Nuorena vanhemman menettäneet ovat matalammin kouluttautuneita

 

Sanna Kailaheimo-Lönnqvist

INVEST Blog 2/2020

  • Vanhemman kuolema on negatiivisesti yhteydessä lapsen yliopistokoulutukseen
  • Mitä nuorempana vanhemman menettää, sitä haitallisempaa se on lapsen korkeakoulutuksen kannalta
  • Perheen korkeat resurssit eivät suojaa lasta vanhemman kuoleman negatiiviselta vaikutukselta

Noin 7 prosenttia lapsista menettää ainakin toisen vanhempansa ollessaan alle 24-vuotias, 5 prosenttia isän ja 2 prosenttia äidin. Vanhemman varhainen kuolema koskettaa siis monia jopa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, kuten Suomessa. Tästä huolimatta aikaisempaa tutkimusta on aiheesta vasta vähän (esim. Berg et al., 2014; Prix and Erola, 2017). Juuri julkaistu tutkimuksemme on ensimmäisten joukossa selvittämässä, miten lapsen ikä kuoleman tapahtuessa ja perhetausta vaikuttavat vanhemman kuoleman ja lapsen koulutuksen yhteyteen.

Vanhemman varhainen kuolema on negatiivisesti yhteydessä lapsen kouluttautumiseen, ja vaikutus on sitä negatiivisempi mitä nuorempi lapsi on (Kuva 1). Toisin sanoen: jos lapsi menettää toisen vanhemman varhain, niin lapsi harvemmin kouluttautuu yliopistossa. Kun 21 prosenttia lapsista, joiden molemmat vanhemmat ovat elossa 24-vuotiaana, päätyy yliopisto-opintoihin, koskee tämä vain 15 prosenttia isän menettäneistä lapsista. Lapsen perhetaustan näkökulmasta havaitsimme kiinnostavan yksityiskohdan: vanhemman kuoleman vaikutus ei vaihdellut perhetaustan mukaan. Vanhempien korkeat resurssit eivät siis pystyneet kompensoimaan vanhemman kuoleman negatiivista vaikutusta.

Kuva 1. Yliopistossa olevien lasten osuus lapsen iän mukaan vanhemman kuollessa verrattuna niihin lapsiin, joiden vanhempi ei ole kuollut (N=88 727).

Hyödynsimme tutkimuksessamme suomalaista laadukasta rekisteriaineistoa, josta hyödynsimme tutkimuksessamme tietoja vajaasta 90 000 lapsesta ja heidän perheistään. Lapset olivat syntyneet vuosien 1982–1990 välillä. Mitä huono-osaisempi lapsen perhetausta on, sitä todennäköisemmin lapsi on kokenut myös vanhemman kuoleman lapsuuden aikana. Tällaisesta valikoitumisesta johtuen on vaikea erottaa toisistaan heikommasta perhetaustasta itsestään seuraavia ja toisaalta vanhemman kuolemasta johtuvia haittoja. Tästä johtuen hyödynsimme tutkimuksessamme ns. kiinteiden sisarusvaikutusten mallia, joka on hyvä menetelmä, kun tutkittava ilmiö sisältää valikoitumista (kts. lisätietoa Hannu Lehden INVEST-blogikirjoituksesta). Menetelmä vakioi kaikki sisarusten jakamat perhetaustaan liittyvät tekijät. Täten sen avulla saadut tulokset ovat seurausta sisaruksia erottavista mitatuista tekijöistä. Esimerkiksi sisarusten ikä vanhemman kuollessa on yksi tällainen sisaruksia erottava tekijä.

Kuten yleensä, myös meidän tutkimuksessamme on puutteita. Suurimpana sellaisena voidaan pitää sitä, että aineistomme ei mahdollista lasten ja vanhempien vuorovaikutuksen laadun mittaamista tai informaatiota lasten terveydentilasta. On esimerkiksi mahdollista, että vanhemman kuolema on johtunut geneettisesti periytyvästä sairaudesta, joka heikentää myös yhden lapsen mahdollisuuksia kouluttautua, mutta johon alttiutta kaikki perheen lapset eivät ole perineet.

Tutkimuksemme mukaan vanhemman varhainen kuolema on yhteydessä lasten matalampaan koulutukseen ja se on sitä haitallisempaa, mitä nuorempi lapsi kuoleman tapahtuessa on ollut. Vanhemman kuoleman yhteys lapsen koulutukseen ei vaihdellut perhetaustan mukaan. Jos vanhemman kuoleman negatiivisia vaikutuksia halutaan vähentää esimerkiksi erityisiä palveluita tarjoamalla, niitä tarjotessa tulisi erityisesti huomioida lapsen ikä, ei niinkään perhetausta.

Sanna Kailaheimo-Lönnqvist toimii tohtorikoulutettavana Turun yliopistossa sosiologian oppiaineessa ja INVEST-lippulaivahankkeessa.

Blogikirjoitus pohjautuu vertaisarvioituun tutkimsuartikkeliin: Sanna Kailaheimo-Lönnqvist & Jani Erola (2020) Child’s age at parental death and university education, European Societies, https://doi.org/10.1080/14616696.2020.1719179.


Lähteet

Berg L, Rostila M, Saarela J, et al. (2014) Parental death during childhood and subsequent school performance. Pediatrics 133(4): 682–9. DOI: 10.1542/peds.2013-2771.

Prix I and Erola J (2017) Does death really make us equal? Educational attainment and resource compensation after paternal death in Finland. Social Science Research 64(1): 171–183. DOI: 10.1016/j.ssresearch.2016.10.012.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *