Kuka vie roskapussin, kuka kuuntelee? – Asiakaslähtöisyys ikäihmisten koti- ja omaishoidon palvelujen sydämessä

Kuka vie roskapussin?

Ikäihmisten hoito ja palvelut puhuttavat niin laitoshoidon kuin kotihoidonkin osalta ja aihe on saanut osakseen ajankohtaista mediahuomiota. Hoivakotien käytänteet ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita. Dokumenttisarjassa Arman Pohjantähden alla avattiin kotihoidon todellisuutta ja tutustuttiin kotihoidon arkeen niin työntekijän kuin ikäihmisten näkökulmasta. Kurkistus ikäihmisten kotiovien taakse nosti pintaan hämmennyksen, surun, ilon ja avuttomuudenkin tunteita hoivakysymyksen äärellä. Ikäihmisten kohtelu ja hoiva johdattavat ihmisyyden syvimpien kysymysten äärelle.

Palvelujärjestelmän kannalta ikäihmisten riittävän ja hyvän hoivan kysymys näyttäytyy myös keskustelussa asiakaslähtöisyydestä ja asiakaslähtöisten palvelujen järjestämisestä. Asiakaslähtöisyys on terminä usein tuttu ja paljon käytetty, mutta selvärajaista määritelmää sille ei välttämättä ole, vaan sitä voidaan tarkastella eri näkökulmista.  Asiakaslähtöisyyteen liittyvät asiakkaan arvostaminen, yksilöllisyys, eettisyys ja osallisuus.

Asiakaslähtöisyyden punainen lanka

Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön toteuttamassa KumppanuusAkatemia -hankkeessa (2019-2021) pureudutaan ikäihmisten koti- ja omaishoidon kysymyksiin erityisesti palvelujen verkostomaisen kehittämisen ja toteuttamisen näkökulmasta. Hankkeessa on haastateltu julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin vanhuspalvelutoimijoita Porin ja Pohjois-Satakunnan alueella ja kysytty heidän näkemyksiään verkostomaisesta yhteistyöstä ja palvelujen asiakaslähtöisyydestä. Haastatteluista nousi esiin melko yhtenäinen näkemys siitä, miten asiakaslähtöisyys ymmärretään ja miten sen koetaan toteutuvan kotihoidon palveluissa. Asiakaslähtöisyys on toimijoiden mukaan ennen kaikkea asiakkaan tarpeista ja toiveista lähtemistä ja asiakkaan kuulemista. Se on punainen lanka, joka ohjaa palveluntuottajaa.

Asiakaslähtösyys tarkottaa asiakkaan lähtökohdista lähtemistä ja sen asiakkaan kuuntelemista ja kuulemista. Eikä sitä että, me ollaan hirveen, monesti me ollaan parempia asiantuntijoita sen asiakkaan asioista ku asiakas itte. Ni siinä että.. sen asiakkaan.. mitä se asiakas tarvii, mitkä sen asiakkaan voimavarat…

Haastateltava, julkinen sektori

Yhtenäisten näkemysten lisäksi eri sektoreilla toimivat palveluntuottajat myös painottivat asiakaslähtöisyyden eri puolia. Julkisen sektorin haastateltavien vastauksissa korostuu palvelujen tarkoituksenmukaisuuden merkitys asiakaslähtöisyyden toteutumisessa. Yksityisen sektorin asiakaslähtöisyyden kulmakivinä pidetään pienen työntekijäjoukon mahdollistamaa asiakastuntemusta ja joustavuutta. Kolmannen sektorin asiakaslähtöisyys on erityisesti sosiaalista, ikäihmisten arvostusta, kunnioitusta, osallisuuden mahdollistamista sekä ystävällistä ja turvallista kohtaamista.

Palvelujen asiakaslähtöisyydestä palvelujärjestelmän asiakaslähtöisyyteen?

Eri toimijat pyrkivät omassa palvelutuotannossaan asiakaslähtöisyyden toteutumiseen ja huomioimaan sen eri puolia. Haastateltavat olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että palvelujärjestelmän kokonaisuudessa asiakaslähtöisyys ei täysin toteudu ja sitä pitäisi olla enemmän.

Ikäihmiselle kokemus palvelujen pirstaleisuudesta voi heikentää kokemusta asiakaslähtöisyyden toteutumisesta ja kuulluksi tulemisesta. Eri toimijoiden yhteinen tavoite on ikäihmisen hyvä hoiva, ja tähän tavoitteeseen tähtääminen yhä tiiviimmässä yhteistyössä, kumppaneina, voi kirkastaa käsitystä asiakaslähtöisyydestä. Viime kädessä asiakaslähtöisyys tiivistyy ikäihmisen tarpeiden kuulemiseen ja niihin vastaamiseen. Pienimmillään kuulluksi tuleminen ja asiakaslähtöisyyden kokemus voi kiteytyä siihen, että joku vie roskapussin.

Kirjoittaja: Reeta Hautaniemi. Kirjoittaja toimii projektitutkijana KumppanuusAkatemia -hankkeessa.

Yhdyspinnat sosiaali- ja terveydenhuollon integraation tukena

Sosiaali- ja terveyspalveluja on moitittu pirstaleiseksi jo kauan. Edellisen hallitus tarttui aiheeseen ja palveluintegraatio nostettiin yhdeksi sote-uudistuksen päätavoitteeksi. Valittavasti uudistuksen muodostuessa monelta muulta osin haasteelliseksi integraatiosta puhuttiin aina vain vähemmän. Sote-uudistuksessa integraatiota pyrittiin edistämään erityisesti palvelurakenteen uudistuksella. Sote-uudistus tai rakenteelliset muutokset eivät kuitenkaan ole välttämättömiä palveluintegraation toteuttamiseksi vaan se voidaan tehdä haluttaessa vaikka heti. On totta, että rakenteellisilla uudistuksella voitaisiin ehkä poistaa joitain tällä hetkellä integraation esteenä olevia hallinnollisia raja-aitoja, mutta ennen kaikkea integraation onnistuminen tai epäonnistuminen on kiinni ihmisten halusta tehdä yhteistyötä ja siitä, että kaikkien toimijoiden palvelut tunnistetaan ja nähdään osana palvelukokonaisuutta.

Kumppanuudet palveluiden saumattomuuden edistämisessä

Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tuotetaan kumppanuusmallilla, jossa toimijat eri sektoreilta, julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta, rakentavat paikallisesti ja seudullisesti tarkoituksenmukaisimman toimintamallin. Tulevaisuudessa pyritään monitoimijaiseen palvelutuotantoon ja uudenlaisiin kumppanuussuhteisiin. Yksityisten yritysten, järjestöjen ja kuntien tuottamat palvelut voivat korvata tai täydentää toisiaan. Palveluintegraation kehittäminen edellyttää kuitenkin toiminnallisia uudistuksia, joita ovat mm. henkilöstön työnjaon uudistaminen, paikallisten ja alueellisen palvelujen yhdistäminen, tehokkaiden toimintamallien omaksuminen sekä osaamista kehittävien työtapojen käyttöönotto. Keskeistä tulevaisuuden palvelutuottamismallissa on välttää nykyinen vastuujaon epämääräisyys ja hallinnonalojen ja ammattiryhmien väliset raja-aidat. Alueellisissa verkostoissa kaikkien osapuolien tulee olla yhteiseen tavoitteeseen sitoutuneita, jakaa informaatiota ja huolehtia asiakkaiden joustavasta siirtymisestä toimijoiden ja organisaatioiden välillä.

Asiakkaiden joustavan siirtymisen ja palveluiden saumattomuuden lähtökohtana ovat hyvin toimivat yhdyspinnat organisaatioiden, ammattilaisten ja palvelujen välillä. Yhdyspinnoista on alettu puhua vasta viime vuosina. Aikaisemmin käytettiin käsitettä rajapinta, joka tulee englannin kielisestä sanasta interface, joka ei sisällä samalla tavalla negatiivista latausta kuin rajapinta-suomennos. Puhuttiinpa sitten yhdyspinnoista tai rajapinnoista, yhdessä sovitut toimintatavat ovat integroitujen palveluiden edellytys. Toimijoiden on yhteistyössä sovittava mm. prosessien etenemisestä, tehtävänkuvista ja tiedonsiirron käytännöistä. Kirjallisuuden mukaan rajapintojen tehtävä on yhtäältä edistää palvelujen yhteensopimista mutta myös mahdollistaa kattava palveluvalikoima, josta palvelukokonaisuudet voidaan räätälöidä. Mikäli rajapinnoista on sovittu, voidaan palveluita yhdistellä ja palvelukokonaisuuksia muutella joustavasti asiakkaiden muuttuvien tarpeiden mukaan. Mitä selkeämmin palvelujen yhdistämisen ja tiedon siirron ehdoista on sovittu, sitä vähemmän tarvitaan aikaa vievää asioiden selvittelyä. Palveluiden rajapintoihin liittyy myös toimijoiden välistä vuorovaikutusta enemmän kuin teollisuudessa tuotteiden rajapintoihin. Ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalveluissa moniammatilliset palvelukokonaisuuksien räätälöintiin tähtäävät hoitokokoukset ovat esimerkki rajapintoihin liittyvästä vuorovaikutuksesta palvelujen asiakaslähtöisessä suunnittelussa.

Toimijoiden tunteminen yhteistyön haasteena

KumppanuusAkatemia –hankkeessa tehtyjen yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin toimijoiden haastattelujen perusteella voidaan todeta, että toimijoiden ja heidän palveluidensa heikko tunnettuus on yksi este asiakaslähtöisten palvelukokonaisuuksien räätälöinnille. Jos toimijoita ei tunneta heidän palveluistaan ei osata kertoa asiakkaille. Nimetyt palveluohjaajat julkisella sektorilla ovat varsin hyvin tietoisia erilaisista palveluvaihtoehdoista, mutta asiakastilanteissa palveluohjausta tekevät lähes kaikki ikäihmisille palveluita tuottavat toimijat. Myös heillä tulisi olla esteetön pääsy tietoon muista palveluntuottajista ja heidän palveluistaan. Palveluintegraatiota osaltaan heikentää myös toimijoiden välisen vuorovaikutuksen vähäisyys ja tiedonsiirron haasteet. Eri sektorirajat ylittäviä toimintakäytäntöjä mm. tiedonsiirtoon on melko vähän. Tietosuoja ja henkilötietojen salassapitoon liittyvät seikat hankaloittavat tiedonsiirtoa entisestään. Vaikka lainsäädäntöä näiltä osin on tietysti noudatettava, olisi tärkeää pohtia, miten esim. asiakkaiden suostumuksen pyytämistä tiedonsiirron turvaamiseksi voitaisiin kehittää.

Palveluintegraatioon liittyvien käytännön ongelmien ratkaisussa olennaisinta on kuitenkin asenne. Muut toimijat on nähtävä yhteistyökumppaneita ja heidän roolinsa ja asiantuntemuksensa osana palvelukokonaisuuksia on tunnistettava. Jo yhteistyö ja yhteisistä käytännöistä sopiminen vaatii resursseja, ennen kaikkea aikaa. Tämän lisäksi on oltava valmis joustamaan ja muuttamaan myös omia työtapoja siten, että saadaan aikaan kaikkien näkökulmasta hyväksyttävä toimintamalli. Yhteisistä toimintatavoista sopimisen keskiössä on ennen kaikkea oltava asiakkaan paras. Jos se tarkoittaa oman organisaation näkökulmasta joustamista ja toimintatapojen muuttamista, se lienee tarpeen tehdä. Sosiaali- ja terveydenhuollossahan ollaan kuitenkin ensisijaisesti asiakkaita varten.

Kirjoittaja: Mervi Vähätalo. Kirjoittaja toimi tutkijana KumppanuusAkatemia -hankkeessa.

Hyvää koti- ja omaishoitoa verkostoja kehittämällä

Kotihoidon palveluja tarvitsevien ikäihmisten määrä nousee vuosittain: päivittäinen asiakasmäärä kasvoi vuosien 2016 ja 2018 välillä noin 4000 asiakkaalla eli noin 8%. Ja kasvu on vain kiihtymässä, sillä suuret ikäluokat vanhenevat vauhdilla, he täyttävät 75 jo alkavan vuosikymmenen alkupuolella. Samaan aikaan ikäihmisten ympärivuotisen hoidon paikkoja vähennetään ja yhä suurempi osa pyritään hoitamaan kotonaan. Näin kasvaa myös heikkokuntoisten, paljon palveluja käyttävien määrä ja yli 60 kotikäyntiä kuukaudessa saavia onkin jo yli kolmasosa kotihoidon asiakkaista. Samalla myös omaishoidettavien, virallisten ja epävirallisten, määrä lisääntyy vauhdilla.

