Kaisa Kyläkoski
Tuomas Jussila on toukokuisessa kirjoituksessaan todennut, että käräjäkirjureiden löytäminen ei ole yksinkertaista. Tämän voi vahvistaa yksittäistapauksella nimeltä Abraham Stenfelt, joka vuodesta 1864 kuolemaansa 1896 asui synnyinpaikkakunnallaan Siikajoella näyttäen rippikirjoissa talolliselta. Vain yksittäinen sana sanomalehdessä kielii siitä, että Stenfelt saattoi ansaita rahaa myös toimien kirjurina käräjillä tai puhtaaksikirjoittaen pöytäkirjoja. Samaisista pöytäkirjoista löytää paljon helpommin todisteita siitä, että Stenfelt on toiminut asioitsijana eli täällä useissa kirjoituksissa mainittuna nurkkasihteerinä (ks. esim. Anna Kuismin kirjoitus).
Kirjurin työ ei siis näy maaseudun rippikirjoissa, joista tavallisesti 1800-luvun ihmisen elämästä saa melko hyvän kuvan. Eikä tilanne ole välttämättä parempi kaupungissakaan. Vuonna 1835 syntyneen Abraham Stenfeltin Oulun vuosina 1852-54 rippikirja kertoi hänen olevan “kirjuri”, jättäen arvoitukseksi, oliko hänellä pysyvä palveluspaikka ja missä. Ja hänen työstään tuli tämän jälkeen vielä näkymättömämpää.
Stenfelt rekrytoitiin ruotuväkeen, josta hän Kuopion tarkk’ampujapataljoonan aliupseerina erosi 22.6.1855 “sairaalloisuuden vuoksi”. Todennäköisesti hän oli tuolloin pataljoonan kanssa Haminassa. Kirkonkirjoissa seuraava Stenfeltin liike on muuttokirja Oulusta Käkisalmelle vuoden 1856 lopussa, ja olisi voinut ajatella hänen lähteneen Haminasta kotiseudulleen pohjoiseen.
Mutta kiitos Stenfeltin myöhemmin esittämän kertomuksen voidaan pitää todennäköisenä, että hän on Haminasta siirtynyt Helsinkiin, jossa oleskeli elokuuhun 1856. Vuoden 1855 loppupuoli elettiin edelleen Krimin sotaa ja koettiin Viaporin pommitus. Helsingissä tuli ja meni väkeä ja yksi entinen aliupseeri ei kai kiinnittänyt kenenkään huomiota. Elatuskeinojaan Stenfelt ei kertomuksessaan kommentoi eli niissä tuskin oli mitään erityisen kunniallista tai ainakaan pitkäkestoista.
Hän kuitenkin onnistui vakuuttamaan Käkisalmella toimineen kihlakunnantuomari Hasselblattin soveliaisuudestaan apulaisen työhön. Tarkempaa toimenkuvaa ei ole tiedossa, mutta oletettavaa on, että Stenfelt on tehnyt käräjäpöytäkirjojen puhtaaksikirjoitusta ja mahdollisesti toiminut kirjurina. Joko työvoiman tarve oli väliaikainen tai Hasselblatt Stenfeltiin tyytymätön, sillä kertomuksensa mukaan Stenfelt lähti jo helmikuussa 1857 Mikkeliin.
Kuva: Kaisa Kyläkoski.
Mikkelissä maaherran kanslian ylimääräisenä kanslistina oloa maaliskuusta kesäkuuhun 1857 ei vahvista mikään seurakunnallinen kirjaus. Vasta kesäkuussa Stenfelt otti Käkisalmesta muuttokirjan, jonka hän vei Jyväskylään. Siellä hänet merkittiin rippikirjaan entisenä aliupseerina, mutta työnään oli kruununvouti Grönlundin avustaminen, minkä Jyväskylästä vuoden 1858 alussa annettu muuttokirja vahvistaa.
Kolmen ja puolen vuoden aikana Stenfelt ehti siis asumaan neljässä kaupungissa, joista vain kahdessa hän oli virallisesti kirjoilla. Hänellä oli ainakin kolme muutaman kuukauden mittaista työsuhdetta, joista ei löytyne mainintaa muualta kuin omasta kertomuksestaan. Työpaikkoja ei ole ainakaan sanomalehdissä ilmoitettu, eli todennäköisesti Stenfelt on saanut ne suhteillaan.
Jyväskylän jälkeen Stenfeltin elämä muuttui vielä liikkuvaisemmaksi ja vuoden 1861 lopussa häntä uhkasi irtolaistuomio, ellei hän kuukauden sisään työllistyisi. Tuolloin hän lähti Siikajoelta Tornioon, jossa esitettyään katumusta ja elämänsä parannushalua hänet palkkasi puhtaaksikirjoittajaksi kihlakunnantuomari Julius Castrén. Kirkonkirjojaan Stenfelt ei ehtinyt Tornioon siirtää ennen kuin jatkoi matkaansa pohjoiseen vuokraisäntänsä turkki yllään.
Vieraileva bloggaajamme Kaisa Kyläkoski on tietokirjailija, joka on keskittynyt Suomen historiaan. Kirjoitus perustuu kirjaan Stenfeltin moninaiset vaiheet (2019). Mainittu Abraham Stenfeltin selonteko on osa anomus- ja valitusaktia Stenfelt 291/1864 (Kansallisarkisto, Senaatin oikeusosasto).
Vastaa