Antti Kääriälä
INVEST Blog 3/2021
Lapsiköyhyys on Suomessa kansainvälisesti verraten vähäistä. Harvoin kuitenkin tuodaan esille, että sen riski vaihtelee merkittävästi sen mukaan, ovatko vanhemmat syntyneet Suomessa vai ulkomailla. Lapsiköyhyyden seurauksista tarvitaan kuitenkin lisää tietoa ennen kuin sen mahdollisia haittoja maahan muuttaneiden vanhempien lapsille voidaan arvioida tarkemmin. Avainasemassa lapsiköyhyyden vähentämisessä on vanhempien työllistyminen.
Jotta pystymme edistämään maahan muuttaneiden ihmisten ja heidän perheidensä hyvinvointia, on tärkeä osata tarttua oikeisiin asioihin. Tätäkin ajatellen julkaisimme viime vuoden lopulla tutkimuksen, joka osaltaan auttaa ymmärtämään, millaisia ovat tavallisimmat vahvuudet ja vaikeudet perheissä, joissa ainakin toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla. Tutkimuskohteena olivat erityisesti ne Suomessa syntyneet lapset, joilla on ulkomailla syntynyt vanhempi.
Suomalaisesta lapsiväestöstä nykyisin noin 100 000 lasta eli kymmenen prosenttia on ulkomailla syntyneiden vanhempien lapsia. Heistä noin 60 prosenttia kuuluu tutkimuksemme kohdejoukkoon eli on Suomessa syntyneitä.
Näiden Tilastokeskuksen ulkomaalaistaustaisiksi luokittelemien lasten lisäksi Suomessa asuu noin 30 000 lapsiperhettä, joiden vanhemmista toinen on syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla ja joissa syntyneet lapset siis kuuluvat myös tutkimuksemme kohdejoukkoon.
Mitä tutkimme?
Tutkimuksessa tarkastelimme kaikkia Suomessa vuonna 1997 syntyneitä lapsia useiden viranomais- ja palvelurekistereihin kertyneiden tietojen avulla. Seurasimme lasten kehitystä syntymästä aina 18 vuoden ikään saakka.
Aiempiin aihepiirin tutkimuksiin nähden uutta on, että tutkimuksemme tarjoaa lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnista varsin kattavan yleiskatsauksen. Tutkimuksen aihealueita olivat lasten perhetaustat, koulutus, terveys, lastensuojelupalveluiden käyttö, rikollisuus sekä useat asumiseen ja asuinalueisiin liittyvät seikat.
Koska seurasimme ikäluokan kehitystä useista eri näkökulmista, kykenimme paitsi hahmottamaan lasten ja heidän perheidensä hyvinvointia monipuolisesti myös suhteuttamaan eri havaintojen merkitystä toisiinsa.
Tärkeää on toki huomata, että tutkimuksemme ei ole kaikenkattava. Se perustuu virallisiin rekisteritietoihin, joiden avulla ei kyetä huomioimaan kaikkia lasten ja perheiden hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita kuten perhe- tai kaverisuhteiden laatua. Sen pohjalta voidaan kuitenkin esittää joitain pohdintoja maahanmuuttoon liittyvistä sosiaalipoliittisista kysymyksistä.
Lapsiköyhyys merkittävän yleistä ulkomailla syntyneiden vanhempien perheissä
Tutkimuksemme keskeinen tulos on, että suurin osa lapsista vaikuttaa voivan hyvin riippumatta siitä, ovatko heidän vanhempansa syntyneet Suomessa vai ulkomailla. Taustasta riippumatta suurin osa lapsista elää hyvinvoivien ja terveiden vanhempien kanssa, pärjää hyvin esimerkiksi koulussa ja selviää ilman merkittäviä terveysongelmia.
Havaitsimme merkittäviä eroja siinä, kuinka yleistä lapsiköyhyys oli sen mukaan, missä maassa lapsen vanhemmat ovat syntyneet.
Huomiomme herättivät kuitenkin erityisesti perheiden toimeentuloa koskevat tulokset. Ennen kaikkea havaitsimme merkittäviä eroja siinä, kuinka yleistä lapsiköyhyys oli sen mukaan, missä maassa lapsen vanhemmat ovat syntyneet.
Selvitimme perheiden taloudellista tilannetta tarkastelemalla vanhempien ansiotuloja sekä toimeentulotuen käyttöä. Keskityn näistä seuraavassa toimeentulotukeen, jota voidaan pitää varsin lahjomattomana taloudellisten vaikeuksien mittarina. Toimeentulotuen saaminen kertoo nimittäin sekä subjektiivisista että objektiivisista toimeentulo-ongelmista: Sitä haetaan, kun koetaan, että rahat eivät riitä perheen elättämiseen. Sen saaminen kuitenkin edellyttää myös sitä, että toimeentulotukilaissa asetut kriteerit täyttyvät. Viranomaistenkin on arvioitava perheen talouden olevan tiukoilla.
Kuten alla olevasta kuviosta näkyy, toimeentulotukea sai pitkäaikaisesti alle kymmenen prosenttia Suomessa syntyneiden lasten vanhemmista. Kun vanhemmista toinen on syntynyt ulkomailla, toimeentulotukea sai pitkäaikaisesti noin kaksi kertaa suurempi osuus vanhemmista, hieman alle kaksikymmentä prosenttia.
Kun molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, toimeentulotukea sai pitkäaikaisesti jopa lähes kuusikymmentä prosenttia vanhemmista. Siis yli kuusi kertaa suurempi osuus kuin Suomessa syntyneiden vanhempien perheissä.
Pitkäaikainen toimeentulotuen saaminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että vanhempi tai vanhemmat saivat toimeentulotukea useampana kuin neljänä vuotena siitä ajasta, kun lapsi oli alle 18-vuotias. Huolestuttavan havainnosta tekeekin juuri se, että taloudelliset ongelmat ulkomailla syntyneiden vanhempien perheissä vaikuttavat paitsi varsin yleisiltä myös hyvin pysyviltä.
Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten yleisiä tuloksia vanhempien syntymävaltion mukaan. Katkoviiva kuvaa lapsia, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomessa.
Vertailu joihinkin muihin raportissa tarkasteltuihin keskeisiin mittareihin osoittaa, että suhteelliset erot olivat suurimpia juuri pitkäaikaiseen toimeentulotukeen liittyen. Toinen mittari, jossa havaittiin noin kaksinkertainen ero Suomessa ja ulkomailla syntyneiden vanhempien perheiden välillä, oli lastensuojelun tekemät kodin ulkopuoliset sijoitukset.
Muissa mittareissa erot olivat selvästi pienempiä, ja esimerkiksi alle 18 vuoden iässä saadut rikosseuraamukset olivat suunnilleen yhtä yleisiä tai hieman harvinaisempia lapsilla, joilla toinen tai molemmat vanhemmista ovat syntyneet ulkomailla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tutkimuksemme muut havainnot ovat merkityksettömiä, mutta niitä koskevat pohdinnat ovat omien kirjoitustensa aiheita.
Lapsiköyhyyden seurauksista
Erityinen huoli lapsiköyhyydessä on sen mahdollisesti haitalliset seuraukset, sillä perheen toimeentulovaikeudet voivat näkyä lapsen elämässä monin tavoin.
Perheen matala tulotaso merkitsee ensinnäkin matalampaa elintasoa. Suomen kaltaisessa vauraassa maassa se ei pääsääntöisesti tarkoita merkittäviä puutteita perustarpeissa kuten ruoassa tai asumisessa, mutta se voi merkitä vanhempien huonompia mahdollisuuksia tukea lasten kouluttautumista, harrastuksia tai perheen yhteistä vapaa-aikaa.
Perheen toimeentulovaikeudet voivat näkyä lapsen elämässä monin tavoin. Puutteet elintasossa voivat johtaa kokemukseen heikommasta elämänlaadusta tai haitata lasten kaverisuhteita.
Puutteet elintasossa puolestaan voivat johtaa kokemukseen heikommasta elämänlaadusta tai haitata esimerkiksi lasten kaverisuhteita, joissa muun muassa kulutusmahdollisuuksilla tai merkkivaatteilla voi olla keskeinen merkitys.
Lapsiköyhyyden haitat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä siten, että perheen matalan tulotason ja lapsen tulevaisuuden kehityksen välillä voitaisiin todeta olevan syy-seuraussuhde.
Koko väestöä tarkastellessa pitkäaikaiset toimeentulovaikeudet kertovat vanhempien sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien kasautumisesta sekä heikentyneestä toimintakyvystä. Vanhempien ongelmien kasautuminen puolestaan voi näkyä lapsen heikompana pärjäämisenä ilman, että toimeentulo-ongelmilla on siihen ainakaan voimakasta itsenäistä vaikutusta.
Vakavat sosiaaliset tai psyykkiset ongelmat eivät kuitenkaan ole samassa määrin yleisiä syitä maahanmuuttajataustaisen väestön pitkäaikaisille toimeentulovaikeuksille kuin Suomessa syntyneillä vanhemmilla. Tämä todennäköisesti näkyy myös meidän tutkimuksessamme, jossa toimeentulotukea saaneiden ulkomailla syntyneiden vanhempien lasten peruskoulumenestys oli keskimäärin jopa parempi kuin toimeentulotukea saaneiden Suomessa syntyneiden vanhempien lapsilla.
On kuitenkin vaikea esittää tarkkaa arviota lapsiköyhyyden seurauksista, sillä tutkimustietoa sen vaikutuksista on toistaiseksi niukalti. Aihetta olisikin syytä tutkia lisää. Sen voi kuitenkin jo nyt todeta, että vanhempien toimeentulovaikeuksista ei varmastikaan ole mitään etua lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle.
Mistä lääkkeet lapsiköyhyyteen?
Raportissamme ei ollut juurikaan mahdollista tarkastella toimeentulo-ongelmien syitä tai seurauksia, vaan niiden selvittäminen jää myöhempien tutkimusten tehtäväksi.
