Tällä sivulla pääset lukemaan aineenopettajaksi opiskelevien kokemuksia koko opetusharjoitteluvuodesta. Ole eri mieltä, samaistu ja ylläty!
_____________________________________________________________
Auskuvuosi on ollut hyvin käytännönläheinen kokemus sekä mukavaa vaihtelua teoreettiselle yliopisto-opiskelulle. Kiirettä on kuitenkin pitänyt, muita opintoja ei juurikaan ole ehtiny tehdä. Syksyllä olin hyvin eksyksissä norssin sokkeloisilla käytävillä ja opintojen sisältö tuntui sekavalta. Ravustajien ja ohjaavien opettajien avulla kuitenkin pikkuhiljaa norssin tavatkin tulivat tutuiksi. Muiden auskujen tuki oli todella tärkeää: kokemuksia sai jakaa, kysyä neuvoa ja pohtia yhdessä ongelmatilanteita.
Syksyllä tuntisuunnitelmiakin tuli pohdittua yhdessä auskukollegoiden kanssa, koska syksyn tunnit pidettiin pareittain. Parityöskentelyn lisäksi pehmeänä laskuna norssiin toimi alkusyksyn tuntien seurannat ja se, että opetus aloitettiin usein kokonaisten tuntien sijasta noin 15-20 minuutin opetustuokioilla. Opetusharjoittelun lisäksi vuoden aikana kerättiin myös kouluharjoittelutunteja. Eräs hyvä tapa kerätä kouluharjoittelutunteja on TurAuksen hallituksen toimintaan osallistuminen. TurAus tarjoaa hyvän mahdollisuuden tavata muiden aineiden auskuja ja verrata kokemuksia.
Syksyyn verrattuna kevät tuntui paljon helpommalta. Tunnit pidettiin itsenäisesti ja muutenkin toimintaan tuli enemmän vapautta. Tammikuuta väritti myös sivuaineharjoittelu. Kaiken kaikkiaan tämä harjoitteluvuosi oli erittäin antoisa ja haasteellinen kokemus. Harjoitteluvuoden jälkeen viimeistään alkoi tuntua siltä, että haluamme myös tulevaisuudessa toimia opettajana.
Terveisin ruotsin kielen opetusharjoittelijat
_____________________________________________________________
Opetusharjoitteluvuosi ei ole perheellisellekään mahdoton tehtävä! Olemme pienten lasten äitejä ja etukäteen jännitti, miten pedagogisten opintojen aikataulut sulautuvat perhe-elämään. Uskoimme kuitenkin, ettei sellaista opintokokonaisuutta voisi olla olemassa, josta ei olisi lähtökohtaisesti mahdollista selvitä. Nyt, kun harjoittelusta on jo yli puolet takana, tiedämme, että kaikki järjestyy.
Tekemistä on ollut paljon, mutta pääsääntöisesti olemme onnistuneet pitämään arki-illat ja viikonloput vapaina opiskelusta. Raskaimpia ovat olleet ne intensiiviviikot, jolloin opetusta on ollut paljon iltaisin. Massaluennot järjestetään pääsääntöisesti aina neljän jälkeen, joten jos pystyt, suorita etukäteen ne kasvatustieteen perusopinnot, jotka kuuluvat aineenopettajan koulutusohjelmaan. Vaikka perusopinnot olisi jo suorittanut, tulee iltoihin jonkin verran opintoja: Äidinkielen ja kirjallisuuden harjoittelijoina olemme käyneet esimerkiksi teatterissa ja järjestäneet tapahtuman ÄOL:n paikallisyhdistykselle.
Opetusharjoittelu on omalla tavallaan tiivistä ja työlästä (ja välillä niin jännittävää, että yöllä näkee harjoittelupainajaisia). Oppitunteja voisi suunnitella loputtomiin, mutta toisaalta tunteja suunnitellessa voi opetella olemaan sietämään sitä, että kaiken vain on oltava joskus valmista. Vaikka Norssissa korostetaan sitä, että opetusharjoittelijan on oltava joustava ja aikataulut voivat muuttua milloin vain, kokemuksemme mukaan ohjaajat myös kuuntelevat harjoittelijoiden toiveita ja erilaisia elämäntilanteita. Meille tämä vuosi on ollut epätäydellisyyden harjoittelua. Tärkeintä on saada tehtävät tehtyä ja tunnit pidettyä parhaan kykynsä mukaan. Jos jokin menee välillä huonosti (ja aika varmasti menee), sitä enemmän oppii.
