Tuomas Jussila
Yksi suomalaisen yhteiskunnan syvällisimmistä muutoksista on ollut autonomian ajan jälkimmäisellä puoliskolla toteutettu hallinto- ja oikeusjärjestelmän kielenvaihdos ruotsista suomeksi. Tämä prosessi kuvataan usein lineaarisena ja vääjäämättömästi etenevänä tapahtumaketjuna.
Asiat kuitenkin muuttuvat moniulotteisemmiksi, kun niitä tarkastellaan lähempää ruohonjuuritasolta. Ilmajoen tuomiokunnan tuomari Paul Ludvig Roschier (1824–1874) oli yksi suomen kielen asiaa ajaneista edelläkävijöistä, jonka esimerkki osoittaa, kuinka suuretkin yhteiskunnalliset muutokset ovat lähtöisin yksilöistä.
Paul Ludvig Roschier syntyi eri lähteistä riippuen joko Laukaassa tai Saarijärvellä 29.10.1824 Daniel ja Johanna Roschierin perheeseen. Roschierin perhepiirissä oli tapana etsiä ammatti joko kirkolliselta tai oikeudelliselta alalta. Isä Daniel toimi Uuraisten rukoushuoneen saarnaajana ja molemmat perheen pojista suorittivat tuomarintutkinnon, samoin kuin yksi vävyistä. Perheen kaksi muuta vävyä tekivät elämäntyönsä kirkon palveluksessa. Myös Paulin äidinisä Jakob Herman Gadd oli toiminut kihlakunnantuomarina. Roschierin puolison Matilda Hammarströmin isä oli hovioikeudenneuvos Martin Hammarström (1786-1832), joka niin ikään oli toiminut Vaasan hovioikeudessa. Roschierin suvun ja perhepiirin verkosto antaa hyvän kuvan siitä, kuinka ohut ja keskenään verkottunut suomalaisen yhteiskunnan koulutettu yläkerros oli vielä 1800-luvun puolivälissä.
Paul Roschier suoritti ylioppilastutkinnon Helsingissä vuonna 1841 arvosanalla approbatur ja kirjautui Helsingin yliopiston Hämäläisen osakunnan jäseneksi. Oikeustieteellisen tiedekunnan nimikirjaan Roschier kirjattiin 26.2.1843. Runsas kaksi vuotta myöhemmin hän suoritti tuomarintutkinnon ja aloitti Vaasan hovioikeuden auskultanttina. Roschier sai varatuomarin arvon vuonna 1849 ja tämän jälkeen hän toimi Korsholman tuomiokunnan vt. tuomarina vuosina 1850–1853. Seuraavaksi Roschier siirtyi Vaasan hovioikeuden palvelukseen toimien kanslistina, aktuaarina, notaarina ja varakanneviskaalina, sekä Vaasan laamannikunnan vt. laamannina.
Vuonna 1864 Roschier sai nimityksen vastaperustetun Ilmajoen tuomiokunnan tuomariksi. Ilmajoen tuomiokunnan perustaminen oli osa 1860-luvun alussa toteutettua tuomiokuntien uudelleenjärjestelyä. Roschierin tuomiokunta koostui Ilmajoen ja Isonkyrön tuomiokunnista. Ilmajoen käräjäkunta oli muodostettu Ilmajoen, Jalasjärven ja Kauhajoen pitäjistä, Kurikan ja Peräseinäjoen kappeleista sekä Seinäjoen kylästä. Isonkyrön käräjäkunta oli muodostettu Isonkyrön ja Ylistaron pitäjistä. Roschier toimi Ilmajoen tuomiokunnan tuomarina kuolemaansa saakka.
Samoihin aikoihin kuin Roschierista tuli Ilmajoen tuomiokunnan tuomari oli Suomessa annettu niin sanottu kielireskripti (1863). Asetuksen myötä tuomioistuimet ja virastot velvoitettiin ottamaan vastaan suomen kielisiä asiakirjoja ja suomen kieli tuli saattaa tasavertaiseen asemaan ruotsin kielen kanssa 20 vuoden määräajan kuluessa. Jo aiemmin vuonna 1858 oli annettu kieliasetus, joka koski kirkon- ja pitäjänkokousten pöytäkirjoja. Asetus velvoitti suomenkielisiä pitäjiä toimittamaan pitäjänkokousten pöytäkirjat suomen kielellä. Tosin Ilmajoen pitäjässä ruotsin kieli piti pintansa suomen kielen ohella aina kunnan perustamiseen saakka.
Keski-Suomessa syntynyt Roschier eteläpohjalaistui nopeasti. Hän asettui asumaan Ilmajoen Peuralan kylästä ostamalleen Yli-Korven tilalle, josta muodostui paikkakunnan taloudellinen keskus. Ala-Korven tila samassa Peuralan kylässä toimi tuomiokunnan käräjäpaikkana koko Roschierin tuomarikauden ajan. Ilmajoella Roschierin vaikutusvalta ulottui huomattavasti käräjäsalin piiriä laajemmalle, sillä hän kuului pitäjän herrasviljelijöiden eturiviin, sekä oli ahkerasti mukana yhdistystoiminnassa.
Pysyvimmän jäljen ympäristöönsä Roschier jätti kuitenkin tuomarin virkansa kautta. Yhdessä Korsholman tuomiokunnan tuomarin Peter Björkelundin (1812-1883) kanssa Roschier oli ensimmäisten joukossa ottamassa suomen kielen käyttöön tuomioistuimien virastokielenä. Ensimmäisistä suomennetuista käräjäpöytäkirjoista oli vastannut silloinen Ala-Karjalan tuomiokunnan tuomari Karl Ferdinand Forström (1817-1903), jonka suomennostyö julkaistiin vuonna 1857 nimellä Wiina ja Murha eli Ensimmäiset kihlakunnan oikeuden protokollat suomeksi.
