ollu mukana ja varmaan tätä kautta sitten tulin pyydetyksi tähän tehtävään mukaan.
MARIA VAALAVUO: Mikä tässä sun työssä tällä hetkellä on kaikkein kiinnostavinta?
JIRI SIRONEN: On varmaan klisee kutsua työpaikkaa näköalapaikaks, mutta kyllähän tää valtakunnan politiikkaan osallistuminen hallitustasolla on itsessään jo äärimmäisen kiinnostavaa. Ja kyllähän jos aattelee ihan heti hallituskauden alussa Suomi toimi myös EU:n puheenjohtajana, niin myös se oli erittäin kiinnostavaa. Mutta täytyy sanoo noin yleisesti, että eipähän tuolla Sosiaali- ja terveysministeriössä näin globaaliin pandemia-aikaan työskennellessä oo tylsää ollut noin muutenkaan.
MARIA VAALAVUO: Aivan, ihan varmasti on näin. Hienoa, että meillä on vähän niin kuin tuolta politiikan maailmasta henkilö täällä studiossa, koska Invest-hankkeessahan tämmönen sosiaalinen tai yhteiskunnallinen vaikuttavuus on erittäin tärkeässä osassa. Ja tietenkin sitten Jussi tässä yrittää tehdä samalla vaikuttamistyötä, eikö niin.
JUSSI TERVOLA: Aina, aina.
MARIA VAALAVUO: Hei Jussi sä oot, meidän tän podcastin teema tällä kertaa on köyhyys. Te ootte kumpikin alan eksperttejä eri näkökulmista. Ja sä oot Jussi tutkinu aika laajastikin köyhyyttä ja tuloeroja ja tietenkin sitten sosiaaliturvan roolia köyhyyden ja tuloerojen vähentämisessä. Miks nää teemat sua kiinnostaa?
JUSSI TERVOLA: Täähän tuli sitä kautta, että mä entisessä työpaikassani Kelassa rupesin erikoistumaan tämmöseen mikrosimulointityöhön. Siihen oli kova tarve silloin. Mikrosimulointihan on ennen kaikkea tämmösiä niinku tuloeroihin ja köyhyyteen liittyvää vaikutusarviointia. Eli sanoisin, että osittain se tuli sen menetelmän kautta, et mul ei oo suoranaisesti ollu semmosta itseohjautuvaa uutta ehkä köyhyysaiheisiin. Niinku monilla köyhyystutkijoilla on kuitenkin semmonen, ehkä semmonen, mikä kutsumus siihen, ni mul ei ehkä kuitenkaan sellasta oo. Vaan mul on ehkä ollu sit kuitenkin yleisemmin tämmöset yhteiskunnalliset aiheet sekä sitten menetelmät ollut kutsumuksena.
MARIA VAALAVUO: Meidän kaikille kuulijoille ei oo välttämättä ehkä ihan selvää, mitä mikrosimulointi tarkottaa. Voitko lyhyesti selittää, mistä on kyse?
JUSSI TERVOLA: No, luulen et kaikki suurinpiirtein tietää mitä on simulointi. Eli me luodaan, matkitaan todellisuutta ja täs mikrosimuloinnissa erityisesti matkitaan sosiaaliturva tai niinkun simuloidaan sosiaaliturvaa ja verotusta. Tämmösiä vaihtoehtoisia skenaarioita. Et sillä voidaan arvioida aika hyvin sitten verotuksen ja sosiaaliturvan muutosten vaikutuksia tuloeroihin sekä köyhyyteen.
MARIA VAALAVUO: Joo. Jiri, ymmärsitkö mikrosimulointi tarkottaa?
JIRI SIRONEN: Kyllä ymmärsin.
(naurahdus)
MARIA VAALAVUO: Hyvä, ehkä tiesit jo ennestään. Sunkin uralla köyhyydellä on ollut oma paikkansa ja sä oot toiminu aiemmin Suomen köyhyyden vastaisen verkoston puheenjohtajana. Mitä tällainen verkosto Suomessa tekee?
JIRI SIRONEN: Joo tosiaan tää Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin tekee erilaista vaikuttamistoimintaa köyhyyskysymysten parissa. Se kokoaa semmosen reilun 50 kansalaisjärjestöö ja sitten köyhyyttä kokeneita ihmisiä yhteen vaikuttamistoimintaan. Ja myös monet näistä jäsenistä, jotka on sosiaali- ja terveysalan järjestöjä tai muita järjestöjä, ni tekee myös itse hyvin paljon erilaista auttamistoimintaa tai neuvontaa, tukee. Ja sit tää verkosto on myös osa sellasta eurooppalaista köyhyyden vastasta, The European Anti-Poverty Network -verkostoo. Eli hyvin laajaa köyhyyttä vastaan toimivien ihmisten ja järjestöjen ja tutkijoiden ja muiden toimintaa yhteen kokoavaa toimintaa ja vaikuttamistoimintaa, ja julkasutoimintaa, tällanen verkosto.
MARIA VAALAVUO: Miten sä näät, että minkälainen rooli tämmösellä kansaistoiminnalla tai kolmannen sektorin toiminnalla on köyhyyden vastasessa työssä?
JIRI SIRONEN: Kyllä mä nään sillä merkittävän roolin ja toki se rooli on sitten niinku, se voi eri ajoissa olla erilainen. Mutta voi lähteä oikeastaan jo siitä, että kyllähän myös suomalaista hyvinvointi yhteiskuntaa on rakennettu myös kansalaistoiminnan ja kansalaisten oman toiminnan kautta. Et tavallaan voi ajatella näin kaukaa sitä taustaa ja sitten voi ajatella myös ikään kuin, että vaikka 90-luvun laman jälkeen tämmönen toiminta vahvistu ja myös semmonen siihen liittyvä kansalaistoiminta niitten sosiaalisten ongelmien kautta. Mutta näen sen erittäin merkittävänä.
MARIA VAALAVUO: Joo kiinnostavaa. Meillä ehkä, tai Jussi voi kommentoida, mäkin oon jossain määrin köyhyystutkija ja ei ehkä aina hirveen vahvasti tarkastella tota kolmannen sektorin toimintaa tässä työssä. Onko sun työssä Jussi näkynyt muut kuin tää sosiaaliturvan rooli ja hyvinvointivaltion merkitys köyhyyden vastasessa toiminnassa?