Tärkeää on myös välillä unohtaa opiskelu hetkeksi kokonaan. Vaikka opiskelu perheellisenä aiheuttaa haasteita aikatauluihin, se toisaalta myös tuo paljon hyvää. Kun työpäivillä on selkeät rajat, kalenteri on välttämätön ja opiskelu tehokasta, eivätkä pedagogiset opinnot valtaa koko elämää. Joillekin viikoille kasaantuu paljon töitä eikä taukoja ehdi kovin paljon pitää, mutta suunnittelemalla myös kevyemmät viikot ja pitkät viikonloput silloin tällöin ovat olleet mahdollisia.
Rakkaudella äitiauskut <3
_____________________________________________________________
_____________________________________________________________
Auskuvuosi oli kokonaisuudessaan monipuolinen mutta välillä vähän raskas. Aikatauluja ei aina tiennyt etukäteen. Joskus oli sellaisia tilanteita, että edellisenä päivänä ei tiennyt, pitikö seuraavana päivänä mennä Norssiin. Jotkut ohjaajista olivat välillä erittäin kiireisiä, joten heidän kanssaan aikataulut jäivät epäselviksi, koska ohjaajaa ei yksinkertaisesti tavoittanut. Ilman sähköpostia ja kännykkää ei olisi auskuvuodesta selvinnyt.
Oli hyvä, että Norssilla oli erilaisia ohjaajia ja pääsi näkemään erilaisia opetustyylejä. Kannattaa esittää ohjaajille toiveita siitä, mitä ryhmiä tai asioita haluaisi opettaa ja paljonko. Muuten ohjaajat helposti vain jakavat tunnit. Yhden yksittäisen tunnin opettaminen jollekin ryhmälle ei ollut kovin hyödyllistä, koska siinä ajassa luokkaa ei opi tuntemaan. Kokemuksemme mukaan jo pelkästään oppilaiden nimien oppimiseen menee viisi tuntia. Eri ohjaajien ja harjoittelijoiden pitämiä tunteja kannattaisi seurata mahdollisimman paljon. Näin saisi parhaiten ideoita omaan opetukseen.
Ainedidaktisiin harjoituksiin eli kaikkeen Educariumilla tapahtuvaan toimintaan kannattaa suhtautua positiivisesti. Aluksi saattaa tuntua sekavalta eikä ymmärrä, miksi jotakin harjoituksia tehdään. Moni asia hahmottuu ja saa merkityksensä vasta pidemmän ajan kuluttua.
Vuosi voi olla raskas, jos on opiskelujen ohella töissä tai suorittaa muita opintoja. Kuitenkin se on hyvin opettavainen ja sen aikana kasvaa sekä ihmisenä että opettajana. Nauttikaa myös kaikin tavoin vertaistuesta ja järjestäkää yhteisiä illanviettoja ja tapaamisia. Samanlaista vapauttavaa yhteishenkeä ja ”meidän porukkaa” ei välttämättä ole ollut koskaan ennen opintoja eikä ehkä tule auskuvuoden jälkeenkään. Onnea ja jaksamista auskuvuoteen, uudet harjoittelijat!
_____________________________________________________________
Auskuvuosi tuntuu välillä kaoottiselta, sillä tiedon sirpaleita on ripoteltu ympäriinsä: eduviikkojen jutut Moodlessa, norssin jutut Wariksessa (paitsi ne, jotka ovat Moodlessa), kuulopuheet ja luentojen ja tapaamisten ohjeistukset… aina oma ohjaajakaan ei tiedä, mitä kuuluisi tehdä, joten kannattaa suhtautua avoimesti mahdollisiin muutoksiin ja kysellä ravustajilta hyvällä omallatunnolla tyhmiä kysymyksiä. Harjoittelujaksojen kuuluisi olla rauhoitettuja eduviikoilta, mutta siitä huolimatta toisinaan on päällekkäisyyksiä, joten siihenkin on hyvä varautua.
