Mitä kuuluu puolimatkaan?

Tutkimustoiminnan kehittämisprojektimme Omanissa on puolessa välissä. Tuntuu hyvältä hetkeltä pysähtyä miettimään mistä lähdettiin, missä nyt ollaan, ja mihin ollaan menossa:

Sano taksille, että “360 restaurant in the Larson and Toubro Building opposite Al Zubair automotive”, niin löydätte perille.

Näin kollega ohjeisti elokuussa 2015 tekstiviestillä, miten löytää perille Muscatissa projektin käynnistämispalavereihin, kun osoitteita ei ole. No ei löydetty ihan tuolla, mutta päästiin riittävän lähelle.

Projektin aloittaminen oli mielenkiintoista, mutta vaati paljon työtä ymmärtää mitä asiakas meiltä todella odotti. Oli selvää, että haluttiin päästä nopeasti käsiksi ”tekemiseen” ja vaikuttavuustutkimuksen toteuttamiseen. Lähestymistapa tuntui hiukan hätäilemiseltä, olisimme halunneet suunnitella ja valmistella enemmän.

Työskentelytavat yllättivät eniten. Jouduimme keksimään lennossa uusia lähestymistapoja, ja ennen kaikkea luottamaan omaan asiantuntemukseemme ja kykyyn haarukoida oikeansuuntaisia vaihtoehtoja saatavilla olevan tiedon perusteella. Työstimme kyselylomakkeita, saimme palautetta, työstimme lisää. Lähetettiin lopullinen versio käännettäväksi, tehtiin lisää muutoksia, lähetettiin lopullinen lopullinen versio käännettäväksi, tehtiin vielä yksi korjaus, lähetettiin ehdottomasti lopullinen versio käännettäväksi, havaittiin virhe ja korjattiin se, ja todettiin että nyt tällä kertaa lähetetään käännettäväksi “viimeisin versio”.

Yes, yes. I know where you’re going. Same place every time.

Nykyään hotellin taksikuskit tietävät mihin olemme menossa. Ja tarvittaessa osaamme ohjeistaa perille.

‘Viikon työrutiini on jo tuttu. Etukäteen on mietitty teemat ja asiat joita vierailun aikana haluamme edistää, palaverit ja keskustelut sovitaan joustavasti henkilöstön muiden kiireiden lomaan. Olemme löytäneet tehokkaat tavat edistää asioita: piipahtaa paikallisen kollegan työhuoneessa juttelemassa, kirjata asiat tiivisti muutamaan ranskalaiseen viivaan, järjestää aina tapaaminen tekemisen käynnistämiseksi ja kaksi tapaamista deadlinen merkiksi: ensimmäiseen deadline-palaveriin tuodaan tuotos ja sitten sovitaan toinen palaveri jossa sitä käsitellään.

Tutkimusdataa on kerätty valtavat määrät. Suurin osa siitä on valmista analysoitavaksi ja alustavia kuvailevia analyysejäkin on jo ehditty tekemään. Alustavana havaintona on, että asiakkaan toiminnalla on johdonmukaisesti havaittava positiivinen vaikutus sekä opettamiseen, oppilaiden asenteisiin että koulun kehittämiseen.

Nyt tuntuu myös itsestäänselvältä, että vaikuttavuustutkimus piti saada käyntiin heti. Kun olemme toteuttaneet tutkimusta asiakkaan toiveiden mukaisesti ja asiakkaan toimintatavoille tyypillisesti, on saatu nostettua esille ne konkreettiset puutteet ja kehittämistarpeet, joita asiakkaan prosesseissa, infrastruktuurissa ja resursseissa on. Alati kasvavat kyselylomakepinot statistikon työpisteellä konkretisoivat tarpeen kehittää prosessi ja järjestelmä tutkimusdatan arkistoimiseen. Käytännön tekemisen kautta pystymme perustelemaan asiakkaalle monet sellaiset kehittämisen kohteet, joita he eivät ole tulleet ajatelleeksi alunperin.

You come here often? Call me next time, I take you anywhere!

Projektin loppupuolella keskitymme vielä enemmän pitkän tähtäimen kehittämiseen. Ei riitä että mapitamme kyselylomakkeet statistikon pöydältä, vaan on mietittävä myös missä mappeja säilytetään seuraavat vuodet, kuka mappeihin pääsee käsiksi ja miten kaikki pysyy järjestyksessä kun mappeja kertyy vielä lisää.

Olennaista on myös rakentaa yhteinen käsitys tavoiteltavasta tulevaisuudesta, ja lähteä konkreettisesti edistämään sen toteutumista. Kun tutkimustoiminta on jo aluillaan, pystymme helpommin hahmottamaan mahdollisia kehityspolkuja ja niiden vaatimaa kapasiteettia. Asiakkaankin on helpompi miettiä omia tavoitteitaan, kun on jo jonkinlaista konkreettista käsitystä siitä mitä tutkimustoiminta on ja mitä se vaatii.

Maaliin ei tässä tapauksessa päästä niin että valitaan oikea suunta ja lähdetään juoksemaan. Maaliin päästään tehtyä työtä arvioimalla ja välillä pysähdytään hetkeksi ihastelemaan aikaansaatuja tuloksia. Koko ajan mietitään missä se maali oikeastaan onkaan ja vieläkö sinne halutaan mennä. Meidän tehtävänämme on näyttää minkälaisia vaihtoehtoisia maaleja ja reittejä on tarjolla, sekä perustella, suositella ja tehdä valintoja, ja kulkea rinnalla koko matka.

teksti ja kuva:
Anna Hirsikoski, Brahea-keskus
Kirjoittaja on projektipäällikkönä koulutuksenvientihankkeessa, joka on opettanut joustavuutta, luovaa ongelmanratkaisua ja vähän lisää joustavuutta.