JUSSI TERVOLA: No siis mun omassa työssäni tosi vähän, et mehän ollaan Valtion tutkimuslaitoksessa työssä ja sosiaalipoliitikkoja, jotka keskittyy pitkälti siihen julkiseen tukeen. Et usein siel jäädään kokonaan huomiotta sit tää kolmannen sektroin tuki. Mut on meillä THL:ssä kuitenkin tutkijoita, jotka keskittyy myös sit siihen esimerkiks ja muualla yliopistoissa tutkitaan leipäjonoja ja tällasia. Ni kyl semmosta on, mutta mun tutkimuskohteet on keskittynyt enemmän tähän julkiseen, viralliseen tukeen.
MARIA VAALAVUO: Joo.
JIRI SIRONEN: Jos tähän vielä sais jatkaa, ni missään nimessä en näe niin, että ikään kuin kolmassektori vois millään tavalla korvata hyvinvointivaltion ikään kuin julkisen sektorin roolia ja tehtäviä. Mut sit toisaalta taas suomalainen hyvinvointivaltio myös tietyllä tavalla sisältää sen kolmannen sektorinkin ja osittain se on osa sitä. Ja mä ehkä nään sen jotenkin ehkä, ku tossa oli toi leipäjono esimerkki, ni myös tavallaan paljon laajempana toimintana mitä kansalaisjärjestöt tekee. Erilaista vertaistoimintaa, kansalaistoimintaa, neuvontaa, palveluitakin ja näin eli siinä suhteessa sillä on iso merkitys.
MARIA VAALAVUO: Joo ja varmaan jos ajatellaan köyhyyttä tämmösenä moniulotteisempana ilmiönä, joka ei oo vaan sitä rahan puutetta tai palveluiden puutetta. Vaan esimerkiksi osallistumista, osallisuutta, niin se varmaan kansalaistoiminta tukee sitä sitten hyvin.
Itseasiassa tässä voisinkin siirtyä tähän köyhyysaiheeseen vähän tiukemmin, että mitä tää köyhyys oikein on. Köyhyyttähän määritellään hyvin monin eri tavoin ja tässä tuli jo esille leipäjonot yhtenä esimerkkinä. Se on ehkä tätä niinsanottuja absoluuttista köyhyyttä ja sitten on myös suhteellisen köyhyyden mittareita ja näin poispäin. Ja Jussi sä oot ekspertti näissä erilaisissa köyhyysmittareissa myös, miten köyhyyttä mitataan?
JUSSI TERVOLA: Sitä mitataan monin tavoin, mut se on ehkä yks vaikeimmist asioista mitata. Eli kaikissa mittareissa on paljon asioita tiellä, niit on helppo kritisoida, mutta oikeesti hyvän, paremman mittarin esiintuomista on aika vaikee sanoo tietyillä datarajoitteilla mitä meil on. Eli ehkä yleisemminhän Suomessa, niin kuin toit esille, niin mitataan tätä suhteellista köyhyyttä, mikä on se pääasiallinen köyhyys mitä länsimaissa esiintyy. Eli mitataan suhteessa siihen yleiseen elintasoon tai mikä on semmonen vähimmäishyväksyttävä elintaso tietyssä maassa, niin se on ehkä se tavote mitä pyritään näillä mittareilla katsomaan. Et kuinka monella riittää varat siihen vähimmäiselintasoon ja sitä vartenhan yleisemmin käytetyt mittarit on kuitenkin tuloperusteisia, näit köyhyysriskimittareita, mitä kutsutaan pienituloisuusasteiks Suomessa kans. Ni se on se yleisin mittari mitä me käytetään, mut siin on paljon puutteita joihin voidaan mennä tarkemmin.
MARIA VAALAVUO: Osaatko tällee lonkalta heittää tai ehkä sul on tilastoja siellä takataskussa, että mikä on tällä hetkellä Suomessa se köyhyysraja, että mitkä on ne vuositulot, jonka alle sitten henkilö lasketaan pienituloiseksi?
JUSSI TERVOLA: Kuukaustulois muistaakseni se oli jotain, jos en nyt aivan väärin muista, ni 1200 euroa kuukaudessa / kulutusyksikkö nettona.
MARIA VAALAVUO: Jiri nyökkäilee, että tää pitäis about paikkansa.
JIRI SIRONEN: Varmasti joo. Tosiaan niinku näitä määritelmiä on paljon ja niissä voidana mennä hyvin nyanssimääritelmiinkin, mutta ehkä yleisesti pidän hyvänä sitä, että niitä määritelmiä on useita. Ja niitä ikään kuin seurataan myös useimpia, ettei tavallaan lukkiuduta yhteen ainoaan määritelmään, koska silloin siitä köyhyydestä saadaan laajempi ja parempi kuva.
MARIA VAALAVUO: Aivan. Mitä sun mielestä köyhyys on?
JIRI SIRONEN: Tää oli laaja kysymys. Mutta se voi olla ilman muuta sitä ihan äärimmäistä köyhyyttä, jossa ikään kuin se ohjaa ihmisen, se tekee ihan, ohjaa ikään kuin materiaalisen puutteen kautta sitä ihmisen olemassa oloa hyvin vahvasti. Eli tavallaan sillon kaikki huomio menee siihen, että pystyy sen ikään kuin materiaalisen minimin edes jollain tavalla saavuttamaan. Ja sit se voi olla nimenomaan tämmöst suhteellisempaa, jolloin tavallaan ei pysty osallistumaan siihen normaaliin elämäntapaan ja siihen ympäröimään yhteiskuntaan mikä meillä ympärillä on. Että sitäkään suhteellista köyhyyttä joskus vähätellään sillä, että no joskus ennenkää ei ollut varaa siihen ja tähän. Mut jos esimerkiks aattelee jotain koululaisia ja vaikka kaikilla muilla lapsilla on jotain tiettyä, mitä jollain ei oo, ni se on varmasti myös aikamoista eroavaisuutta tuo. Eli tässä suhteessa nään sen sellaseks epätasa-arvoksi, mikä syntyy siitä, että kaikki ei voi osallistua täysipainoisesti yhteiskuntaan.