Roschierin toiminta suomen kielen hyväksi pistettiin merkille myös tuomiokunnan rajojen ulkopuolella. Esimerkiksi sanomalehti Uusi Suometar kirjoitti huhtikuussa 1865 seuraavasti:
Meille tulleiden tietojen mukaan on tuomari Paul Roschier Ilmajoen kihlakunnassa jo wiime syksystä alkaen, jolloin hän tuli tämän kihlakunnan tuomariksi, ruwennut antamaan pyötäkirjansa suomeksi. Muutoinkin lienee mainittawaa, että hra Roschier tarkasti pitää waari siitä, ettei asialliset oikeuden edessä saa puhua muuta kuin suomenkieltä. Tämä on ymmärrettäwästi ihan tarpeellinen asia tämmöisessä kihlakunnassa, jossa lautakunta ja wäestö owat umpi-suomalaiset. […] Me tahdomme nyt ainoastaan lausua wakuutuksemme, että Suomen kansa aina on kiitollisuudella muistawa ne miehet, jotka omasta tahdostaan ja lain pakotta owat ryhtyneet tähän tärkeään toimeen Suomen kielen saattamiseksi oikeus- ja wirkakieleksi maassamme. (Uusi Suometar 3.4.1865)
Roschier ei tyytynyt edistämään suomen kielen asemaa ainoastaan käräjäsalissa. Tuomarin ja maanviljelijän työnsä ohessa hän laati sekä opetti muita laatimaan asiakirjoja suomeksi. Roschier itse totesi, että hänellä oli tavoitteena poistaa ”virkamiehellinen itsevalta ja pappisvalta, mikä valistumattomilta ajoilta vielä on täällä säilynyt.” (Sit. Alanen 1953, 625)
Roschier menehtyi yllättäen keväällä 1874. Kuolema huomioitiin sanomalehdissä laajalti ja viimein Ilmajoen kunta muisti tuomariaan kirkonkylän hautausmaahan pystytetyllä patsaalla. Ilmajokisten puheenparressa Roschierista vakiintui käyttöön nimitys ”tuomarivainaa”. Roschierin kuoleman jälkeen Ilmajoen tuomiokunnan käräjäpaikka siirtyi tuomarivainaan kotiympäristöstä Ilmajoen Peuralan kylästä naapurikunnan puolelle Kurikkaan Jyrän taloon.
Roschierin jälkeen Ilmajoen tuomiokunnan tuomariksi määrättiin Karl Henrik Skog (1835-1915). Uuden tuomarin aikana Ilmajoen tuomiokunta palasi ainakin jossain määrin käyttämään virkakielenä jälleen ruotsia. Skog oli paikkakunnalla arvostettu ja asiansa osaavaksi tuomariksi tunnustettu mies. Paluu ruotsinkieleen herätti paikkakunnalla kuitenkin siinä määrin pahennusta, että ilmajokinen valtiopäivämies Iisakki Hannuksela huomautti valtiopäivillä, että tuomarit olisi velvoitettava ilman erillistä pyyntöä antamaan suomenkielisiä asiakirjoja.
Skog hoiti Ilmajoen tuomiokunnan tuomarinvirkaa vuoteen 1895 saakka. Ajan kuluessa hän hankki tarvittavan kielitaidon ja tuomiokunta palasi käyttämään suomea virkakielenä kielireskriptin edellyttämällä tavalla. Siirtyessään käyttämään suomen kieltä Skog saattoi kuitenkin turvata edeltäjiensä tekemään työhön.
Kielireskriptin toteuttaminen oli valtava urakka ja sen toimeenpano oli usein harvojen yksittäisten henkilöiden varassa. Forströmin, Björkelundin, Roschierin ja muiden pioneerien työn myötä suomalainen oikeusjärjestelmä demokratisoitui, sillä kansalaisten oli mahdollista saada oikeutta omalla kielellään. Lisäksi heidän työnsä myötä oikeudellisen tiedon ja taidon hankkiminen tuli mahdolliseksi myös väestön enemmistölle, jonka kielitaito rajoittui suomen kieleen.
Roschierin ja muiden edellä mainittujen esimerkki havainnollistaa myös sitä, että merkittävimmät toimijat suomen kielen puolesta olivat usein omalta taustaltaan ruotsinkielisiä, vaikka tätä seikkaa ei aina olekaan tahdottu mahduttaa suomalaisuuden suureen kertomukseen.
Lähteet
Kirjallisuus
Alanen, Aulis J. 1953. Ilmajoki vuoden 1809 jälkeen. Tiennäyttäjänä maakunnalle maamiesseura aikana. Vaasa: Ilmanjoen kunta.
Holmberg, Håkon. 1959. Suomen tuomiokunnat ja kihlakunnantuomarit. Helsinki: Suomen kihlakunnantuomareiden yhdistys.
Pajula, Paavo. 1960. Suomen lakikielen historia pääpiirteittäin. Porvoo: WSOY.
Muut
Ylioppilasmatrikkeli 1853-1899.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Paul Ludvig Karl Roschier. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 22.2.2019.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Daniel Fredrik Roschier. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 22.2.2019.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Martin Hammarström. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 22.2.2019.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Henrik Skog. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 10.1.2019.
Suometar, 03.04.1865, nro 77, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Luettu 22.2.2019.
Vastaa