Ulkopaikkakuntalaisena ja erillisopintoja suorittavana minulla kesti jonkin aikaa päästä sisälle niin yliopiston kuin norssinkin rytmiin samalla, kun opettelin Turun bussireittejä. Asiaa vaikeutti se, että norssi oli syksyn ajan vielä remontissa ja jouduimme sukkuloimaan keskustan ja Varissuon väliä.
Onneksi sain vuokra-asunnon ajoissa ennen kuin ensimmäinen harjoittelujakso lähti kunnolla käyntiin, sillä en ollut osannut varautua siihen, mitä kaikkea norssiviikkoihin kuuluu varsinaisten opetustuntien lisäksi. Varsinkin kouluharjoittelun saalistaminen vie yllättävän paljon aikaa ainakin isoissa aineryhmissä, joissa on paljon harjoittelijoita kärkkymässä tunteja. Harjoittelujaksojen päivät venyvät siis helposti hyvinkin pitkiksi, enkä olisi selvinnyt syksystä ilman asuntoa Turussa.
Muiden alojen auskuihin tutustuminen on ollut yksi antoisimmista kokemuksista vuoden aikana. Siihen kannattaa panostaa. Ohjaavien opettajien erilaiset työtavat auttavat avartamaan omaa näkemystä opetustyöstä oman aineen sisällä. Omat ohjaajani ovat olleet kautta linjan hyvä tuki ja apu jos jonkinlaisessa opetukseen liittyvässä ongelmatilanteessa. Minulle tuli kuitenkin yllätyksenä, että kaikilla opettajilla ei aina ole tarjota tarpeeksi tunteja harjoittelijoille. Kannattaa siis pitää huoli siitä, että vaaditut tuntimäärät tulevat pidetyiksi.
Kokonaisuutena auskuvuosi on tarjonnut haastetta, mutta myös onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Voin lämpimästi suositella aineenopettajan pedagogisia opintoja, jos yhtään veri vetää alalle!
– enkun ja yhteiskuntaopin auskultantti
_____________________________________________________________
Opetusharjoitteluvuotta voi mielestäni kuvailla kahdella sanalla: raskas ja antoisa. Liikkuvia osia, tehtävää ja mietittävää on ollut melkein enemmän kuin laki sallii, mutta siitä huolimatta olen nauttinut kaikesta enemmän kuin olisin ikinä osannut kuvitella.
Sisällöltään auskuvuosi on ollut täysin erilainen kuin aikaisemmat yliopisto-opinnot, mutta juuri se onkin tehnyt kaikesta niin jännittävää ja kiinnostavaa. Pääsimme heti syksyn alussa hyppäämään suoraan Norssin käytäville koulumaailmaan, mikä oli kokemuksena todella kuumottava, mutta varsin opettava. Suurimman jännityksen laannuttua koulussa oleminen on alkanut tuntua päivä päivältä yhä hienommalta. Norssin oppilaat ovat paitsi hyperaktiivisia myös todella helposti lähestyttäviä, mikä on tehnyt opettamisesta mukavaa. Vaikka seminaarityön aihe ja Edun intensiiviviikkojen tehtävät saattavat välillä aiheuttaa stressiä takaraivossa, Norssissa olo oppilaiden, opettajien ja muiden opetusharjoittelijoiden kanssa on ollut niin hauskaa, että kokonaisarvio auskuvuodesta jää ehdottomasti plussan puolelle.
Erityismaininnan ansaitsevat mahtavat auskultanttikollegani – ilman heitä tämä kaikki puurtaminen olisi varmasti tuntunut tuplasti raskaammalta, toivottavammalta ja vaikeammalta. On ollut mieletöntä saada jakaa näin mahtava ja opettavainen kokemus mitä upeampien tyyppien kanssa!
Terkuin äidinkielen ja kirjallisuuden ausku