Kriisien keskellä turvallisuuden perusta löytyy ihmisten hyvinvoinnista

Aki Koivula, Markus Laaninen, Mikko Niemelä

Turvallisuus ei synny vain valvonnasta, varustelusta tai suojarakenteista. Se syntyy ihmisten keskinäisestä luottamuksesta, psykologisesta kantokyvystä ja sosiaalisesta osallisuudesta. Kun hyvinvointi rapautuu, myös yhteiskunnan kriisinsietokyky heikkenee.

Tässä kirjoituksessa osoitamme, miten hyvinvoinnin tutkimus on myös turvallisuustutkimusta – ja miksi tätä yhteyttä ei tulisi ohittaa. Näkökulmamme perustuu väestöä edustavaan pitkittäistutkimukseemme (Koivula, Laaninen & Niemelä, 2025), joka on julkaistu hiljattain Social Indicators Research -lehdessä.

Kun hyvinvointi rapautuu, myös yhteiskunnan kriisinsietokyky heikkenee.

Tutkimuksemme osoittaa, että hyvinvointi ei ole kriisien keskellä pysyvä tila, vaan haavoittuva ja dynaaminen ilmiö, joka reagoi yhteiskunnalliseen epävakauteen monitasoisesti ja pitkittyneesti.

Mitä on tapahtunut suomalaisten koetulle hyvinvoinnille kriisien vuosina?

Tutkimuksessa tarkastelimme suomalaisen aikuisväestön subjektiivista hyvinvointia ennen koronapandemiaa, sen aikana ja sen jälkeen vuosina 2016, 2017, 2020 ja 2022.

Hyödynsimme näiltä vuosilta laajaa toistettua poikkileikkauskyselyä, johon osallistui lähes 10 000 suomalaista, sekä noin 450 suomalaista seurannutta viiden aallon seurantatutkimusta.

Aineistokokonaisuus mahdollisti ajallisesti kattavan näkymän siihen, miten kriisit vaikuttivat suomalaisten koetun hyvinvoinnin osatekijöihin ja niiden välisiin yhteyksiin yksilötasolla.

Tutkimme elämään tyytyväisyyteen, koettuun stressiin, onnellisuuteen, yksinäisyyden kokemuksiin ja taloudelliseen turvaan liittyviä kokemuksia.

Tulokset osoittivat:

• Subjektiivinen hyvinvointi ei heikentynyt koronapandemian alussa, vaan lasku tapahtui erityisesti vuosien 2020 ja 2022 välillä.
• Hyvinvoinnin lasku ei jakaantunut tasaisesti: erityisesti opiskelijat ja työttömät kokivat voimakkaampaa heikkenemistä kuin muut ryhmät.
• Taloudellisella turvalla ja tyytyväisyydellä on keskeinen merkitys hyvinvoinnin kehittymiseen.
• Yksinäisyyden negatiivinen yhteys subjektiiviseen hyvinvointiin vahvistui kriisien edetessä, mikä alleviivaa sosiaalisten suhteiden merkittävää roolia hyvinvoinnin osatekijänä epävarmuuden aikana.

On tärkeää huomata, että erityisesti vuoden 2022 aineisto heijastaa samanaikaisesti useita päällekkäisiä kriisejä: koronapandemian jälkimaininkeja, mutta myös Ukrainan sodan synnyttämää epävarmuutta sekä sen taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia.

Näiden kriisien vaikutuksia on vaikea erottaa toisistaan, ja todennäköisesti juuri niiden yhteisvaikutus kytkeytyy hyvinvoinnin laskun syvyyteen.

Vuonna 2024 toteutettu jatkotutkimus osoittaa hyvinvoinnin heikentymisen pitkäkestoisuuden

Keräsimme vuoden 2024 lopussa uuden, vielä julkaisemattoman aineiston, joka tuo tutkimuksellemme tärkeän jatkon – ja samalla vahvistuksen aiemmille tulokset.

Uusimmat tulokset osoittavat, että hyvinvoinnin heikkeneminen ei ollut väliaikainen notkahdus, vaan ilmiö, joka on jatkunut ja monin tavoin syventynyt:

• Elämääntyytyväisyys on pysynyt alhaisempana kuin ennen pandemiaa, eikä väestötason palautumista ole tapahtunut.
• Erityisesti työttömien keskuudessa koetun hyvinvoinnin heikentyminen on jatkunut.
• Yksinäisyyden kokemus on yhä yleisempää erityisesti nuorilla aikuisilla – myös pandemian rajoitusten päättymisen jälkeen.
• Taloudellisen epävarmuuden kokemus on jatkunut vahvana, ja työttömien sekä opiskelijoiden tilanne on edelleen heikko.

Jälleen on tärkeää huomata, että vuoden 2024 tulokset heijastavat todennäköisesti paitsi pandemian pitkäkestoisia seurauksia myös sitä, että Ukrainan sota ja siihen liittyvä epävarmuus on jatkunut jo usean vuoden ajan.

Havaintojen perusteella subjektiivisen hyvinvoinnin heikkeneminen näyttäytyy pitkäkestoisena ja kasautuvana ilmiönä, mikä tekee subjektiivisen hyvinvoinnin seuraamisesta ja ymmärtämisestä tärkeää myös turvallisuuspoliittisessa keskustelussa: haavoittuvuudet voivat jäädä piiloon, mutta ne voivat muodostua merkittäviksi tulevien kriisien yhteydessä.

Kuvio 1. Elämääntyytyväisyyden kehitys vuosina 2016-2025 työmarkkina-aseman mukaan.

Hyvinvointi osana turvallisuutta

Tutkimustulokset kiinnittyvät siihen, mistä turvallisuudessa 2020-luvulla yhä enemmän puhutaan: resilienssistä, osallisuudesta ja kriisinsietokyvystä. Hyvinvointi ei ole pelkkä yksilön sisäinen kokemus, vaan osa yhteiskunnan kyvykkyyttä ja strategista resurssia.

Yhteiskunnan häiriönsietokyky ja sen kansalaisten toimintakyky on kokonaisturvallisuuden perusta.

Turvallisuuskomitea 2023

Kansallisesti tämä näkökulma saa tukea muun muassa Suomen kokonaisturvallisuuden mallista, jonka mukaan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen edellyttää poikkihallinnollista yhteistyötä ja laaja-alaista varautumista.

Turvallisuuskomitean mukaan kokonaisturvallisuuden perusta on “yhteiskunnan häiriönsietokyky ja sen kansalaisten toimintakyky” (Turvallisuuskomitea 2023).

Tässä määritelmässä subjektiivinen hyvinvointi, ml. koettu stressi, yksinäisyys ja taloudellinen epävarmuus, voidaan ymmärtää suoraan häiriönsietokyvyn ja kansalaisten toimintakyvyn ydintekijöinä.

Kansainvälisesti vastaavia kehityssuuntia on nähtävissä:

• Maailman terveysjärjestön (2021) mukaan mielenterveys ja psykososiaalinen hyvinvointi ovat kriiseissä keskeisiä yhteiskunnallisen palautumisen tekijöitä, ja ne tulisi nähdä osana “kokonaisvaltaista kriisivalmiutta”.
• OECD (2023) korostaa, että resilienssiä ei voida rakentaa ilman sosiaalista pääomaa, luottamusta ja ihmisten kokemusta hyvinvoinnista.
• Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (2022) inhimillisen kehityksen raportti puhuu “epävarmuuden aikakaudesta”, jossa psykologinen turvallisuus ja elämänhallinta ovat yhtä tärkeitä kuin fyysiset turvarakenteet.

Nämä näkemykset eivät ole irrallista viranomaispuhetta – ne ovat kutsu laajentaa turvallisuuskäsitystä myös tutkimuksen ja politiikan tasolla.

Tutkimuksemme tarjoaa juuri sitä, mitä tämä laajentuminen tarvitsee: empiiristä näyttöä siitä, miten yhteiskunnalliset kriisit heijastuvat väestön toimintakykyyn, henkiseen resilienssiin ja sosiaaliseen kiinnittyneisyyteen.

Tässä kehyksessä hyvinvointi on strateginen kysymys, ei vain sosiaalipoliittinen tavoite.

Johtopäätös: hyvinvointi ja turvallisuus on nähtävä yhteen kietoutuneina

Tutkimuksemme osoittaa, että kriisien aikana suomalaisten subjektiivisessa hyvinvoinnissa tapahtuneet muutokset ovat pitkäkestoisia, kasaantuvia ja eriarvoistavia. Tämä merkitsee, että hyvinvoinnin heikkeneminen ei ole vain yksilöllinen ongelma, vaan strateginen turvallisuuskysymys.

Keskeiset johtopäätökset:

• Haavoittuvuus kasautuu: jo valmiiksi heikommassa taloudellisessa asemassa olevat ryhmät, kuten työttömät ja opiskelijat, kantavat kriisien raskaimmat seuraukset.
• Toipuminen ei tapahdu itsestään: väestötasolla subjektiivinen hyvinvointi ei ole palautunut pandemiaa edeltävälle tasolle, mikä heikentää koko yhteiskunnan kriisinsietokykyä.
• Turvallisuuden perusta on sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys: yksinäisyys ja taloudellinen epävarmuus heikentävät kykyä selvitä tulevista kriiseistä.

Tuloksemme antavat tukea sille, että hyvinvointi tulisi nähdä osana kansallista ja kansainvälistä turvallisuusstrategiaa.

Hyvinvointi on strateginen kysymys, ei vain sosiaalipoliittinen tavoite.

Lopulta kysymys on myös siitä, mitä haluamme suojella. Turvallisuus ei synny vain rakenteista ja resursseista, vaan siitä, että ihmisillä on kyky elää merkityksellistä ja kestävää elämää myös epävarmuuden keskellä.

Hyvinvoinnin turvaaminen on siksi paitsi sosiaalipolitiikan myös turvallisuuspolitiikan välttämätön ehto.

Kirjoittajat:

Erikoistutkija, dosentti Aki Koivula on tutkimustyössään keskittynyt kansalaisten subjektiivisen hyvinvoinnin ja poliittisen luottamuksen kehittymiseen ja seurauksiin.

Väitöskirjatutkija Markus Laaninen on perehtynyt ylisukupolviseen eriarvoisuuteen oppimistuloksissa.

Professori Mikko Niemelän tutkimusintressit liittyvät taloudelliseen eriarvoisuuteen, köyhyyteen, väestön hyvinvointiin sekä sosiaaliturvaan.

Lähteet:

Koivula, A., Laaninen, M. & Niemelä, M. (2025) Changes in subjective well-being and its mechanisms during times of crises in Finland. Social Indicators Research.

Turvallisuuskomitea (2023). Kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli.

WHO (2021). Strengthening Preparedness for Health Emergencies: Implementation of the International Health Regulations (2005).

World Health Organization. (2022). World mental health report: Transforming mental health for all. World Health Organization. 

OECD (2024), How’s Life? 2024: Well-being and Resilience in Times of Crisis, OECD Publishing, Paris,

UNDP (2022). Human Development Report 2021/2022: Uncertain Times, Unsettled Lives.