Tässä haastavassa tilanteessa hyvä kotihoiva pyritään turvaamaan ammattilaisten, läheisten ja vapaaehtoisten muodostaman verkoston avulla. Julkisen sektorin ja omaishoitajien lisäksi yksityiset yritykset sekä kolmas sektori, esimerkiksi järjestöt ja seurakunnat, ovat tässä verkostossa tärkeässä asemassa. Palvelujärjestelmän näin muuttuessa on palveluntuottajienkin määrä kasvussa ja yhden ikäihmisen palveluja saattaa olla tuottamassa monta eri toimijaa. Toisaalta tämä tuo joustavuutta ja erikoistumisen tarjoamaa osaamista, mutta toisaalta kokonaisuuden hallinta on yhä vaikeampaa, yksittäisenkin ihmisen kohdalla. Miten saadaan verkosto toimimaan tehokkaasti yhdessä ja varmistettua kullekin ikäihmiselle juuri hänen tarvitsemansa palvelut, vieläpä asiakaslähtöisesti, asiakkaan omat toiveet huomioiden?

Tähän haasteeseen vastaamiseksi Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön KumppanuusAkatemia -hankkeessa pureudutaan ikäihmisten koti- ja omaishoitoon erityisesti palvelujen verkostomaisen kehittämisen ja toteuttamisen näkökulmasta. Hankkeen tavoitteena on edistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuutta ikäihmisten monitoimijaverkostossa. Ajatuksena on, että monitoimijaverkoston osaamista kehittämällä voidaan tuottaa paremmin integroituja ja asiakaslähtöisempiä koti- ja omaishoidon palveluja ikäihmisille.

Hankkeessa kehitetään sähköinen alusta ikäihmisten hoitoon osallistuvien tahojen verkottamiseen, tuotetaan tietoa monitoimijaverkoston toiminnasta ja johtamisesta, osallistetaan verkostotoimijoita palveluiden asiakaslähtöiseen kehittämiseen, mahdollistetaan palvelumuotoilun ja liiketoimintamahdollisuuksien kehittäminen verkoston toimijoille sekä järjestetään verkostoitumista edistäviä työpajoja ja seminaareja.

Hankkeessa on vuoden 2019 aikana haastateltu julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin vanhuspalvelutoimijoita Porin ja Pohjois-Satakunnan alueella sekä pidetty muutamia työpajoja aiheen ympärillä. Hanke jatkuu vuoden 2020 alkupuolelle asti ja luvassa on vielä mm. erilaisia verkostoitumistapaamisia ja työryhmiä sekä useita postauksia aiheesta täällä blogin puolella.

Kirjoittaja: Mirje Halla. Kirjoittaja toimii projektitutkijana KumppanuusAkatemia -hankkeessa.

Ketterä verkostopantteri vai ujo piimä? Verkostot ja brändääminen satakuntalaisen asiantuntijatyön akilleenkantapäänä

Joitakin vuosia sitten keskustelin erään suomalaisessa liike-elämässä pitkän uran tehneen asiantuntijan kanssa. Olin itse tuolloin saamassa ensimmäistä maisterintutkintoani valmiiksi ja minulle tarjoutui mahdollisuus vaihtaa työelämään ja uraan liittyviä ajatuksiani tämän kokeneen kehäketun kanssa. Keskustelu oli erittäin antoisa monella eri tapaa ja olen usein palannut siihen mielessäni vielä näin vuosienkin päästä. Ajatuksiini jäi erityisesti pyörimään yksi asia, jonka keskustelukumppanini tuolloin sanoi: hän nimittäin ennusti, että globaalien suuryritysten aika on ohi ja tulevaisuus on ketterien, verkostosta toiseen luontevasti liikkuvien pienten toimijoiden.

Tämä ennustus muistui jälleen kerran mieleeni, kun 1.3. istuin Porin yliopistokeskuksen auditoriossa kuuntelemassa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön Asiantuntijatalouden kehittämisohjelman (ASKO) organisoiman Asiantuntijatyö nyt ja tulevaisuudessa -seminaarin puhujia ja keskustelijoita. Seminaarissa maalailtiin kuvaa asiantuntijoista eräänlaisena uutena luovana luokkana, joka liikkuu omien kiinnostuksenkohteidensa mukaan ympäri Suomea (tai miksei jopa maailmaa?) ja työpaikat seuraavat asiantuntijaa sinne minne hän vain meneekin.

Sekä asiantuntijan että asiantuntijaorganisaation yhdeksi keskeisimmistä osaamisalueista nostettiin seminaarissa esiin taito kommunikoida ja brändätä oma osaamisensa, palvelunsa tai tuotteensa myyväksi paketiksi, sekä kyky toimia verkostoissa muiden asiantuntijoiden tai asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Erityisesti seminaarin panelisteina toimineet Staart Oy:n toimitusjohtaja Juha Laitinen sekä Happy Company Oy:n toimitusjohtaja Saara Tarumo puhuivat uudenlaisen mindsetin tarpeesta ja siitä, miten Satakunnassa, täällä raskaan teollisuuden perinteisesti dominoimalla alueella, markkinoinnin ja kommunikaation merkitystä ei ole ymmärretty – vaikka siihen kenties pikkuhiljaa ollaankin heräämässä. Samaa peräänkuulutti vastikään myös mm. Anne Korkiakoski Talouselämä -lehden haastattelussa (12.2.2016): ei auta vaikka meillä tehtäisiin miten hienoa ja ensiluokkaista, jos sitä ei osata myydä. Kuluttajat haluavat kokonaisvaltaisen kulutuskokemuksen, jonka rakentamisessa ovat itse aktiivisesti mukana: tuotteen lisäksi ostetaan elämyksiä (Jyrinki et al. 2006, 25-28).

Markkinoinnin tutkimuksessa (esim. Solomon 2013) tunnistettu megatrendi yhteisestä
arvonluomisesta (value co-creation) ja vuorovaikutuksesta kuluttajan kanssa näkyy myös asiantuntijatyön tuotteistamisen kontekstissa (Aarikka-Stenroos & Jaakkola 2012,16). Asiantuntijan luoma ns. value proposition muodostetaan tulevaisuudessa yhä useammin yhdessä asiakkaan kanssa räätälöiden, joka muuttaa radikaalilla tavalla perinteistä näkemystä asiakasviestinnästä yksisuuntaisena toimintana (Aarikka-Stenroos & Jaakkola 2012,16-17; 23). Asiakkaan lisäksi asiantuntijan tulee kyetä toimimaan verkostoissa yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa: seminaarissa puhuneen Porin kaupungin kehittämispäällikkö Timo Aron sanoin ”yksittäinen asiantuntija ei tee ihmeitä”.

Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen (ALMA) maisteriohjelman opiskelijana jäin seminaarin tuloksena pohtimaan, että voidaanko verkostoissa toimimista opettaa? Verkostoja on toki tieteellisestikin tutkittu ja aiheeseen liittyviä kursseja on ainakin kauppakorkeakoulun puolella jokunen. Tutkimustiedon tarjoamisen ohella uskon, että oppimista voitaisiin tukea muullakin tavalla: esimerkiksi verkostoissa toimimisen vaatima sosiaalisuus ei ole monelle suomalaiselle (satakuntalaisista puhumattakaan) kovin luontevaa. Kuten montaa muutakin asiaa, myös sosiaalisuutta voi kuitenkin opetella. Monilla kursseilla tehdään ryhmätöitä, jolloin opiskelijat verkostoituvat keskenään, ja yliopistokeskuksessa on tarjolla esimerkiksi mentorointiohjelma ja eri toimijoita yhdistäviä aamiaisbrunsseja, joihin opiskelijat voivat halutessaan osallistua. Mutta riittääkö se? Pitäisikö myös kauppakorkeakoulun koulutusohjelmiin kuulua jopa pakollisena muutama yritysvierailu (esimerkiksi valtiotieteiden opintoihin kuului kolme pakollista instituutiovierailua)? Voisivatko vaikkapa opiskelijajärjestöt yhdessä yrityselämän kanssa kutsua opiskelijoita kylään potentiaalisten työnantajien tai yhteistyökumppaneiden luokse? Myös Juha Laitinen toi seminaarin paneelissa esiin, että Porin kokoisessa kaupungissa opiskelijoiden ja liike-elämän läheisen yhteistyön luulisi olevan helppoa. Turun yliopiston työelämäpalvelut tarjoavat opiskelijoille apua esimerkiksi CV:n viilaukseen ja omien vahvuuksien etsimiseen. Pitäisikö opiskelijalla olla mahdollisuus päästä kehittämään ja testaamaan myös ns. hissipuhettaan, jonka kasvavaan merkitykseen yliopistokeskuksen johtaja Jari Multisiltakin viittasi seminaarin avauspuheenvuorossa? Kursseilla opimme, että asiantuntijaosaamisen brändäys on tärkeää, mutta olisiko tarpeellista opiskella henkilöbrändäystä myös käytännönläheisemmin? Ja mitä jos näitä molempia, hissipuhetta ja henkilöbrändiä, pääsisi kehittämään jo opiskeluaikana, yhdessä liike-elämän edustajien kanssa?

Kirjoittanut: Maija Kuusisto-­Länsineva. Kirjoittaja on Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman opiskelija.

Asiantuntijuudesta osa kaupunki-identiteettiä ja imagoa

Mitä hyvä asiantuntijuus oikeastaan on? Onko se korkean koulutuksen antama teoreettinen osaaminen vai kokemuksen myötä karttunut ymmärrys siitä, miten asiat käytännön elämässä sujuvat. Kuinka paljon ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet, opitut tai luontaiset, vaikuttavat hyvän asiantuntijuuden muodostumiseen? Näitä asioita pohdittiin muun muassa Asiantuntijatyö nyt ja tulevaisuudessa –seminaarissa 1.3.2016 Porin yliopistokeskuksessa. Seminaarin tavoitteena oli tuoda esiin asiantuntijaorganisaation kehittämiskohteita ja tarpeita sekä virittää keskustelua hyvästä asiantuntijuudesta eri alojen asiantuntijoiden ja yleisön välillä. Kuten Porin yliopistokeskuksen johtaja Jari Multisilta avauspuheenvuorossaan mainitsi, asiantuntijatyötä luonnehditaan usein vapauden, itsensä johtamisen ja matalan hierarkian käsittein. Vaikka digitalisaation myötä tietotyötä on mahdollista tehdä ajasta ja paikasta riippumatta, korostuvat aikaisempaa enemmän sosiaalisen vuorovaikutuksen ominaisuudet. Asiantuntijaverkostojen erilaiset muodot ja yhteistyömallit tulevat tulevaisuudessa olemaan keskeisessä asemassa eri ammattialojen yhteistyössä.

Porin kaupungin kehittämispäällikkö Timo Aro määritteli puheenvuorossaan asiatuntijatalouden aineettoman pääoman tuottamiseksi, hyödyntämiseksi ja soveltamiseksi. Mielestäni tämä on oivallisen selkokielinen kiteytys yleisesti melko monimuotoisesta käsitteestä. Maa, joka ennen sai tulonsa pääosin teollisuudesta, on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut palveluiden tuottajaksi, jonka viennistä jo yli puolet on palveluita (Pajarinen & Rouvinen 2013). Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkijoiden Pajarisen ja Rouvisen (2013) mukaan Suomessa tehtävistä työtunneista arviolta yhdeksän kymmenestä ei ole enää suorassa yhteydessä fyysisen tuotevalmistuksen kanssa. Toisin sanoen myös työn käsite on muuttunut aikaisempaa abstraktimmaksi.

Asiantuntijatyön merkitys innovaatioiden synnyssä ja tiedon kehittymisessä ovat Aron mukaan keskeisessä roolissa kun tarkastellaan mihin asiantuntijat ovat keskittyneet alueellisena ja inhimillisenä kertymänä. Mikä houkuttelee asiantuntijatyötä tekeviä ihmisiä valitsemaan asuinpaikan? Yleisesti voidaan olettaa, että mielenkiintoiset työmahdollisuudet, mutta kuten aikaisemmin jo totesin tietotyön tekeminen ei ole enää sidoksissa paikkaan. Kaupungin kehityspäällikkö Aron esittelemän Osmo Soininvaaran tekemän tutkimuksen mukaan korkeasti koulutetuilla henkilöillä on vapaus valita minne he asettuvat opintojensa jälkeen asumaan, sillä työpaikat seuraavat perässä. Tämä on tutkimuksen mukaan uusi ilmiö 2000-luvulla, sillä ennen ihmiset hakeutuivat töiden perässä sinne, missä niitä oli tarjolla, usein suuriin kaupunkeihin. Tilanne on kuitenkin edelleen sama kouluttamattoman väestön keskuudessa kuin mitä se oli ennenkin – töiden perässä muutetaan yhä. Väitteestä, että korkeasti koulutettuja seuraavat työpaikat, voi olla helposti eri mieltä, sillä edelleen suurimmat kaupungit, kuten Helsinki, Tampere ja Turku työllistävät eniten akateemisesti koulutettuja henkilöitä. Olisiko pienemmillä kaupungeilla mahdollisuus haastaa tilanteessa, jossa työpaikan sijainti ei ole enää välttämätön työn suorittamisen osalta?