MARIA VAALAVUO: Joo, eli se että mä sain vasta lukion kolmannella ensimmäisen kännykkäni, ni sitä ei voi pitää semmosena vertailutikkuna enää nyky yhteiskunnassa. Että myös nää materiaaliset standardit koko ajan muuttuu. Sä mainitsit ton materiaalisen puutteen ja tätähän käytetään myös tämmösenä köyhyysmittarina. Kuinka hyvin tämmönen aika vakava tai aika äärimmäinen mittari, miten hyvin se toimii teidän mielestä Suomessa?
JUSSI TERVOLA: Siis tommoset kyselytietoihin pohjautuvat mittarit, ni nehän on todella tärkeitä. Siinä tilanteessa, kun nää tämmöset mediaanituloon sidotut mittarit ei välttämättä kerro sitä ihmisten omaa kokemusta siitä eli ne on tosi tärkeit täydentäjii. Mut sitte esimerkiks tää materiaalisen puutteen mittari, ni eiks se oo, siinä esimerkiks perustuu tämmöseen EU (silk) -kyselyyn tää perusmittari ja siinä kysytään, että jos henkilöl ei oo varaan tiettyyn kolmeen perushyödykkeeseen, ni sit katsotaan että on tämmösessä materiaalisessa puutteessa, vakavassa materiaalisessa puutteessa. Tämmönen käsitys mulla on. Ja se on ihan hyödyllinen lisä tähän, mut tietysti me ei pystytä kauheesti politiikka-arviointei esimerkiks tehdä tämmösellä mittarilla, et miten tietyt muutokset vaikuttaa tähän materiaaliseen puutteeseen kovin hyvin.
MARIA VAALAVUO: Aivan, joo. Suomalaiset köyhyyslukemathan näyttäytyy aika hyvinä tämmösissä kansainvälisissä vertailuissa, niin että meillä on suhteellisen vähän pienituloisia tai köyhyysriskissä olevia. Mistä tää kertoo?
JIRI SIRONEN: No se kertoo tietysti sitä, että me ollaan maailman vauraimpien ja parhaimpien menestyvien hyvinvointivaltioiden joukossa. Ja ehkä se Suomessa pitäis se vertailukohde kuitenkin olla muut pohjoismaiset hyvinvointivaltiot eikä se koko KV-vertailu. Mutta toki meilläkin on sitten vielä myös meillä ongelmia.
MARIA VAALAVUO: Joo, mitä Jussi sanoo tähän?
JUSSI TERVOLA: Kyl mä sanoisin kans, et se kertoo nyt sen et yleisellä tasolla Suomi on onnistunut aika hyvin köyhyyspolitiikassa. Mutta ei todellakaan silti tarkota sitä, että eriarvoisuustutkijat Suomessa vois lopettaa työnsä, vaan kyllä täällä löytyy koko ajan lisää semmosia parannettavia kohteita.
MARIA VAALAVUO: No mistä pitäis olla huolissaan?
JUSSI TERVOLA: Varmasti monesta asiasta, mutta nyt esimerkiks viimeisin tutkimustulos, mikä nousi tuolla sosiaalisessa mediassa esiin on se, että esimerkiks about puolet toimeentulotuen saajista on ulosoton piirissä. Niin se oli aika pysäyttävä luku ja myös se, että nyt ulosotossa olevien asiakasmaksujen, terveydenhuollon asiakasmaksujen määrä on kasvanut lähes 50 % viime vuonna. Ni tämmöset tilastotiedot on aika pysäyttävii.
MARIA VAALAVUO: Aivan.
JIRI SIRONEN: Samaa mieltä ja ehkä sitte muutamia muita, jos esimerkkejä sanoisin, ni pitkäaikaistyöttömyys joka jäi 90-luvulla korkeelle tasolle, paljon korkeemmalle tasolle ku mitä muissa pohjoismaissa. Ja mikä nyt taas koronankin aikana on sitten kasvannu. Se ois ehkä yks sellanen. No ylivelkaantumisasiat on sellanen kanssa, ilman muuta.
MARIA VAALAVUO: Joo, nää usein nivoutuu monet huono-osasuuden elementit yhteen, että köyhyys ei tosiaan oo vaan sitä taloudellista vähäosasuutta välttämättä. Vaan sitten siihen liittyy nää muut tekijät. Pidempiaikainen taloudellinen ahdinko tai terveysongelmat ja näin poispäin.
JIRI SIRONEN: Joo ja jos ajattelee vaikka pitkäaikaissairata, joilla sitten tulee myös se, että ei ole työtä. Sit on nää asiakasmaksu ja muut asiat, terveyspalveluiden saatavuus ja hinta ja muu, ni tässä on esimerkiks yksi sellanen vyyhti joka helposti aiheuttaa sitten erilaista huono-osasuutta.
MARIA VAALAVUO: Nyt kun puhuttiin näistä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, niin itseasiassa viime jaksossa Pasi Moisia toi esille Jussin vaikuttavan tutkimuksen näiden suhteen. Sähän tutkit, että mitä ne lainsäädäntö muutokset, asiakasmaksu muutokset, mitä vaikutuksia niillä olis köyhyyteen. Mitä tuloksia tästä löyty? Ja miten sä pystyit vaikuttaa kenties poliittikkaprosessiin?
JUSSI TERVOLA: Mä oon tehnyt monenlaisia vaikutusarvioita asiakasmaksuihin liittyen. Ja ehkä tää niinsanotusti vaikuttavin arvio on se, että mä tein vaikutusarvioita siihen hallituksen esitykseen, mikä sit suoraan vaikutti lain sisältöön. Mut se on yleensä semmonen työ, mitä tehdään ministeriöissä, et se ei oo varsinainen tieteellinen tutkimus vaan sitä vaikutusarvioo, mitä liittyy lain säätämiseen. Mutta nyt kävi sillee, et ku meil on tämmöiset aineistot käytössä, millä tää pystyy tehdä, ni siks se tällä kertaa tehtiin THL:ssä.
MARIA VAALAVUO: Joo.
JUSSI TERVOLA: Että sanotaan, et ministeriöt tekee hyvin vaikuttavaa työtä myös verrattuna tutkimuslaitoksiin.
