Anna Kuismin
”Kiertää ja kaartaa, kuin Lempo lautamiestä.” Elias Lönnrot julkaisi tämän vertauksen kokoelmassaan Suomen kansan sananlaskuja (1842). ”Emme tiedä, missä tilassa Lempo lautamiestä kiersi, vaan niin on tapa sanoa, kun joltakulta ei saa rauhassa olla”, Lönnrot kirjoitti. Piru kiusaa lautamiestä sananlaskuissa monin muunnelmin:
Ajjaa kun lempo lautamiestä.
Seuraa ko lempo lautamiestä.
Hättyyttää ko lempo lautamiestä.
Seuraa kun piru väärää lautamiestä.
Seuraa kun piru seitentä lautamiest.
Seuraa niinko piru (kahtatoista) lautamiästä.
Vainoo ninko piru lautamiestä.
Kiärtää ku piru väärää lautamiästä.
Kiusaa ku piru lautamiestä.
Paitsi piru, lautamieheen liitetään sananlaskuissa myös helvetti. Tina häviää tuhkaan ja lautamies helvettiin, kuuluu yksi versio. Joskus lautamies on ”väärä” tai joutunut helvetin peräseinälle. Lautamiehiä voi olla yksi tai seitsemän:
Sinne men niinku (väärä) lautamiäs helvetti.
Seisoo kun seittemän lautamiestä helevetin peräseinällä.
Aina valmis nikä lautamies helvetti.
Makkaa kun lautamies helvetis.
Paista ninko lautmiähe helevetin peräseinäs.
Helvettiin joutunut lautamies esiintyy myös verensulkuloitsuissa, joita on merkitty muistiin Länsi-Suomessa. Verenvuoto seisotetaan eli tyrehdytetään mm. seuraavilla sanoilla:
Seiso veri punanen,
Niin kuin se lautamies
Helvetin portilla seisoo,
Joka toisin toistaa,
Ja toisin tietää!Seiso sinä siinä,
Niinkuin se lautamies helvetissä,
Joka väärän valan tekee!Tyysty, tyysty, veri kulta,
Seiso niinkun seinä,
Seiso niinkun helvetin ovella lautamies,
Joka oikein tietää ja väärin vannoo.
Loitsuissa lautamies seisoo helvetin portilla tai ovella. Hornaan hänet on vienyt väärä vala. Folkloristi Henni Ilomäki toteaa, että länsisuomalaisten loitsujen veren pulppuamista salpaava puhuttelu nojaa joko keskiaikaisiin kristillisiin pysähtymisihmeiden kuvauksiin tai yhteiskunnallisia moraalikäsityksiä tukeviin mielikuviin: ”Verenvuodon lakkaamista varmistavia vertauskuvia ovat synnintekijöitä kuoleman jälkeen kohtaavat rangaistukset. Loitsuissa helvetin ikitulessa seisovat aviottoman lapsen synnyttäjä, pyhätyön tekijä, tilusten välisen rajakiven siirtäjä sekä väärän valan vannoja.” Ei ihme, että väärän valan vannoja on lautamies, joka joutui tekemään oikeudessa ns. tuomarinvalan:
Minä N. N. lupan ja wannon, Jumalan ja hänen pyhän Ewangeliumins cautta, että minä tahdon ja että minun pitä, parhan ymmärryxeni ja tundoni jälken, caikisa Tuomioisa oikeuden tehdä, ei wähemmän köyhälle cuin rickalle, ja tuomita Jumalan ja Ruozin Lain ja Laillisten Asetusten jälken: ei ikänäns Lakia wäännellä eli wääryyttä edesautta, sugun, heimolaisuden, ystäwyden, cateuden ja wainon, eli pelwon tähden: ei myös lahjain ja andimitten, eli muun syyn tähden, ehkä mingä warjon alla se olla mahdais, ja ei sitä wiallisexi tehdä, cuin wiatoin on, eli sitä wiattomaxi cuin wiallinen on. Ei pidä minun myös, eikä ennen cuin tuomio julistetan, eli sitten, illoittaman nijlle, cuin Oikeutta käywät, eli muille, nijtä kescustuxia, cuin Oikeus suljettuin owein sisällä pitä. Tämän caiken tahdon minä ja pitä minun, nijncuin yhden cunniallisen ja exiwacaisen Tuomarin, uscollisesti pitämän, ilman wieckautta ja pahoja juonia, njin totta minua Jumala auttacon hengen ja sielun puolesta. (Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki, oikeudenkäymisen caari 1:7)
Väärän valan vannoja on halveksittava, mutta vielä pahempaa on, jos rikkomukseen sortuu lautamies, jonka tulisi olla oikeudenmukaisuuden edustaja. Lautamiehen on pysyttävä valppaana houkutusten suhteen. ”Se vahtii kun Kehno lautamiehen sieluu”, kuuluu Ilomantsissa muistiin merkitty sananlasku. Väärä vala vie helvetin ikuiseen tuleen.
