Matkailu avartaa: vientiprojektissa kumottuja uskomuksiani

#1 – Verkossa työskenteleminen on yhtä tehokasta kuin kasvokkain tapaaminen

Hanketta suunnitellessa kuvittelin, että Omanissa vietettyjen työskentelyjaksojen välillä jatkamme yhteistyötä jouhevasti sähköpostin ja verkkopalavereiden avulla. Väärin! Ehdottomasti tehokkain tapa edistää asioita on matkustaa paikanpäälle, kävellä paikallisen kollegan työhuoneeseen ja keskustella asiasta kasvokkain: kasvokkain keskustellessa mielipiteitä ja ideoita esitetään vapautuneemmin kuin sähköpostitse ja tarvittaessa voidaan hakea paikalle vielä toinenkin kollega, jolla saattaa olla tietoa asiasta. Ja aikaa ei tuhraannu verkkopalaverien teknisiin ongelmiin.

#2 – EU-projektit ovat byrokraattisia

Kuvittelin, että ESR-projektimaailmassa olen nähnyt niin paljon byrokratiaa, ettei mikään enää hätkähdytä. Vientiprojektin käynnistämiseen on kuitenkin liittynyt niin uskomaton määrä paperityötä ja erilaisia leimoja, että EU-projektien hallinto alkaa vaikuttaa selkeältä ja suoraviivaiselta. On tarvittu rekisteröitymistä paikalliseksi toimijaksi, paikallisen konttorin perustamista, paikallista pankkitiliä ja ties mitä muuta. Jokaisen asian hoitaminen vaatii luonnollisestä useita virastoja, leimoja, dokumentteja, käännöksiä ja lisää leimoja. Kaikki tietenkin henkilökohtaisesti paikanpäällä hoidettuna. Olen ihan tyytyväinen, että tämä puoli projektista ei kuulu minulle vaan Finland Universitylle. Keskityn mieluummin sisältöihin.

#3 – Omanilaisessa kulttuurissa työskenteleminen on vaikeaa

Pelkäsin, että Omanissa voi olla hankalaa työskennellä länsimaisena naisena: ammattitaito kyseenalaistetaan, missään ei voi liikkua yksin ja paikalliset suhtautuvat epäluuloisesti. En olisi voinut olla enempää väärässä! Ainakin koulutussektorilla naiset valtaavat korkeimmat pallit, yhdessä työskenteleminen on luontevaa ja mukavaa, ja länsimaisiin vierailijoihin suhtaudutaan joka puolella ystävällisesti ja avuliaasti. Toki yksinäinen nainen ostoskeskuksessa herättää uteliaisuutta, mutta ei paheksuntaa. Koitamme toki parhaamme mukaan kunnioittaa paikallisia tapoja, mutta vapaa-ajallakin suurin tapojen tuoma rajoitus taitaa olla olkapäät ja polvet peittävä vaatetus.

#4 – Omanissa on kuuma

Vaikka ulkona on säännöllisesti 40 astetta lämpöä, useammin taitaa olla pikemminkin kylmä kuin kuuma. Ilmastointi on varsin tehokasta, ja sisätilojen viileys on kunnia-asia. Pakkaan aina villatakin mukaan.

Teksti:
Anna Hirsikoski, Brahea-keskus
Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä koulutuksenvientihankkeessa Omanissa, ja tuntee lentoaikataulut Muscatiin sekä paikallisten hotellien hinnat.

Kuvat:
Riikka Kuusisto-Kajander