(naurua)
MARIA VAALAVUO: Mutta kaiketi siis tässä tutkimuksessa ideana oli se, että kun pienituloiset käyttää niitä palveluita enemmän, niin nää asiakasmaksut kohdistuu heille. Elikkä on tämmönen regressiivinen tulonjaon muoto.
JUSSI TERVOLA: Joo itseasiassa me ei tehty pelkästään niit vaikutusarvioita siit uudesta laista, vaan me tehtiin myös vaikutusarvioita menneestä kehityksestä. Joka sitten kerto, että nää asiakasmaksujen korotukset on lisännyt köyhyyttä, taloudellista köyhyyttä. Mutta siitä sen vaikuttavuudesta, sen menneen analyysivaikuttavuudesta mä en, se ei oo tietenkään niin suuri kun tän hallituksen esityksen vaikutusarvio.
MARIA VAALAVUO: Mun mielestä toi on siinä mielessä merkittävä pointti, että jos me tutkitaan köyhyyttä vain katsomalla sitä, että mitenkä tulonsiirrot vaikuttaa vaikka köyhyteen. Ni sitten me huomataan, että on myös muita yhteiskuntapoliittisia järjestelmiä, jotka saattaa vaikuttaa siihen taloudelliseen toimeentuloon, joka ei näy siellä henkilön nettotuloissa. Et ne näkyy sitten siinä, mihin sitä rahaa menee ja kuinka paljon. Minkä takia, tää ehkä erityisesti Jirille kysymyksen, kun oot siellä ministeriössä ja lähellä sitä politiikan tekoa, ni minkä takia köyhyys on huolestuttava ilmiö?
JIRI SIRONEN: Mä en tiedä osaanko mä nyt lähestyä välttämättä siitä näkökulmasta, että kun työskentelen tällä hetkellä Sosiaali- ja terveysministeriössä. Mutta mä nään ylipäänsä, niinku aikasemminkin ehkä vähän jo sanoin, niin tietyl taval ihan jo perus- ja ihmisoikeuskysymyksenä. Jotta ihminen pystyy elämään ihmisarvosta elämää ja jotta sillä on mahdollisuus kehittyä esimerkiksi lapsuudessa ja nuoruudessa, ni tietyt materiaaliset ja perusteet pitää olla olemassa. Eli siitä näkökulmasta. Ja sitten ilman muuta nään sen myös poliittisena kysymyksenä oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja tasa-arvosen yhteiskunnan kysymyksenä.
MARIA VAALAVUO: Kuinka, miten sä näät kuinka suuri painoarvo köyhyydellä on poliittisissa keskusteluissa tai poliittisessa väännössä eduskunnassa? Puhutaanko siellä köyhyydestä?
JIRI SIRONEN: Se vaihtelee myös ilman muuta eri aikoina ja myös ikään kuin poliittisesti, että jos nyt sitten vaikka otan tämmösen karkeen vertauksen, että edellisen Sipilän hallituksen aikana köyhyys mainittiin hallitusohjelmassa muistaakseni yhden kerran ulkopolitiikan osuudessa. Ja sitten nykyisen Rinteen/Marinin ohjelmassa se on hyvin monessa kohtaa ja hyvin keskeisenä tavotteena, niin sillä tosiaan on ero, että minkälainen hallitus, kenen ikään kuin politiikasta on kyse.
MARIA VAALAVUO: Aivan. Miten Jussi, ootko sä ajatellut tätä tältä kannalta tätä köyhyysasiaa, että kuinka paljon siitä poliitikot puhuu?
JUSSI TERVOLA: No kyllähän se näkyy tietysti politiikassa, että se heijastuu ehkä mun työssä sitä kautta, että nähdään miten köyhyysmittarit muuttuu tietyn hallituskauden aikana. Ja näinhän se on ja toisin ehkä yhden näkökulman viel tohon köyhyyteen, et sehän on hyvin olennaista sosiaalisen kestävyydenkin näkökulmasta ja tämmösen yhteiskunnan yhtenäisyyden näkökulmasta myös pitää kaikista jäsenistä huolta.
JIRI SIRONEN: Ja ehkä vielä lisää siitä, että kyllähän sitten useesti köyhyys, ku oli nimenomaan puhe poliittisestä köyhyyspuheesta. Ni harva köyhyyttä kannattaa tai harva poliittinen suuntaus vaikka lapsiköyhyyttä kannatta, mutta se toki sit näkyy myös niissä oikeesti niissä teoissa ja valinnoissa ja prioriteeteissa mitä sitten konkreettisesti tehdään.
MARIA VAALAVUO: Mikä, onko jotain semmosta mikä on vuosien saatossa jäänyt kaivelee, että joku päätös mitä ei oo tehty, joka ois voinut vaikuttaa köyhyyden, eriarvosuuden vähentämiseen? Tai jotain mitä ollaan tehty, mikä taas sitten on lisännyt köyhyyttä?
JIRI SIRONEN: No näitä esimerkkejä varmaan vois löytyä tosi paljonkin, kun rupeis miettimään. Mutta toi aikasemmin mainitsemani vaikka se 90-luvun pitkäaikaistyöttömyyden, et se jätettiin sille tasolle eikä siihen silloin puututtu. Ni se ehkä vaikka yhtenä esimerkkinä vois olla semmonen. Ja sit on tämmösiä esimerkkejä, vaikka niinku viime hallituskaudella tehtiin aktiivimalli ja nyt tällä hallituskaudella se kumottiin. Et välillä jotkut asiat menee myös näin.
MARIA VAALAVUO: Mmm, joo. Tuleeks sulle Jussi mieleen jotain?
JUSSI TERVOLA: No en tiedä, mähän oon kunnostautunut politiikan arvioinnissa eikä mua tutkijana ehkä kauheesti, yritän suhtautua sillee neutraalisti politiikkaan kuitenkin ja totean ne faktat siinä. Sit ettei nyt suoranaisesti tuu mieleen semmosta liittyen politiikkaan.
MARIA VAALAVUO: Okei. No, koronan myötä varmaan huoli köyhyydestä ja taloudellisesta ahdingosta on myös noussut. Mitenkä tää on näkynyt vaikka ministeriössä? Miten tähän on puututtu?