Mikä sitten saa asiantuntijatyöhön valmistuneen henkilön valitsemaan tulevan kotikaupungin? Luonnollisesti tähän vaikuttanee henkilön aikaisempi kotiseutu, perhe ja ystävät, mahdollisesti myös opiskelukaupungin sijainti sekä tietysti potentiaaliset työpaikat. Entäpä elämisen laatu? Nykypäivän nuoret aikuiset arvostavat vapaa-aikaa eri tavoin kuin aikaisemmat sukupolvet. Mediassa käsitellään paljon down shiftaamista, elämän leppoistamista sekä paremman henkisen elämänlaadun tavoittelua. Lehdissä kirjoitellaan henkilöistä, jotka ovat vaihtaneet nousukiitoisen uran punaiseen mökkiin ja luomuperunamaahan. Henkisen hyvinvoinnin kurssi on tällä hetkellä korkeampi kuin kovan valuutan. Jokainen yksilö arvottaa työnsä ja vapaa-aikansa eri tavoin, mutta on tullut yleisesti hyväksyttävää hakea elämään pääsisältöä muualta kuin työelämästä. Siksi onkin tärkeää tunnistaa tähän ilmiöön vaikuttavat tekijät, jotta niitä voidaan hyödyntää uusin keinoin kansantalouden näkökulmasta. Timo Aro on löytänyt tilastollista tukea havainnoilleen, joiden mukaan voidaan osoittaa kolme keskeistä asiaa korkeasti koulutettujen asuinalueen valinnassa. Ensinnäkin alueella täytyy olla korkeakoulu sekä hyvät liikenneyhteydet, kuten junarata tai lentokenttä. Merkityksellisemmäksi ominaisuudeksi nousee kuitenkin niin sanotut pehmeät vetovoimatekijät, joilla tarkoitetaan alueen tapahtumia, harraste- ja liikuntamahdollisuuksia sekä muita palveluita.

Tässä onkin kaupungin ja kunnan virkamiehille pohdinnan, mutta myös pikaisen toiminnan paikka: miten lisätä oman alueen houkuttelevuutta ja erityisesti pehmeitä vetovoimatekijöitä, jotta asiantuntijatyöläiset asettuvat asumaan kunnan alueelle ja vetävät puoleensa myös muita kaltaisiaan sekä työpaikkoja. Mielestäni alueen sijainti ei ole enää tärkein ominaisuus vaan enemminkin sen imago. Onnistuneen imagon luominen on tietysti pitkäjänteistä toimintaa, joka vaatii näkemystä tulevaisuudesta, mutta myös ymmärrystä tämän hetken trendeistä ja haasteista. Seminaarissa tuli usein esiin satakuntalaisten vaatimaton ja vähättelevä suhtautuminen alueensa menestystekijöihin. Osa seminaarin keskustelupaneelin asiantuntijoistakin kainosti perusteli paluumuuttoaan takaisin Poriin lähinnä perhesyillä, eikä potentiaalisilla bisneksillä. On aika nostaa satakuntalaisten asiantuntijoiden itsetunto uusin lukemiin ja virittää maakunnan asenne kansainväliselle tasolle. Jos sanomalehti The Guardian helmikuisessa artikkelissaan (theguardian.com/travel/2016) nosti esiin porilaisen rannan yhdeksi maailman parhaista, on porilaisilla jo kansainvälisesti tunnustettu vetovoimatekijä huippuluokassa.

Onneksi tilanne on tunnistettu ja asiaa on jo lähdetty kehittämään. Tutkijat Terhi Tervameri ja Kati Suomi esittelivät Asiantuntijatalouden kehittämisohjelman, ASKOn, yhteydessä tehdyn kyselyn tuloksia, joiden mukaan seuraavien viiden vuoden aikana asiantuntijatyön tarpeet muuttuvat entisestään. Kyselyyn vastanneet länsisuomalaisten yritysten asiantuntijat uskovat, että suorittava työ ulkoistetaan ja asiantuntijoille jää vastuu yrityksen keskeisten toimintojen tuottamisesta. Asiantuntijalta vaaditaan substanssiosaamisen lisäksi rutkasti muitakin taitoja. Seminaarin lopuksi paneelikeskustelussa käsiteltiinkin hyvää asiantuntijuutta. Happy Companyn toimitusjohtajan Saara Tarumon mukaan hyvä asiantuntija osaa kommunikoida vaikuttavalla tavalla. Entä jos verbaaliset lahjat eivät ole osaamisen vahvinta aluetta, jääkö asiantuntijuus vaillinaiseksi? Riittääkö intohimoinen suhtautuminen työhön ja laaja yleissivistys synnyttämään hyvän asiantuntijan, kuten Timo Aro painottaa. Hyviä näkökulmia, mutta yhdyn Aron mielipiteeseen siitä, että tärkein ominaisuus asiantuntijatyössä on asiakkaan syvällinen ymmärrys, kyky mennä toisen nahkoihin. Tätä näkökulmaa komppaa kanssani myös panelisti Juha Laitinen porilaisesta mainostoimista. Hyvältä asiantuntijalta vaaditaan ennen kaikkea  kykyä soveltavaa omaa osaamistaan suhteessa asiakkaan liiketoimintaan ja tarpeisiin. Nyt porilaiset marssille oman kaupungin huippuasiantuntijuuden puolesta; jos asiaan ei itse usko, on sitä vaikea muidenkaan uskoa.

Kirjoittanut: Paula Westerlund. Kirjoittaja opiskelee Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmassa.

Hyvinvointipalvelujen innovatiivinen johtaminen ja kehittäminen – Pirullinen ongelma?

