Perehdyin viime vuonna opintojeni vuoksi Espanjan sisällissotaan (1936–1939). Tämä sai minut pohtimaan, onko tänä päivänäkin mahdollista harjoitella sotaan toisen valtion maaperällä?

Aiheeseen tutustuessani pidin Antony Beevorin teosta Taistelu Espanjasta: Espanjan sisällissota 1936–1939 (2006) kiinnostavana. Kirjasta tulivat ilmi Neuvostoliiton, Italian ja Saksan roolit ja motiivit osallistua toisen valtion sisällissotaan. Yhtenä motiiveista kaikilla mailla oli sotilaallinen harjoittelu tulevan suursodan varalta.

Neuvostoliitto, Italia ja Saksa näkivät Espanjan sisällissodan mahdollisuutena testata aseitaan ja sotataktiikkaansa. Beevor mainitseekin, kuinka yrityksistään huolimatta Neuvostoliitto ei juurikaan hyötynyt Espanjan sisällissotaan osallistumisesta tässä suhteessa, sillä puna-armeija ei oppinut taktisesti paljoa uutta.

Samaisessa teoksessaan Beevor kirjoittaa, että toisin kuin Neuvostoliitto, Saksa onnistui – muun maailman epäonneksi – hyödyntämään Espanjan sisäpoliittista kriisiä. Hitlerin Saksa sai sisällissodassa mahdollisuuden kouluttaa miehiään, testata uusia aseitaan ja sotataktiikkaansa. Maa tulisi toteuttamaan oppejaan pian toisessa maailmansodassa.

Saksan tavoin Italia käytti tilaisuutensa testaten ja kehittäen sotataktiikoitansa. Niihin lukeutuivat valitettavasti myös siviiliväestön pommitukset Valenciassa, Kataloniassa ja Aragoniassa.

12 vuotta toiminut Lähi-Idän harjoittelutanner

Mutta voiko vielä nykyisinkin jokin maa tai maiden välinen liitto käyttää jonkin toisen valtion kriisiä ja sotatilaa siihen, että se harjoittelee ja hyödyntää tilannetta itse?

Syyrian vuonna 2011 alkanutta sisällissotaa voidaan käyttää esimerkkinä nykypäivän tilanteesta, jossa kansainväliset voimat ovat liittyneet yhden valtion omaan kriisiin. Erityisesti suurvallat kuten Yhdysvallat ja Venäjä ovat käyttäneet viimeiset 12 vuotta Syyriaa eräänlaisena harjoitusnäyttämönään. Poliittiset toimijat ottavat yhteen Syyriassa sotilaallisesti, mutta ”diplomaattiseen kielenkäyttöön verhoiltuna”.

Syyrian ohella Yhdysvallat on lähettänyt vuosien saatossa valtavan määrän joukkojaan ja aseitaan Afganistaniin. Maan liittymistä sotaan tulee tarkastella kriittisestä näkökulmasta.

Yhdysvallat ajaa omaa etuaan testaamalla erilaisia taktiikoita ja aseita mahdollista tulevaisuudessa syttyvää sotaa varten, sekä pönkittääkseen asemaansa maailman sotilaallisena suurvaltana. Lukuiset siviilit ovat joutuneet yhdysvaltalaisten iskujen uhreiksi. Esimerkiksi vuonna 2018 maa käytti  kemikaalisia aseita Damaskosin lähellä, jonka seurauksena kuoli ainakin 40 ihmistä.

Yhdysvallat toimii siis samoin kuin Italia Espanjan sisällissodassa: raa’asti siviileistä välittämättä. Tämä kaikki tapahtuu hyödyntämällä toisen valtion sisäistä kriisiä. Eikä Yhdysvallat ole ainoa valtio, joka toimii näin.

Eurooppalainen esimerkki sodan harjoittelusta

Toisena, mutta hyvin eri tyylisenä esimerkkinä vieraan valtion maaperän käyttämisestä oman maan sotilaallisten etujen ajamiseen, toimii Venäjä. Venäjä miehitti Krimin, Ukrainalle kuuluvan alueen, vuonna 2014. Muut valtiot antoivat miehityksen kestää aina kokonaisvaltaisen hyökkäyssodan alkamiseen 24.2.2022 asti. Tuona päivänä Venäjä aloitti ”todellisen” sodan Ukrainaa vastaan.

Krimin miehitystä seuranneita kahdeksaa vuotta voidaan mielestäni pitää eräänlaisena pitkäkestoisena joukkojen ja aseiden testausoperaationa, jossa ei ole osallisena toista suurvaltaa. On vain Venäjä, Ukraina ja krimiläiset.

Venäjän tarkasteleminen on kuitenkin haastavaa tästä näkökulmasta. Venäläiset näkevät Krimin kuuluvan heille, joten venäläisille heidän armeijansa sotaharjoitukset tapahtuvat kotimaassa. Heille Krim on osa Venäjää. Sen sijaan, länsimaisesta perspektiivistä katsottuna Krim on osa Ukrainaa. Näin ajatellen Venäjä on toteuttanut sotilaallisia harjoituksia toisen valtion maaperällä.

Venäjän yhtenä tavoitteena hyökätä Krimille on toiminut maan geopoliittisen aseman vahvistaminen. Yhdysvallat sen sijaan ei tavoittele, ainakaan virallisten julkaisujensa mukaan, maantieteellistä valtaa Syyriasta tai Afganistanista.

Venäjän hyökkäyksessä Krimille on nähtävissä samanlaisia motiiveja kuin Neuvostoliiton, Saksan ja Italian osallistumisessa Espanjan sisällissotaan. Putinin armeija on testannut kalustoaan ja kouluttanut sotilaitaan sen maan rajan tuntumassa johon hyökkää.

Sotavalmius turvan takaajana

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aloittanut Suomessa suuren mittaluokan keskustelun maamme turvallisuudesta. Suomi on koko olemassaoloaikansa tasapainotellut idän ja lännen välillä. Nyt Venäjän uhka on suurempi kuin vuosikymmeniin.

Ei ole syytä unohtaa viimeisen vuoden ajan Suomen tärkeintä ulkopoliittista asiaa: Natoa.

Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne muuttui täysin helmikuussa 2022. Itänaapurimme vaihtoi sotilaallisen harjoittelun Ukrainassa todelliseen sotaan. Tämä takasi sen, että reilu vuosi sodan alkamisesta Suomi on Naton jäsen.

Nato järjestää jäsenmaidensa sekä jäsenmaiden ulkopuolisten valtioiden kanssa sotilasharjoituksia. Miten tämä sitten eroaa niin kutsutusta suoraan sotaan harjoittelusta toisen valtion alueella, kuten tapahtui Espanjan sisällissodassa?

Nato mainitsee sivuillaan suoraan, kuinka sen sotaharjoitusten tarkoituksena on testata muun muassa erilaisia taktiikoita ja järjestelmiä. Sotaharjoituksista on sovittu etukäteen, eivätkä ne perustu tai ota osaa olemassa olevaan konfliktiin tai kriisiin, vaan ovat niin sanotusti keinotekoisia.

Tuleviin sotiin harjoitellaan siis edelleen. Aivan kuten Saksa teki Espanjan sisällissodassa, myös Venäjä on valmistautunut vieraan maan alueella tulevaan hyökkäyssotaansa. Vaikka Yhdysvallat käyttää Lähi-Itää harjoitustantereenaan Venäjän tavoin, ei maa kuitenkaan ole aloittanut sotaa, jossa sen tavoitteena on vallata itsenäinen valtio. Venäjä ja Natsi-Saksa sen sijaan on toiminut näin. Länsimaat kuten Yhdysvallat sekä Nato eivät harjoittele tiettyä sotaa varten, mutta pitävät sotavalmiutta mahdolliseen sotaan yllä. Tässä on selkeä ero Venäjään.

Karoliina Kankaansyrjä aloittaa syksyllä maisteriopintojensa toisen vuoden. Hän on suorittanut erikoistumisopinnot kansainvälisten suhteiden historiasta. Kirjoitus on laadittu osana yleistajuisen artikkelin kirjoittamisen kurssia.