JIRI SIRONEN: Ilman muuta tämmönen huoli on koronakriisin käynnistyttyä ollu laajasti ja siihin on puututtu myös onneksi tosi monilla tavoilla. Ministeriössä oli myös sellanen, muun muassa sellanen Kari Mäkisen johtama työryhmä, joka teki erilaisia esityksiä. Mut sit on tehty hyvin laaja joukko erilaisia toimia. On toisaalta tuettu järjestöjä, kuntia, eri toimijoita. Sit on tehty näitä väliaikaisia poikkeuksia sosiaaliturvaan ja sit ihan uusia etuuksiakin eli tavallaan hyvin monilla tavoilla pyritty ehkäsemään tän koronakriisin muuttumista sosiaaliseksi kriisiks. Ja nythän sitten tässä on tietysti vielä kriisi päällä, mutta on tulossa myös sitten lisätoimia muun muassa tonne rahotuksen turvin niinku hoitovelan purkamiseksi ja näin. Mutta tietysti sanoisin ehkä niin, että näillä sosiaaliturvaan tehdyillä muutoksilla on pystytty aika hyvin ehkäsemään se, että ikään kuin sosiaalista kriisiä täst ois välittömästi syntynyt. Ja siinä suhteessa suomalainen hyvinvointivaltio on oman joustavuutensa ja kyvykkyytensä osoittanut. Mutta paljonhan tässä on myös sellasia ilmiöitä, mistä emme vielä tiedä. Tilastotkin tulee jäljessä, mutta myös sit erityisesti tämmösen palveluvelan ja muun kautta, ni tarkkaa kuvaa siitä mitä tapahtuu, ei varmasti vielä ole.
MARIA VAALAVUO: Aivan.
JUSSI TERVOLA: Joo kyl se näkyy hyvin näissä olemassa olevissa tutkimuksissa, miten tää suomalainen hyvinvointivaltio on pystynyt kuitenkin tällee joustavasti ottamaan vastaan tämmöset kriisit kuitenkin. Olemassa olevat työttömyysturvaetuudet ja niihin tehdyt laajennukset on onnistunut.
MARIA VAALAVUO: Niin, ainakin itse luin että esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaiden määrä ei oo mitenkään radikaalisti tässä noussu. Aika maltillisesti itse asiassa elikkä tarkottais, että systeemin muut osat ovat tulleet apuun tässä menetettyjen tulojen paikkaamisessa. Jussi, sä toimit myös sosiaaliturvakomiteassa?
JUSSI TERVOLA: Komitean alajaostossa.
(naurahduksia)
MARIA VAALAVUO: Terminologia on tärkeetä näissä komiteoissa ja jaostoissa. Näkyykö köyhyys jotenkin siellä? Onko köyhyyden vähentäminen yksi sosiaaliturvauudistuksen tavote?
JUSSI TERVOLA: No itseasiassa mun mielestä juuri tuota tavotetta en muista, et siellä lukis. Mutta siel on muun muassa tällee, et pitkäaikasen toimeentulotuen käyttöä esimerkiks tulis vähentää tai sen keinoja siihen tulis kiinnittää huomiota. Et tämmösiä siihen liittyviä teemoja on kyllä sosiaaliturva uudistuksen tavotteena.
MARIA VAALAVUO: Minkälaista tutkimustietoo sä aiot tai oot ehkä kenties tuottanut tähän teemaan liittyen?
JUSSI TERVOLA: No meillä alko THL:ssä tämmönen hanke, et me yritetään vähän laajemmin kattoo muiden maiden järjestelmiä, et miks esimerkiks muissa pohjoismaissa on vähemmän toimeentulotuen saajii ku Suomessa. Yritettiin just simulointi menetelmällä katsoo sitä. Se on nyt yks tämmönen tutkimus, mitä viime aikoina ollaan tehty sit siihen liittyen.
MARIA VAALAVUO: Onko teillä jo tuloksia tästä?
JUSSI TERVOLA: No meil on Ruotsi – Suomi vertailusta alustavii tuloksii. Et Ruotsissahan on about puolet siitä toimeentulotuen saaja määrästä, mitä Suomessa on suhteessa väestöön eli selkeesti vähemmän. Ja osittainhan se näyttää johtuvan siitä, että Ruotsin se vähemmäisturva on kitsaampi. Siellä toimeentulotuen perusosan ostovoimat on pienempiä, jolloin sitten toimentulotuen oikeutettujen määräkin on pienempi. Ja osittain sitten se taas sit johtuu tämmösestä, mikä näyttäyty meidän tutkimuksessa toimeentulotuen alikäyttönä. Eli se jos on oikeutettu toimeentulotukeen, mut ei oo kuitenkaan saanut sitä, ni se on selkeesti suurempaa Ruotsissa ku Suomessa. Eli tämmöset seikat siellä nous esiin.
MARIA VAALAVUO: Puhut Suomi – Ruotsi vertailusta, mikä tietenkin on aina mielenkiintosta ja Jiri säkin toit esiin sen, että Suomee kannattais vertailla muihin pohjoismaihin joissa järjestelmä on vähän samankaltaisempi ja elintaso samanlainen. Niin Ruotsissa on ymmärrykseni mukaan köyhyysaste kasvannu viime vuosina huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Jos en tiedä, onko Suomessa kasvanukaan. Mutta mikä selittää sen, että Ruotsissa on menty, Ruotsi joka on yleensä meidän esimerkki hyvinvointivaltiosta ja kansankodista. Niin miten siellä on päässy käymään näin?
JUSSI TERVOLA: Joo pitää paikkansa. Se on aika uskomaton se trendi, koska ennen talouskriisii Suomen ja Ruotsin pienituloisuusaste oli about samalla tasolla. Mut nyt ne on mennyt ihan eri suuntiin. Ruotsis kasvannu ja Suomes pääasiassa pienentynyt ja nyt se ero on aika valtava itseasias Suomen ja Ruotsin pienituloisuusaste välillä. Se mistä tää johtuu on tietysti tosi vaikee kysymys, mistä Ruotsin kasvava pienituloisuusaste johtuu. Mä luulen, et kuinka paljon se on politiikasta kiinni ja kuinka paljon esimerkiksi talouskasvusta, koska myös talouskasvuki oikeesti lisää pienituloisuusastetta sen mediaanitulon kautta. Ni mä luulen, että kummallakin on roolinsa. Et Ruotsissa on tehty leikkauksia esimerkiksi työttömyysturvaan viime vuonna samoin kuin sitten taloudellinen tilanne on parantunut.
