KOKKELI

Kokemäenjokilaakson maaseudun kulttuuriympäristön yhteisöllinen suojelu ja taiteellinen kehittäminen

Kirjoittajalta mahefi

Saaren metsän suunnitelmia

Keikyän valoteos

 

Kokemäenjoki virtaa Äetsän Pehulan ohitse, ohittaa Keikyän kävelysillan ja pysähtyy voimalaitokseen. Joki on aivan keskustassa ja leimaa maisemaa. Padon alla on joki on leveä ja rauhallinen. Karikkoon aivan joen keskelle on suunniteltu asetettavaksi valoteos. Yhdessä Keikyän korvenkävijöiden kanssa on suunniteltu ratasta muistuttava kuvio. Tarkoitus on saada teos pystyyn ehkä jo tammikuun aikana. Teos alleviivaa uskomattoman kaunista maisemaa ja joen merkityksiä asukkaille.

 

 

Ulvilan Saaren kynttilöin valaistu silta

Sunnuntai-iltana 6.1. klo 18-20 Saaren asukkaat ja Kokkeli-hanke sytyttivät kynttilöitä, lyhtyjä ja ulkotulia porttien viereen ja kirkkosillalle. Lukuisa joukko kerääntyi sillalle kertomaan tarinoita Saaresta ja sillasta. Maaseutumainen maisema, pitkä historia, kulttuuriperintö ovat asioita joista voi olla ylpeä.

Lempikukkakasvio

Kesäkeskiviikkoisin maalasin sillanaluspintaa Vaasantien alla Kvistiluodontiellä. Kyselin asukkailta heidän lempikukkiaan ja ikuistin ne betonipintaan. Kuvataiteenpäivän Maalaustapahtumassa oli myös maalaamassa mukana asukkaita.

Joen toisella puolella on samanlainen pinta. Sinne voisi ensi kesänä maalata vedenpinnan välkettä. Vai mitä tuumaat?

 

Sanataidetta Sastamalan Wanhan kirjallisuuden päivillä

Kesäkuun lopussa Wanhan kirjallisuuden päivillä pidettiin sanataiteen paja maiseman merkityksistä. Kolmituntisen työpajan aikana syntyi lukuisia erilaisia näkyjä, muistoja ja maiseman merkityksiä avaavia henkilökohtaisia tekstinpätkiä. Ne on tarkoitus julkaista täällä blogissa piakkoin.

Menossa mukana oli myös Sanataiteen läänintaiteilija Karoliina Suoniemi.

 

Huvilajuovan Venetsialaiset lauantaina 25.8.2018

Kesän loppua juhlittiin Huvilajuovalla sytyttämällä lyhtyjä mökkirantaan tai laiturille. Hämärän kääntyessä pimeäksi lyhdyt ja tulet paloivat kirkkaina jalokivinä. Näkymät joelta olivat henkeäsalpaavat. Enkä yhtään liioittele, vuosikymmenen elämys! Kauniimpaa paikkaa saa hakea. <3

Suunnittelupäivä Harjavallassa

KOKKELI-hankkeen suunnittelukokous pidettiin Emil Cedercreutzin museossa, Harjavallassa keskiviikkona 18.4.2018.  Maunu Häyrynen alusti suojelun muutostilannetta ja sitä miten Kokkeli-hanke kehittää yhteisöt mukaan ottavaa ja ylisektoriaalista lähestymistapaa. Vuokko Kemppi-Vienola esitteli Kokkelin kartoituksen tiedonkeruuta, jossa lähtökohtana ovat aina paikallisten yhteisöjen arvostukset ja Marjo Heino esitteli mahdollisuuksia kerätyn tiedon hyödyntämiseksi taideprojekteissa.

Suunnittelupäivän vierailijapuheenvuoron piti yhteisötaiteilija Marjukka Korhonen. Hän kertoi Suomen kasvukäytävällä toteutettavista kuntien hankkeista http://www.riihimaki.fi/yhteiskuntataiteilija-edistaa-ymparistotaiteen-toteutusta-suomen-kasvukaytavalla/  Malli on toiminut yhtenä inspiraatiolähteenä myös Kokkelille.

Kokkelin suhde kuntiin sekä toimintamallin tuottaminen
Keskustelua käytiin Kokkelin suhteesta ympäröiviin kuntiin. Omaa paikallista kulttuuria ei aina tunnisteta, tueta, arvosteta – erityisesti maaseudulla.

