Yhdyskuntien ja maankäytön suunnittelun koulutusta järjestetään nykyisin monelta pohjalta. Ylemmän asteen korkeakoulututkinnoissa arkkitehdeilla ja maanmittausinsinööreillä on vahva edustus kunnissa. Muita korkeakoulupohjia ovat mm. liikennesuunnittelu, suunnittelumaantiede ja yhteiskuntatieteet. Yhdyskuntasuunnittelijoiksi tullaan myös esimerkiksi AMK-tutkintojen, käytännön suunnittelukokemuksen ja täydennyskoulutuksen pohjalta.
Viime aikoina osa korkeakouluista on alkanut kehittää yhdyskuntasuunnittelun koulutusta. Kehittäminen liittyy kandidaatin- ja maisterintutkintojen erottamiseen toisistaan. Samalla on haluttu luoda uudenlaisia koulutusyhdistelmiä. Toisaalta kun koulutusresurssit ovat niukenneet, on haluttu myös profiloitua ja poistaa päällekkäisyyksiä. Näitä muutoksia tehdään tilanteessa, jossa koulutusta antavien instituutioiden työnjako ei ole selkiintynyt. Lisäksi muutoksia ajavat monet sellaiset tekijät, joille ei ole suoraa yhteyttä yhdyskuntasuunnittelun tarpeisiin. Esimerkiksi kansainväliset vaikutteet ja ulkomaisten opiskelijoiden houkuttelu vaikuttavat tutkintojen muokkautumiseen. Osa muutoksista voi olla hyviäkin, mutta vaarana on myös koulutustarjonnan heikko yhteensopivuus.
Koulutusta olisi kehitettävä myös siksi, että suunnittelun tarpeet muuttuvat. Syitä on monia, esimerkiksi kunta- ja elinkeinorakenteen muutos kaupunkiseutujen kasvaessa, täydennysrakentamisen lisääntyminen, vuorovaikutustarpeet, digitalisaation nimellä kulkevat hankkeet, lainsäädännön muuttuminen monessa kohdin sekä vielä alkuvaiheessa oleva maakuntauudistus.
Koulutustarveselvityksen tavoitteena on tuottaa yhdyskuntasuunnittelijoiden osaamisen ja ammattitaidon tarpeista kokonaiskäsitys, jota voidaan käyttää koulutuksen suunnittelussa, ja tuoda kuntakentän näkemykset koulutuksen kehittämistarpeista esiin. Vastaavaa ajantasaista, alueelliselta kattavuudeltaan laajaa selvitystä kuntakentän näkemyksistä ei ole tehty, vaikka yleistä keskustelua koulutuksesta onkin ollut.