Seminaari torstaina 10.4.2014

Aika: 9.30 – 13.00

Paikka: Kulttuuritehdas Kehräämö, Pumpulikatu, Puuvillatehtaan sisäpiha, Pori

Seminaari on tarkoitettu hyvinvointipalvelujen johtamisen ja kehittämisen parissa työskenteleville julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin edustajille, opiskelijoille sekä kaikille asiasta kiinnostuneille.

Ohjelma

9.30 Avaussanat, tietohallintojohtaja Heikki Haaparanta, Porin kaupunki  

9.40 Hyvinvointi – Mikä siinä nyt niin pirullista on? FT Pertti Laine, TY

10.15 Hyvinvointia ja mittareita – pirullinen yhtälö?

  • Työhyvinvointi ja mittaaminen, yliopistonlehtori Harri Virolainen, TuKKK
  • Tulosjohtaminen yliopistoissa: tuloksista numeroihin? tutkija Kirsi-Mari Kallio, TuKKK
  • Strateginen talouden mittaaminen julkisella sektorilla, projektitutkija Jaana Määttälä, TuKKK

10.45 Kahvi- ja debattitauko

11.15 Pirullinen luovuus

  • Organisatorisen luovuuden määrittelyn pirullisuudesta, tohtorikoulutettava Annika Blomberg, TuKKK
  • Luovan tuotannon pirullinen ongelmallisuus – tapausesimerkkinä festivaalit, projektitutkija Mervi Luonila, TuKKK
  • Kommenttipuheenvuoro, KTT ainejohtaja Tanja Johansson, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia

11.45 Pirullisia ongelmia terveydenhuollossa

  • Asiakaslähtöisyys ja modulaarisuus pirullisten ongelmien käsittelyssä sosiaali- ja terveydenhuollossa, tohtorikoulutettava Terhi Tevameri & projektitutkija Mervi Vähätalo, TuKKK
  • Brändin rakentamisen pirullisia ongelmia julkisella sektorilla – liikelaitokset terveydenhuollon alalla, tohtorikoulutettava Kati Suomi & yliopisto-opettaja Päivikki Kuoppakangas, TuKKK

12.10 Miten tästä eteenpäin? – Paneelikeskustelu

  • paneelin vetäjänä tietohallintojohtaja Heikki Haaparanta, Porin kaupunki
  • panelisteina:

professori Tomi Kallio, TuKKK; maakuntajohtaja Pertti Rajala, Satakuntaliitto; seutujohtaja Henna Lempiäinen, Karhukunnat; kulttuurituottaja Emma Susi, Porin kaupunki; teatterijohtaja, näyttelijä, valmentaja Angelica Meusel, Rakastajat -teatteri; näyttelijä, valmentaja Miia Lindström, Rakastajat -teatteri; toimitusjohtaja Juha Lehtonen, Activity Stones Oy

13.00 Seminaari päättyy

Seminaari on maksuton.

Ilmoittautumiset 3.4.2014 mennessä: projektisihteeri Enni Airasmaa, enni.airasmaa@utu.fi

HITTI – Hyvinvointipalvelujen innovatiivinen johtaminen ja kehittäminen (2011-2014) on  Turun Kauppakorkeakoulun Porin yksikön toteuttama ja Satakuntaliiton rahoittama EAKR- hanke. Rahoitukseen osallistuu myös Porin kaupunki.


Rahoittajat2

Vahva liiketoimintaosaamisen salkku

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön uudessa Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmassa pureudutaan asiantuntijaorganisaatioiden johtamisen ja asiantuntijapalveluiden markkinoinnin haasteisiin. – Asiantuntijuuden johtaminen on varmasti yksi johtamisen haastavimmista osa-alueista, pohtii johtamisen ja organisoinnin yliopisto-opettajana toimiva Päivikki Kuoppakangas, joka vastaa maisteriohjelman sisällöllisestä kehittämisestä yhdessä markkinoinnin erikoistutkija Arja Lemmetyisen kanssa.

 

Lemmetyinen & Kuoppakangas

Arja Lemmetyinen ja Päivikki Kuoppakangas

 

Tulevana syksynä käynnistyvän uuden maisteriohjelman ydin muodostuu yksikön vahvasta liiketoiminta- ja yrittäjyysosaamisesta, ja opetussisällöt perustuvat yksikön pitkäjänteiseen ja monitieteiseen tutkimustyöhön.

– Aikaisemmat maisteriohjelmat ja niitä tukeva tutkimuksemme on ollut toimialasidonnaista. Uuden maisteriohjelman myötä tutkimuksemme on laajemmin sovellettavissa eri konteksteihin, vaikkakin vahvat juuremme – hyvinvointiala ja luova talous – ovat jatkossakin läsnä. Emme voi, emmekä halua kokonaan ”karistaa karvojamme”, Arja Lemmetyinen sanoo.

Suunnittelussa on Lemmetyisen mukaan lähdetty liikkeelle yksikön omista vahvuuksista.

– Maisteriohjelmalle luodaan vankka pohja markkinoinnin sekä johtamisen ja organisoinnin pääaineista sivuaineita unohtamatta, ne ovat iso osa kokonaisuutta. Pieni yksikkö antaa mahdollisuuksia monitieteiseen yhteistyöhön. Teoreettista osaamistamme voi soveltaa eri yhteyksissä. Olemme hioneet omaa osaamistamme aikaisempien maisteriohjelmien pohjalta.

– Uutta Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmaa tukeva tutkimus on tärkeä painopistealue yksikkömme monialaisessa tutkimusportfoliossa, yksi sen keihäänkärjistä.

Pakettiin uutta johtamiskulttuuria

Päivikki Kuoppakangas uskoo, että uusi maisteriohjelma vastaa talouden jatkuvaan muutokseen ja antaa siihen työkaluja.
– Maisteriohjelma vastaa jatkuvassa muutoksessa olevan työelämän haasteisiin. Maisteriohjelma vastaa myös niiden tarpeisiin, jotka haluavat edetä johtaviin asemiin ja kasvattaa omaa liiketoimintaosaamistaan, jota tänä päivänä tarvitaan entistä enemmän.

– Uudesta maisteriohjelmasta valmistuvat maisterit voivat mielestäni hakea mihin tahansa tehtävään, missä tarvitaan ekonomin osaamista. Ekonomin valmiuksien ja osaamistaitojen lisäksi heillä on asiantuntijaorganisaatioihin liittyvää johtamisen ja markkinoinnin erityisosaamista.