Liisa Nummelin nosti esiin kysymyksen millä tavalla saatu tieto voi konkretisoitua sellaiseksi aineistoksi, jolla voisi olla todella hyötyä ja vaikutuksia? Kokkelin vastaus on osallistava aineistonkeruu. Suojelu on Kokkelin ydintä ja yhteisöjen osallistamisen kautta haetaan uusia välineitä. Kartta voi toimia asukkaan ja viranomaisen välillä väylänä. Varsinkin pohjoismaissa kulttuurikartoituksen pohjalta on tehty mallinnuksia konkreettisisiksi käytännön ratkaisuiksi.

Eri sektoreiden välinen yhteistyö kunnissa ja suojelun tulevaisuus
Suojelukeskustelut kietoutuvat yhteen kulttuurin ja kehittämistoimialan kanssa. Yhteistyöpinnat korostuvat tulevaisuudessa. Voiko suojelulla olla tulevaisuudessa vahvempi rooli ylisektoriaalisissa prosesseissa?

Suojelua luovat asukkaiden arki ja kestävät ratkaisut. Nummelin mukaan hyvänä esimerkkinä ratkaisuista voi toimia tyhjien tilojen väliaikaiset käytöt.

Kysyttiin, miten kulttuuritoimija pystyisi osallistamaan ylöspäin niin että tietoa saisi vietyä viranomaisille. Mikko Eskola muistutti, että jos tyydytään vain yksittäisiin kentältä tulleiden yhteydenottoihin, niin laatu on huonompaa.

Tavoitteena on että Kokkeli tuottaa työkaluja, tietoa ja lisää yhteisöjen vuorovaikutusta, jotta kunnat pystyvät tekemään laajamittaista kulttuurisuunnittelua.

 

Kevätterveisin Vuokko Kemppi-Vienola ja Marjo Heino

Kokemäellä alkaa Muistojen virta -valokuvaprojekti

Millainen Kokemäki oli nuoruudessasi?

Otettiinko sinusta valokuva koivua vasten tai sillan kaiteeseen nojailemassa? Souditko joella, esittelitkö aivan uutta moottoripyörää tai teitkö kotitöitä pihalla? Ehkäpä koko suku on kuvattu kotitalon portailla?

Vanhusneuvoston ja Kokkeli-hankkeen yhteinen valokuvaprojekti käynnistyy ja mukaan etsitään menneiden aikojen tunnelmia, henkilökuvia ja Kokemäen maisemia. Siis vanhoja valokuvia perhealbumistasi.

 

Osallistumisohjeet:

1. Etsi valokuva-albumistasi valokuva sinusta niin että taustalla näkyy tuttu maisema Kokemäeltä. Se voi olla oma piha, kylänraitti tai mieluusti Kokemäenjoki. Ota vanhasta valokuvasta kännykällä kuva. Yritä ottaa mahdollisimman tarkka kuva ja niin ettei kuvassa ole kiiltoja.

2. Muistele missä vanha kuva on otettu. Toista kuvaustilanne mahdollisimman tarkkaan. Sama maisema, ehkä sama vuodenaika, sama asento ja ilme. Muista että kuvaus ei ole vakavaa vaan tärkeintä on tavoitella samankaltaisuutta. Pyydä kuvausapua perheeltäsi. Samalla voit kertoa heille muistoja ja vanhan kuvan tarinan.

3. Lähetä kuva(t) kuvatietoineen: kuvan ottaja, kuka tai ketkä ovat kuvassa, kuvauspaikka ja-aika, yhteystiedot ja lupa kuvien julkaisulle sähköpostilla osoitteeseen: marjo.heino(at)utu.fi tai tekstiviestinä numeroon 046 922 3615.

Kuvien lähetys 31.8. mennessä.

4. Kuvat ovat esillä näyttelyssä  Kokemäen kirjastossa Vanhusten viikolla lokakuussa 2018

Paratiisia paremmaksi taiteen avulla?