Tämän ja muiden tutkimusten perusteella voidaan toki todeta, että lapsiköyhyys on yleisempää ulkomailla syntyneiden vanhempien perheissä, koska ulkomailla syntyneet vanhemmat ovat todennäköisemmin pienipalkkaisia tai pitkäaikaistyöttömiä. Äidit voivat olla poissa työmarkkinoilta esimerkiksi pitkien vanhempainvapaiden vuoksi, eikä heillä välttämättä ole valmiina työpaikka johon palata.
Kokonaisuudessaan ulkomailla syntyneiden heikompi työllisyys on kuitenkin monien asioiden summa. Heillä on esimerkiksi keskimäärin matalampi koulutus, minkä lisäksi työllistymistä voivat vaikeuttaa riittämätön kielitaito ja syrjintä työmarkkinoilla. Myös maahanmuuton syyt vaikuttavat heikkoon työllistymiseen, sillä humanitaarisista syistä maahan muuttaneiden vanhempien tilanne voi olla monin tavoin vaikea ja pitkään epävarma, mikä osaltaan vaikeuttaa työmarkkinoille kiinnittymistä.
Lapsiköyhyyden torjumisessa tärkeää onkin ennen kaikkea vanhempien työllistymisen tukeminen. Tärkeää tässä on vanhempien onnistunut kotoutuminen ja koulutus, mutta yhtä lailla keskeistä on muun muassa työmarkkinoilla esiintyvän syrjinnän kitkeminen ja työnteon kannattavuuden parantaminen.
Lapsiköyhyyden torjumisessa haastava yhtälö on yhtä aikaa varmistaa työnteon kannattavuus ja tulonsiirtojen riittävä taso. Esimerkiksi kotihoidontukea saatetaan pitää ulkomailla syntyneiden äitien työllistymisen esteenä, mutta toisaalta sen keston lyhentäminen saattaisi heikentää tulotasoa entisestään niissä perheissä, joissa äidit eivät siirtyisikään työmarkkinoille vaan jäisivät kotiin. Nämä perheet saattavat olla vähemmistössä, mutta tärkeää on joka tapauksessa, että uudistuksia tehdessä myös niiden lapsivaikutuksia harkitaan tarkkaan.
Toimeentulotuessa kannustinongelmat ovat ylipäätään suuret, sillä ansiot leikkaavat sen tasoa nopeasti. Jos taloudelliset kannustimet työntekoon ovat huonot, voi työkokemuksen kartuttaminen vaikuttaa kannattamattomalta. Juuri ulkomailla syntyneille erilaiset lyhyetkin työsuhteet saattaisivat kuitenkin tarjota arvokasta kokemusta, minkä takia niihin liittyviä kannustinloukkuja tulisi pyrkiä karsimaan.
Lopuksi
Tutkimuksemme mukaan suurin osa ulkomailla syntyneiden vanhempien lapsista on hyvinvoivia, vaikka perheiden toimeentulossa havaittiinkin keskimäärin huomattavia eroja Suomessa ja ulkomailla syntyneiden vanhempien välillä. Ulkomailla syntyneiden vanhempien perheissä voikin olla monenlaisia voimavaroja, jotka tukevat lasten kehitystä perheen pitkäaikaisista toimeentulovaikeuksista huolimatta. Onkin todennäköistä, että Suomessa syntyneet maahan muuttaneiden vanhempien lapset tekevät keskimäärin huomattavan sosiaalisen ja taloudellisen loikan suhteessa ulkomailla syntyneisiin vanhempiinsa.
Lapsiköyhyyden torjuminen on silti otettava vakavasti. Siinä onnistuminen tarkoittaa käytännössä muun muassa ulkomailla syntyneiden vanhempien parempaa työllisyyttä, joka todennäköisesti heijastuu myönteisesti monin tavoin heidän lastensa elämään. Töistä saatavat tulot nostavat perheiden elintasoa, mutta syytä ei ole väheksyä myöskään esimerkiksi vanhempien työn kautta kertyviä verkostoja tai esimerkkiä, jonka työssäkäyvät vanhemmat lapsilleen antavat.
Kirjoittaja
VTT Antti Kääriälä on sosiaalipolitiikan erikoistutkija THL:ssa. Hän tutkii lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia sekä heidän käyttämiään sosiaali- ja terveyspalveluita.
Kirjallisuus
Kääriälä, Antti; Keski-Säntti, Markus; Aaltonen, Mikko; Haikkola, Lotta; Huotari, Tiina; Ilmakunnas, Ilari; Juutinen, Aapo; Kiilakoski, Tomi; Merikukka, Marko; Pekkarinen, Elina; Rask, Shadia; Ristikari, Tiina; Salo, Jarmo; Gissler, Mika (2020) Suomi seuraavan sukupolven kasvuympäristönä. Seuranta Suomessa vuonna 1997 syntyneistä lapsista, joilla on ulkomailla syntynyt vanhempi (raportti 15/2020). Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Nuorisotutkimusseura. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-582-7