Maisteriohjelmaan hakeutuvat opiskelijat voivat edustaa monia eri aloja. Kuoppakangas toivookin eri toimialoilta hakijoita, jotka tulevat hakemaan kovan liiketoimintaosaamisen tiedon ja olisivat valmiita lähtemään luomaan uutta johtamiskulttuuria.

– Aikaisemmasta taustasta riippumatta maisteriohjelmasta valmistuva kauppatieteiden maisteri saa todella vahvan liiketoimintaosaamisen salkun. Keskitymme aivan ydinasioihin. Opiskelija saa itselleen todella lujan ydinosaamisen paketin sekä osaamiseen särmää ja syvyyttä, Arja Lemmetyinen uskoo.

– Meiltä valmistuvat voivat tehdä omasta asiantuntijuudestaan liiketoimintaosaamista, Päivikki Kuoppakangas lisää.

Teoria käytäntöön

Opiskelijoiden kuulee usein kritisoivan, että yliopistossa teoria on niin suuressa roolissa eivätkä he tiedä, mihin valmistuvat, kuten esimerkiksi käytännönläheisestä ammattikorkeakoulusta. Päivikki Kuoppakankaan mielestä teoria kuitenkin kehittää kykyjä, joita tarvitaan useilla eri aloilla. Esimerkkeinä hän mainitsee tiedonanalysointi- ja argumentointitaidot sekä ongelmanratkaisukyvyn kehittymisen.

– Yliopistossa opiskelija oppii miten teoriaa käytetään, hän pystyy käyttämään oppimaansa tietoa ja viemään sitä käytäntöön. Valmistunut pystyy modifioimaan omaa kompetenssiaan eri toimialoille ja soveltamaan tietojaan.

Kirjoittanut: Susanna Jänismäki

***************************************************************************************

Haku Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmaan on parhaillaan käynnissä. Lue lisää osoitteesta http://www.utu.fi/alma

Tuoreita ideoita työelämän haasteisiin

Tero Pitkämäki

Tero Pitkämäellä jos kenellä on erinomainen näkemys tämän päivän työelämän haasteista sekä siitä, miten opinnot voivat vastata näihin haasteisiin.

Mies työskentelee Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän johtajana ja viimeistelee parasta aikaa kauppatieteiden maisterin tutkintoa Porin yliopistokeskuksessa Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmassa. Pääaineena on johtaminen ja organisointi, ja menossa on kolmas opiskeluvuosi.

Pitkämäen mielessä oli jo pidemmän aikaa siinnyt ajatus täydentää opintoja. Mies on aikaisemmalta koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri.

–  Työelämässä suoritetaan paljon MBA-tutkintoja, mutta etsin paremmin itselle sopivaa vaihtoehtoa. Porissa oli tarjolla ainutlaatuinen mahdollisuus, Pitkämäki kertoo.

Opintojen jälkeen hänen työuransa alkoi verohallinnon palveluksessa. Sieltä siirryttiin kunnalliselle puolelle ja kuntayhtymässä mies on viihtynyt reilut 10 vuotta, aluksi talousjohtajan tehtävissä.

– Työni on käytännössä erilaisia kokouksia, esittelyä hallitukselle ja asioiden valmistelua, johtamistyötä. Työntekijöitä on päälle 400 ja pääosa heistä on hoitohenkilökuntaa.

Opinnot tuollaisen työn rinnalla vaativat tiukkaa suunnitelmallisuutta ja kurinalaisuutta. Pitkämäki on käyttänyt osan lomistaan opintoihin ja pyrkinyt saamaan mahdollisimman paljon opintoja edistävää tekemistä niille päiville, kun hän Porissa käy.

– Opiskelu aikuisiällä on ollut hieno kokemus. Välillä on raskasta, mutta opiskelu antaa myös voimia ja jaksamista töiden puolelle. Ohessa on saanut hienoja verkostoja, Pitkämäki toteaa.

Opintojen alussa hänellä ei ollut erityisiä odotuksia siitä, mitä tuleman pitäisi. Toiveena kuitenkin oli, että omia ajatuksia saisi päivitettyä ajan tasalle.

– Julkisella puolella tarvitaan uusia ideoita ja liiketoimintaosaamista, joita opinnoissa on saanut. Varsinkin terveysalalla on oleellista osata puhua samaa kieltä yritysten kanssa. Siten on helpompi tehdä yhteistyötä.

Mies tekee pro gradu -työtä omistajaohjauksesta terveydenhuollon piirissä. Aihe on kovasti pinnalla Suomessa myös valtiotasolla.

– Minua kiinnostaa, miten kuntien ohjaus toimii terveydenhuollon yksikössä. Gradun teoriaosuutta on jo hahmoteltu ja haastatteluja tehty. Tähtäin valmistumisessa on vuoden 2014 syksyssä.

Työelämän haasteita terveydenhuollossa

Työelämän muuttuvista ja kiristyvistä haasteista puhutaan jatkuvasti enemmän. Koulutustarjonnan tulisi puolestaan vastata näihin haasteisiin. Millaisia haasteita Pitkämäki näkee työhönsä liittyen?

– Terveydenhuolto on murroksessa ja tarvitaan uusia toimintamalleja. SOTE-uudistus muuttaa läpi mennessään rakenteita todella paljon. Kauppatieteellisen koulutuksen on katsottu kuuluvan yksityiselle sektorille, mutta sitä tarvitaan myös julkisella puolella. Tarvitaan uudenlaista näkemystä.

Ovatko sitten opinnot Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmassa vastanneet Pitkämäen työssä kohtaamiin haasteisiin?

– Kuten todettu, moniin haasteisiin on saanut ideoita. Yksittäisistä asioista esimerkiksi tuotteistaminen on ollut käytännöllistä ja hyödyllistä. Kuntayhtymässämme palvelut on tuotteistettu. Näin tiedetään, mitä on tarjolla ja mitä mikäkin palvelu maksaa.

Pitkämäki ei ole asunut opintojen aikana Porissa, mutta opinnot hän aloitti aikanaan kaupungissa hyvillä mielin. Porin yliopistokeskus opiskeluympäristönä on tehnyt vaikutuksen.

– Täällä opiskelijat ja opettajat tuntevat toisensa, joten työssäkäyvänä on helppo järjestellä aikatauluja. Vanha tehdasmiljöö on miellyttävä ja rakennus sijaitsee upealla paikalla.