Olin työparini Vuokon kanssa kansainvälisessä Nordic Urban Lab –konferenssissa Hanasaaressa 22.-24.3.2018. Aiheena oli kulttuurisuunnittelu. Lukuisat esimerkit esittelivät kaupunkisuunnittelua ja kartoitusta eri puolilta maailmaa: Berliinistä, Brasiliasta, Oslosta jne. Suhteessa näihin Kokkeli-hankkeen Porin Luotojenalue ja Hevosluoto näyttäytyivät pienen pieniltä kohteilta periferiassa.

Useissa muissa esimerkeissä kulttuurisuunnittelu tai suunnittelu kulttuurin avulla kuten Charles Landry sitä halusi kutsuttavan, etsii vastauksia alueiden haasteisiin; maahanmuuttoon, kotiutumiseen, syrjäytymiseen tai yhteisöllisyyden puutteeseen. Suunnittelun perusta on alueiden käyttäjissä, heiltä kysytään millaisen ympäristön he haluaisivat. Ihan relevantti kysymys NUL:ssa käytettyjen puheenvuorojen mukaan on: onko kaupungeilla tarpeeksi rohkeutta luottaa ja toteuttaa käyttäjien ideoita vaikka ne poikkeaisivat totutusta?

Kokkeli-hankkeen hot spotit ovat maisemallisesti arvokkaita alueita laajan Kokemäenjoen varrella. Paikkoja kartoitetaan vastavirtaan, ensimmäinen kohteena on Luotojen alue; Huvilajuopa ja Hevosluoto, kumpikin kesäyhteisöjä. Joki halkoo uskomattoman kauniiden alueiden läpi, maalaismainen runsas luonto, hyväosaisuus ja hyvinvointi näkyvät ainakin jos vertaa joihinkin kansainvälisiin kehittämiskohteisiin. Joku asukas kutsuukin mökkipaikkaansa osuvasti paratiisiksi.

Kokkeli-suunnitelmassa taide on oleellinen osa hanketta. Taiteelle on annettu useita rooleja ja se nähdään myös työkaluna. Taiteen avulla kohdataan yhteisöt, keskustellaan ja rakennetaan yhteisymmärrystä.

Olemme Vuokon kanssa keskustelleet parin kuukauden ajan siitä miten yhdistää luontevasti kartoitus ja taide. Se on meille positiivinen haaste. Yhteistä kartoitukselle ja taiteelle on tulkinnallisuus. Kartoituksen tulokset saavat merkityksen vasta kun ne kohtaavat käytännön. Haastatteluiden luoma kokonaiskuva on tärkeä ja merkityksellinen, haasteena on kyselyn tulosten jakaminen ja käyttäjien sitouttaminen.

Taide tuottaa tietoa: se on läsnäoloa, keskustelua, huomioita, se voi olla kuvallista ja tulkittua. Olen suunnitellut taideprojekteja koko Kokkelin kahden vuoden ajalle, tai sen mitä siitä voi etukäteen suunnitella: erilaisia mahdollisuuksia, paikkoja, taiteenlajeja. Suunnittelua tarvitaan ainakin jotta pysymme aikataulussa. Oma haaveeni on saada mukaan myös muuta kuin kuvataidetta: performanssia, sanataidetta, ääntä, tulta jne. Näen mielessäni Kokkelin laajana yhteistyöhankkeena.

 

Kartoituksesta taiteeseen

Etsimme valituilta kohdealueilta yhteisöjä ja kysymme mitä alueen käyttäjät arvostavat ympäristössään. Kartoituksessa on tärkeää tavoittaa tietty määrä vastaajia, jotta otannasta erottuu selkeitä tihentymiä tai tuloksia. Kartoitus toimii pohjana, jonka perusteella löydetään kehittämiskohteet, jotka taas osaltaan saattavat toimia perustana taiteen sisällöille.

Taidetta tehdään yhteisöjen kanssa ja yhteisöille. Käytimme ensin yhteistötaide-sanaa, mutta törmäsimme kategorisointiin ja ennakkoluuloihinkin, on helpompi puhua yksittäisistä projekteista tekijöiden kautta kuin nimetä projekti heti tiettyä genreä edustavaksi. Osallistamme ja tartumme kartoituksessa nouseviin ilmiöihin, mutta jätämme taiteelle mahdollisuuksia kasvaa ihmisten kohtaamisissa. Ehkä Kokkelin paras tavoite kartoituksen ja taiteen myötä on yritys kasvattaa yhteisöllisyyttä, syntyykö siitä yhteisötaidetta jää nähtäväksi.