MARIA VAALAVUO: Joo. Jiri sä taas mainitsit, että nykyisessä hallitusohjelmassa köyhyys, eriarvoisuus mainitaan useasti. Mitenkä se siellä siis tulee esille? Mitä siellä luvataan?
(naurahdus)
JIRI SIRONEN: No siellä ensinnäkin todetaan, että köyhyys- ja syrjäytymisriski koskettaa ihmisiä ja sanotaan jopa, että entistä laajemmin ja että hallitus puuttuu tähän määrätietoisesti. Sit siellä erityisesti ikäihmisten ja lasten köyhyys myös mainitaan, ja etuudet ja palvelut kummatkin. Mut et semmoset ihan keskeiset toimet, mitkä on jo tehty, niin on noi aktiivimallileikkureiden purkaminen, pienten eläkkeiden nostaminen, perusturvaparannukset, asiakasmaksu uudistus. Sit on tehty aika paljon myös osaamisen ja koulutuksen puolella toimia, kuten vaikka just subjektiivisen päivähoito rajaamisen peruuttaminen ja oppivelvollisuuden laajentaminen ja tän tyyppisiä ehkä pidemmälle vaikuttavia toimia. No sitte asunnottomuuden vähentäminen on vahvasti mukana, ylivelkaantumiseen puuttumiseen ja ehkä nyt sitten työllisyyspolitiikan panostukset vois sellaseks mainita. Tietysti työllisyyspolitiikka on ollut tosi vahvasti hallituksen agendalla ja voidaan ajatella näin, et se toisaalta hyvä työllisyyskehitys auttais hyvinvointivaltion rahotusta ja sit se suoraanki vaikuttais köyhyyden vähentymiseen. Mut kaikki nää reformit pitäis tehdä niin, ettei niille niinku aktiivimallin tai jonkun Saksa-Hartz uudistuksen kanssa, että ne itsessään sitten lisää köyhyyttä. Ja tässä suhteessa hallitus on tähän mennessä mielestäni onnistunu ihan kohtalaisesti.
MARIA VAALAVUO: Joo. Tosta, toi oli aika kattava lista. Mutta itselle tosta tuli mieleen, kun oon jonkinverran tutkinut maahanmuuttajataustasten taloudellista tilannetta ja työllisyyttä, niin siellä on aika dramaattisia köyhyyslukuja. Niin onko tää huomioitu jotenkin kohderyhmänä?
JIRI SIRONEN: En voi sanoo, että tietäisin tästä asiasta tarpeeksi. Mutta sanoisin, et esimerkiks nää varhaiskasvatuspanostukset, koulutuspanokset maksuton toinen aste, oppivelvollisuuden laajentaminen ja tän tyyppiset asiat. Ja sitten myös työvoimapalveluihin satsaaminen, ni toivottavasti tässä suhteessa myös toimisivat oikeeseen suuntaan.
MARIA VAALAVUO: Oot sä Jussi jo arvioinnu kaikki nää politiikkatoimenpiteet?
JUSSI TERVOLA: No ei olla. Me ollaan vast sen, oltiin mukana arvioimassa sitä ensimmäisen, tän hallituskauden ensimmäisen vuoden muutosten vaikutuksia. Mut tää koronahan nytten muutti tätä tilannetta. On jouduttu hoitamaan just niitä koronakriisin aiheuttamia tilanteita eikä sitä pysyvää lainsäädäntöö olla nyt ehditty kauheesti sitten muokkaa. Joten ei olla vielä kauheesti ehditty arvioimaan.
MARIA VAALAVUO: Joo. Jiri sun vastuulla on myös nää EU-asiat sun nykyisessä työssä, eikö näin?
JIRI SIRONEN: Joo.
MARIA VAALAVUO: Mitenkä sä ajattelet, että Euroopan Unioni vois tukee köyhyyden vähentämisen tavotteita ja tämmöstä sosiaaliden ulottuvuuden tai sosiaalisen kestävyyden parantamista?
JIRI SIRONEN: No tosiaan köyhyyskysymykset on EU-politiikassa olleet varmaan jossain määrin aina mukana, mutta sitten erityisesti 2000-luvulla Lissabonin ja Eurooppa2020 strategian kautta ne ehkä tuli vielä vahvemmin mukaan. Ja EU:lla on ollut myös ihan konkreettisia köyhyyden vähentämistavotteita Eurooppa2020 strategiassa. Nyt sitten muutama vuosi sitten tai itseasiassa viitisen vuotta sitten tällanen Eurooppa sosiaalisten oikeuksien pilari sovittiin, josta sitten tänä keväänä Portugalin Portossa oli sellanen uusi sosiaali huippukokous, jossa sovittiin sit sen pilarin toimintasuunnitelmasta. Ja siinä sitouduttiin uudelleen muun muassa köyhyyden vähentämiseen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Mut että tällä johdannolla sanon sitä, että ikään kuin köyhyyskysymykset on EU-tasolla aika vahvasti, ainakin tämmösissä strategisissa ohjelmissa. Mut tähän pilariin liittyen on monenlaista lainsäädäntöö ja sääntelyä ja politiikka-alotteita, joissa sitten ehkä konkreettisemmin vielä köyhyyttä voitaisiin vähentää. Jos ajattelee EU:ta sellasena yhteisenä projektina, jossa tavarat ja pääomat ja ihmiset liikkuu, niin kyllähän se vaatii myös sen, että on tietyt minimiehdot työpuolella ja myös sosiaalisella puolella. Jos nyt ajattelee vaikka tällä hetkellä tilannetta suhteessa siihen 2008 talouskriisiin, jolloin vaadittiin näitten taloudellisten apupakettien johdosta vaikka jotain palkkojen leikkaamisissa. Ja silloin kaikissa EU-maissa ollut vaikka vähemmäistulojärjestelmä, ni me ollaan nyt vähän toisenlaisessa tilanteessa nyt. Mut nää on toisaalta tämmöstä ikään kuin poliittisen tai strategisen tason toimintaa. Sit on toisaalta ihan tiukkaa lainsäädäntöö, yhteistyötä ja toki esimerkiksi EU-rahotusta kanssa. Mut et kyllähän se samaan aikaan pitää paikkansa, että kuitenkin kansallisella tasolla se isoin vastuu tietyllä tavalla on. Ja ehkä vielä päätteeks tähän sen, et sit tietysti tämmönen ikään kuin laajempi talouspolitiikka ja sitten ikään kuin EU-taloussääntöjen suhde siihen tietysti on vielä semmonen isompi kehys, joka vaikuttaa siihen että minkälaista ikään kuin yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikkaa voidaan tehdä.