Teksti: Jani Wahlman

Kuva: Mikko Viitapohja

********************************************************************************

Uuden työelämän haasteisiin vastaavan Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman haku on nyt käynnissä! Tutustu ja hae: http://utu.fi/alma

Kansainvälisiä kohtaamisia Reykjavikissa

Islannin yliopistossa järjestettiin 21.–23.8.2013 jo 22. Nordic Academy of Management -konferenssi. Pohjoismaista yhteistyötä korostavan konferenssin ohjelmistossa nähtiin yli 400 esitystä. Erilaisia teemakokonaisuuksia oli yhteensä 32. Konferenssin avauspuheenvuoron piti tohtori Barbara Czarniawska Göteborgin yliopistosta.

Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä konferenssiin osallistui kahdeksan edustajaa, heidän mukanaan tohtoriopiskelijat Kati Suomi (markkinointi) sekä Päivikki Kuoppakangas (johtaminen ja organisointi).

Suomi ja Kuoppakangas listaavat monta hyvää syytä osallistumiseen. Konferenssi on tunnetusti korkeatasoinen, ja edustettuna ovat kaikki liiketalouden osa-alueet, mikä lisää poikkitieteellisyyttä. Lisäksi konferenseissa voi kehittää sekä ylläpitää kansainvälisiä tutkijasuhteita.

– Lähdimme testaamaan viitekehyspaperia kansainvälisillä areenoilla, kommentoi Kuoppakangas ja viittaa yhdessä Suomen sekä Charles Hampden-Turnerin kanssa tehtyyn artikkeliin ”Internal branding — the key to successful organisational change in public sector organisations?”

Suomi puolestaan kertoo, että kaksikko osallistui pitkälti juuri teema-alueen ”Brands and the ethereal colonization of society” ohjelmaan, jossa heidän artikkelinsa esitettiin.

Artikkeli on tehty lähtökohtaisesti johtamisen näkökulmasta, ja markkinoinnin teema-alueella esiteltynä se herättikin paljon kysymyksiä. Kuoppakankaan mukaan juuri tällaisia huomioita paikalta lähdettiinkin hakemaan.

Yhteistyötä uudessa tutkimusryhmässä

Suomi ja Kuoppakangas ovat perustaneet Flow-tutkimusryhmän, jonka puitteissa tällaiseen ajatusten ristiinpölytykseen tähdätään. Käytännössä he ovat vuoroin katsoneet markkinoinnin tutkimusta johtamisen näkökulmasta ja päinvastoin.

– Näissä yhteistyökuvioissa syntyy paljon uutta, ja itsekin tulee oltua mukavuusalueen ulkopuolella, Suomi mainitsee.

Kuoppakangas kertoo, että samojen aineistojen tarkastelu eri viitekehyksistä onkin erityisen hedelmällistä. Kun aineistoja katsotaan erilaisten lasien läpi, voi syntyä paljon uutta.

Tutkimusryhmän perustaminen virisi lounaspöytäkeskusteluissa, kun Suomi ja Kuoppakangas havaitsivat toistensa tutkimusaineistoista uusia ulottovuuksia. Ryhmässä annettaan vertaistukea ja kaikkien ideoiden annetaan kukkia. Parhaat niistä lähtevät lentoon. Tähän viitaa tutkimusryhmän nimikin. Se viittaa myös  ryhmän työskentelytapaan.

– En itse usko klo 8–16 kukkivaan luovuuteen. Deadlinet toki tiedetään, mutta meillä ei ole turhaa pönötystä, byrokratiaa, Kuoppakangas kertoo.

Suomi kertoo, että monitieteinen tutkimusyhteistyö estää myös ajatusten siiloutumista.

Nordic Academy of Management -konferenssissa yhteistyötä viriteltiin mm. Tukholman yliopiston suuntaan, jonka kautta on tarkoitus lähteä edelleen mukaan tohtoriopiskelija Emma Björnerin luotsaamaan China Symposiumiin. Niin ikään Tukholman yliopiston kaupunkibrändejä tutkiva tohtori Massimo Giovanardi kiinnostui yhteistyöstä. Samaisen yliopiston professori Håkan Preiholtin kanssa on myös suunnitteilla artikkeli. Kaiken kukkuraksi tapahtumassa kartoitettiin mahdollisuuksia tutkijavaihtoihin puolin ja toisin.

Kansainvälisyys tuo Flow-tutkimusryhmän toimintaan monisäikeisyyttä, joten Islannistakin oltiin hakemassa kansainvälisiä kontakteja – ja niitä myös saatiin.

Kirjoittanut: Jani Wahlman

 

Liike_KatijaPäivikki
Kuvassa vasemmalta: Kati Suomi, Päivikki Kuoppakangas ja Emma Björner.

 

 

 

Yritysideoiden kehittämisen Boot Camp vol 2 Porissa 19.-20.9.2013

Banner2013

TUA NOI, EI MITÄÄ IREAA OLIS KIRJURILUOTOO?  

Porin yliopistokeskus ja Satakunnan ammattikorkeakoulu toivottavat korkeakouluopiskelijat jälleen tervetulleeksi 24 tunnin intensiiviseen työpajaan. Työpajan tavoitteena on ideoida uusia liiketoimintakonsepteja Porin Kirjurinluodon kehittämiseksi: kokonaan uusia palveluita ja uusia yrityksiä, uusia tai uudenlaisesti toimivia yritysten välisiä verkostoja…. Vain taivas on kattona!

Työpaja on avoin kaikille satakuntalaisille korkeakouluopiskelijoille. Työpajassa eri alojen opiskelijat työskentelevät yhdessä ideoiden kehittämiseksi. Työpajassa on mahdollisuus luoda jotain uutta ja pitää hauskaa! Paras idea palkitaan!

Boot Camp alkaa torstaina 19.9.2012 klo 16 ja kestää perjantaihin klo 16 asti. Paikkana on Apparaatti, Liisankatu 8, Pori.

Järjestäjät huolehtivat, että ruokahuolto pelaa koko 24 tunnin työpajan ajan. Työpajan hyväksytysti suorittaminen tuottaa 2 opintopistettä.

Sitovat ilmoittautumiset viim. 13.9. mennessä. Ensimmäiset 30 mahtuvat mukaan! Oletko sinä yksi heistä?

Lisätietoja: 

Sitovat ilmoittautumiset 13.9.2013 mennessä verkkolomakkeella