 

Mielimaisema-mielipahamaisema

Kemppi-Vienolan toteuttama kartoitus vuonna 2016 toimii Mielimaisema – mielipahamaisema -näyttelyn lähtökohtana. Hevosluodon asukkaille tehdyssä kyselyssä löytyi paikkoja ja maisemia, joista asukkaat ovat ylpeitä, mutta löytyi myös näkymiä, jotka ovat selkeitä kehittämiskohteita. Toisaalta pitää osata myös erottaa se että rikas luonto koostuu tiheiköistä, kosteikoista ja ryteiköistä, paikoista jotka saattavat näyttäytyä kaoottisilta, mutta jotka ovat tärkeitä elinympäristöjä tietyille eläimille ja kasveille. Nämä erilaiset odotukset ovat Mielimaisema-näyttelyn ydintä. Maisemat osoitetaan, niihin voi tutustua ja niistä voi nauttia. Porin kaupungin puistotoimi toteuttaa osaan kohteista kehyksiä, penkkejä tai maataideteoksia.

 

Vauvakylvöt

Siirtolapuutarhan asukkailla on laaja tietämys kasveista ja kasvattamisesta. Kevättalvella yhteispalaverissa syntyi idea Vauvojen värikylvyn, Hevosluotolaisten, Porin kansallisen kaupunkipuiston ja Kokkeli-hankkeen yhteistyöstä.

Värikylvyssä käytetään maalaamiseen myrkyttömiä kasveja ja väriaineita, varsinkin sinistä väriä on hankala saada. Syntyi ajatus kasvien viljelystä, jossa vauvaperheet vihitään viljelyn saloihin asukkaiden opastukselle. Ruiskukkia ja orvokkeja kastellaan kesän aikana ja sato poimitaan talteen värikylpytyöpajoja varten. Kaiken kruunuksi kuvanveistäjä Veijo Setälä muokkaa viljelylaatikot erottuviksi ja omaleimaisiksi.

 

Maalauspajat

Kevään koittaessa on tilaisuus maalaamiselle. Maalauspaja järjestetään 13.5. klo 10-12, se on tarkoitettu ensi kohtaamiseen hevosluotolaisten kanssa.  Pajoja jatketaan jos asiasta innostutaan.

 

Taiteenpaikkoja?

Huvilanjuovan kartoituksen myötä on saatu kerättyä lukuisia vanhoja valokuvia, niistä ja muista esille nousseista alueelle tunnusomaisista maamerkeistä on syntymässä muutamia lyhyitä videoita sosiaaliseen mediaan. Tarkoitus on nostaa aluetta näkyviin ja herättää muistoja.

Kartoituksen myötä nousi esiin myös Vaasantien vaaralliset risteykset, voisiko niihin suunnitella turvallisuutta maamerkein tai valotaiteen avulla – yhdessä?

Huvilanjuovan asukkaat kaipasivat myös entisaikain yhteisiä juhannusjuhlia. Voidaanko kokko nähdä tulitaiteena tai tuoko Venetsialaisten aikainen yömelonta kaivattua yhteisöllisyyttä?

Valitettavasti Kokemäenjokeen on viimevuosina päässyt hirvittävä määrä myrkkyjä. Nikkeli tappoi simpukat 2014. Jokeen on päässyt myös kobolttia, kuparia, lyijyä ja kadmiumia. Joulukuussa 2017 jokeen pääsi 50 000 litraa öljyä. Aiemmin 1960-80-luvuilla joki on ollut kuormitettu maatalouden ja teollisuuden päästöillä. Joen saastuminen, sen muuttuminen tappavaksi kaloille ja pieneliöille muuttaa siitä nauttimisen mahdottomaksi.  Maiseman kauneus muuttuu merkityksettömäksi kun päästöjen vakavuus ahdistaa. Siksi Huvilanjuovan varrelle tulee Kyynelkontti. Se voi olla paikka itkeä jokea mutta se tarjoaa alustan ihan mille tahansa itkettävälle asialle. Kyyneleet voivat virrata, teoksina tai kuvina.

Tulevista projekteista tiedotetaan Facebookissa ja blogissa.

 

29.3.2018

Marjo Heino

Taiteilija Kokkeli-hankkeessa

© 2019 KOKKELI

Theme by Anders NorenUp ↑