MARIA VAALAVUO: Joo, sitähän on paljon kritisoitu että sosiaaliset asiat on aina jäänyt sinne taloudellisen asioiden jalkoihin. Et tää ehkä tuo ainakin framille sitä aspektia enemmän. Mutta jäädään odottaa, et miten nää sitten toteutuu ja miten nää vaikuttaa köyhyyteen. Tosi kiinnostava seurata tätä asiaa.
JUSSI TERVOLA: Voisiks mä tohon liittyen kysyy yhtä asiaa? Just tää mittaamisesta. Eli onks se nyt sillee, että köyhyystavotteet EU:ssa mitataan nyt ennen kaikkea sen pienitulosuusasteen kautta? Ja muistaakseni, mul on tämmönen käsitys, mut voin olla väärässäki, koska sehän sitten ohjaa myös niitä toimenpiteitä just siihen tulopuoleen eikä sitten menopuoleen, mitä liittyy sitten vaikka asumismenoihin tai palveluihin tai asiakasmaksuihin.
JIRI SIRONEN: No siis EU:ssa on edelleen käytössä tämmönen, en mä tiedä pitäiskö sitä kutsua superindikaattoriks vai mikskä. Eli tämmönen at risk of poverty or social exclusion, joka tulee tavallaan kolmesta mittarista, pienituloisuusasteesta, vajaatyöllisyydestä ja sit siinä on tää vakava aineellinen puute, joskin sitäkin mittaria on mun mielestä jotenkin ehkä saatettu kehittää viime vuosina, ihan niin tarkkaa en tiedä. Mut tavallaan toi on ikään kuin se strateginen taso, millä sitä seurataan. Mutta nyt esimerkiks tässä pilarin toimintasuunnitelmassa siihen tuli kymmenen vuoden tavotteeks vähentää tätä köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrää 15 miljoonalla, joista 5 miljoonaa lapsia. Eli sinne tuli tämmönen tietty lapsifokus. Mutta sit jos ajattelee niitä tiettyjä myös niinku politiikka alotteita, niin kyllähän niissä sitten saattaa olla myös toisen tyyppisiä fokuksia. On esimerkiksi asunnottomuuden vähentämistä tai jotain asuntopolitiikkaa yleisemmin eli siinä suhteessa se ei oo kuitenkaan niin, että se pelkästään siihen vaikka pienituloisuusasteeseen kiinnittys. Ja samaten myös kuten Suomessa, jossa vaikka hallitusohjelmassa on sanottu, että pyritään seuraamaan myös hyvinvointia erilaisilla uusilla mittareilla ja kehittämään tän tyyppistä arviointia, ni semmosta saman tyyppistä kehitystä tapahtuu EU-tasolla. Ja liittyen tähän Porton sosiaalihuippukokoukseen, ni siihen työmarkkina osapuolet toivat semmosen ehdotuksen, että pitäis hyvinvointia mitata myös bruttokansantuotetta laajemmilla mittareilla. Ja tämmönen ikään kuin yleisempi keskustelu on käynnissä laajasti kanssa.
MARIA VAALAVUO: Aivan. Tässä onkin jo puhuttu paljon köyhyyden ja hyvinvointivaltion ja politiikan suhteista, mutta vielä kertauksena, ni miten hyvin suomalainen hyvinvointivaltio on köyhyyttä vähentänyt tai ehkäissyt?
JUSSI TERVOLA: No yleisesti ottaen hyvin, jos vertaa muihin maihin. Mitään tiettyä lukua en tässä pysty antaa ja tarkempaa luonnehdintaa. Mut kyl mä erilaiset sosiaaliset riskit on hyvin katettu mun mielestä Suomen hyvinvointivaltiossa, kun verrataan muihin lähinaapureihinkin.
MARIA VAALAVUO: Eli Suomi saa kiitettävän arvosanan?
JUSSI TERVOLA: Multa saa ehkä 9/10.
(naurua)
MARIA VAALAVUO: Mites Jiri?
JIRI SIRONEN: No mä oon samaa mieltä kyllä yleisesti ottaen, että suomalainen hyvinvointivaltio ehkäsee köyhyyttä kyllä hyvin. Mutta kuten aikasemminkin sanoin, että on näitä tiettyjä erityispiirteitä pitkäaikaistyöttömyyttä ja esimerkiks nyt vaikka pitkiä ruokajonoja ja muita. Ni ei siinä suhteessa ikään kuin voi tyydyttäytyä tähän tilaan. Ehkä jos numero arvosana pitää antaa, ni mä en ihan vielä kuitenkaan kiitettävää anna.
MARIA VAALAVUO: Okei. Hei, tässä puhuttiin vähän koronasta ja siitä, että sillon mahdollisesti pitkäaikaisia seurauksia myös köyhyyden tai taloudellisen hyvinvoinnin suhteen. Mutta näättekö jotain muita tulevaisuuden haasteita, mitä tällä alalla on? Alalla tarkotan siis köyhyyttä.
JUSSI TERVOLA: Must tuntuu, et semmonen yleinen vastaus näihin on ollut siis resurssivaje yleensäkin. Eli viitaten nyt Suomen kestävyysvajeeseen ja ikärakenteen muutoksiin ja esimerkiks sosiaali- ja terveyspalveluiden menopaineisiin. Ni sehän on se keskeinen haaste ja niukentuvat resurssit on mahdollista, et ne heijastuu myös köyhyyspolitiikkaan. Mutta se jää nähtäväks sitten.
MARIA VAALAVUO: Mut voidaanko köyhyyden torjunta nähdä myös tämmösenä sosiaalisena investointina, joka maksaa itsensä takaisin.
JUSSI TERVOLA: Ehdottomasti voidaan ja mä luulen, et siinä just tämmösiä poliittisia painotuseroja sit tulee eri puolueiden välillä, että miten se nähdään.
MARIA VAALAVUO: Joo. Jiri tuleeks sulle jotain vielä?
JIRI SIRONEN: No mä ehkä vielä ikään kuin työmurrokseen liittyen, ni ehkä nostasin vielä ehkä ikään ku (–)[45:07] työvoiman toimeentuloasiat tuohon lisäksi. Sit ehkä tähän ikään kuin poliittisiin suuntauksiin liittyen se on ikään kuin iso kysymys, että millä tavalla esimerks tämmösii ikään kuin resurssihaasteisiin vastataan. Nyt meil on tavallaan useampiakin tämmösiä megavirtauksia käynnissä, et toisaalta on vaikka joku yhdysvaltojen Bidenin hallinto, joka ainakin suunnittelee jättimäisiä elvytystoimenpiteitä myös sosiaaliturvan saralla. Mikä ei ehkä oo ollu sille tyypillistä Yhdysvalloille. Ja sit toisaalta taas on niitä 2008 talous ja Eurokriisi tuttuja vyönkiristys ja talouskuria ja näitäkin puheita kuitenkin mukana. Eli se on kiinnostavaa mihin suuntaan tästä ikään ku mennään.
MARIA VAALAVUO: Joo, tossa oli jo vähän positiivisia merkkejä ja jotta ei jäätäis negatiivisiin haasteisiin, ni vielä kysyisin mitä positiivista on luvassa? Miltä tulevaisuus näyttää, mitä positiivisia merkkejä on jo ehkä näkyvissä?
JUSSI TERVOLA: Ensinnäkin korona epidemiasta on tullut aika varovaisia ja positiivisia merkkejä, että se ois laantumassa nyt ja rokotuskattavuus on nousussa. Joten se on hyvin positiivista. Ja ehkä yleisellä tasolla köyhyyspolitiikan näkökulmasta myös se on positiivista, että mun mielest kaikki puolueet Suomessa kuitenkin hyvinvointivaltion kannalla kuitenkin jossain määrin. Mutta keinoista ollaan eri mieltä, että miten se säilytetään.
JIRI SIRONEN: Joo mä nostasin tähän köyhyyteenkin liittyen myös eriarvosuuden ikään kuin laajemman ymmärryksen siitä, että sillä on negatiivisia vaikutuksia myös paitsi hyvinvoinnille, ni myös kestävälle taloudelle. Ja tässä suhteessa toivoisin, että semmosta tiettyä paradigman muutosta laajemmassa talouspolitiikassa ois tapahtumassa. Myös ehkä nää koulutus- ja osaamispanostukset on positiivisia ja jotenkin ehkä myös näistä toivoisin, että ikään kuin niistä löytyis ikään kuin poliittisen kentän päästä päähän semmonen tietty yhteisymmärrys, että ne on tärkeitä. Ja ilman muuta toivon, että ikään kuin Suomessa hyvinvointivaltion ja korkeeseen koulutukseen on kaikki poliittiset puolueet ja suuntautukset sitoutuneet. Mut kyl mä kuitenkin alleviivaan sillä tavalla sitä politiikan merkitystä, että varmaan vaikka seuraava hallituskausi politiikan sisältä varmaan aika erilaista olisi sen suhteen, että muodostaako sen hallitusrungon punavihreet puolueet vai sinimustat puolueet.
MARIA VAALAVUO: Aivan. Ainakin sosiaalipolitiikan tutkijoina Jussi varmaan on samaa mieltä ja itse oon tota mieltä, että politiikalla todellakin on merkitystä. Et ei oo mitään deterministisiä kehityskulkuja, että eriarvosuus vain kasvaisi.
Vielä ennen kuin päästän teidät nauttii aurinkoisesta päivästä, niin meidän kuulijoille haluaisin teiltä tämmöset kesään sopivat lukuvinkit tai kenties elokuvavinkit köyhyys teemalla.
JUSSI TERVOLA: No mulla tulee ekana mieleen nää tietyt leffat ja Ken Loachin leffat nimenomaan. Tää brittiohjaaja, joka käsittelee sosiaalipoliittisia teemoja elokuvissaan hyvin usein. Viime aikoina mä just näin sen I, Daniel Blake -leffan, mikä on aika hyvä tämmönen kafkamainen kertomus miehestä, joka joutuu työkyvyttömäks ja sit se putoo tiettyjen järjestelmien väliin eikä saa sitten tarvitsemaansa apua. Se tuli mulle ekan mieleen.
MARIA VAALAVUO: Joo, mites Jiri?
JIRI SIRONEN: Hyvä vinkki Jussilta. Mä ehkä nostaisin kirjallisuuden puolelta ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken romaanit kuten Sikalat ja hän kirjoitti sit myöhemmin semmonen ehkä enemmän asiakirjanki, ku Köyhän lokakuu. Niissä ehkä myös sitten, mä tykkään niistä sen takia että niissä voi myös tän pohjoismaisen hyvinvointivaltion roolia samalla miettiä ja pohtia köyhyyden ehkäsemis- tai siinä, että ihmiset jotka vaikka köyhyydessä ja huono-osaisuudessa elää, niin voivat päästä jaloilleen. Mutta kun tän podcastin nimi oli Samassa veneessä, en malta olla mainitsematta myös tamperelaisen Räjäyttäjät -bändin sen nimistä biisiä.
MARIA VAALAVUO: Okei (naurua), pitääpä kuunnella. Kiitos näistä kulttuurivinkeistä. Toivottavasti kuulijat ottavat niistä vaarin. Kiitos oikein paljon Jiri ja Jussi, että tulitte vieraaksi tähän podcastiin.
JUSSI TERVOLA: Kiitos.
JIRI SIRONEN: Kiitos.