Lautamies ja kansantavat
Juhani Ahon lastussa ”Kohtaus oikeuden istunnossa” kerrotaan kahdesta kansantavasta, jotka liittyvät valan vannomiseen. Samuli Samulinpoika -nimistä miestä syytetään luvattomasta viinanpoltosta. On todistettu, että takavarikoitu viinapannu on hänen, ja epäilyksiä on siitäkin, että hän on sillä viinaa polttanut. Sitä ei kuitenkaan ole saatu näytetyksi toteen, ja siksi Samuli päästetään ”puhdistusvalalle” Raamatun ääreen. Mutta ennen kuin tuomari alkaa sanella miehelle valan sanoja, yksi lautamiehistä kuiskaa jotakin hänen korvaansa. Tuomari lähettää syytetyn ulos. Lautamies selittää, että sormien tulee olla molemmilla puolilla Raamatun keskitaitetta, ”tällä tavalla näin, ikäänkuin pihtinä sielua pitämässä”. Lisäksi uunipelti on avattava ennen valan vannottamista. Tuomari pyytää syytetyn uudelleen sisään:
Tuomari: Oletteko ajatellut, että teitä odottaa kadotus ja kuolema ja iankaikkinen helvetti, jos hiuskarvankaan verran totuudesta poikkeatte ettekä sano, niinkuin on asian oikea laita? Oletteko kaiken tämän ajatellut ja tyystin tuuminut itsenne ja omantuntonne kansa?
Samuli Samulinp.: Olen tietenkin, korkea oikeus.
Tuomari: Astukaa siis valalle … ja te, herrastuomari, avatkaa pelti… (Vihaisella kurahduksella lentää pelti auki, ja Samuli Samulinpoika säpsähtää)… Pankaa kaksi sormea kirjalle, Samuli Samulinpoika! Mitä te viivyttelette?
Samuli Samulinp.: (pyyhkäisee kiireesti leukaansa kädellään ja asettaa sormensa, niinkuin ne olivat ensi kerrallakin. Mutta silloin huutaa)
Tuomari (jymisevällä äänellä): Onko tarkoituksenne vannoa väärin, Samuli Samulinpoika? Mitenkä olette asettanut sormenne? Hajalleen sormet! Toinen toiselle puolen taitetta!… Ettekö tottelee… Herrastuomari, menkää ja hajoittakaa hänen sormensa!
Lautamies: Ei saa tehdä vääryyttä! Noin ne on valaa tehdessä sormet pidettävä. – Kyllä se nyt jo on valmis.
Sormien oikea asento ja uuninpellin avaaminen tekevät tehtävänsä: Samuli Samulinpoika huutaa polttaneensa viinaa kyseisellä pannulla. En ole löytänyt tietoa sormien asennosta valaa vannottaessa, mutta Juristijuttuja-kokoelmassa kerrotaan, että jos lautakunta ennen vanhaan epäili todistajan tai asianosaisen tekevän väärän valan, joku lautamies veti uuninpellit auki.
Sananparsissa lautamies saa myös arvostusta: ”Lautakunnassa on pual lakkii”. ”Ei lautamies ol laitamies, eikä laitamies lautamieheks menekkä”, kuuluu toinen sananlasku. Kansanperinne kertoo myös, että lautamiehillä oli oikeudellista tietotaitoa: ”Lautamiehet huostaa laista, rengit rokkavaista.”
Lähteitä
Juhani Aho, Kohtaus oikeuden istunnossa. Lastuja. Kertomuksia ja kuvauksia. Werner Söderström, 1891.
Henni Ilomäki, Loitsun mahti. SKS 2014.
Jalmari Kalha, Juristijuttuja. Lakimieshuumoria II. Arvi A. Karisto, 1965.
Suomen kansan vertauksia. Toim. Matti Kuusi. SKS, 1979.
Elias Lönnrot, Suomen kansan sananlaskuja. SKS, 1842.
Suomen Kansan Vanhat Runot. (Luettu 1.11.2018)
Vastaa