Maija Ojala-Fulwood
Weißgerber -nahkurikisälli Samuel Klenner, oli syntynyt kaakkois-Puolassa Ścinavan kaupungissa. Ammattiin hän opiskeli todennäköisesti Wrocławin kaupungissa, joka oli noin 60 kilometrin päässä Samuelin synnynseudulta. 1720-luvulla Samuel kulki kisällivaelluksellaan lähes neljä vuotta matkustaen muun muassa Itävallassa ja Unkarissa. Matkoistaan hän piti päiväkirjaa, josta lyhennelmä on painettu Wilhen Treun ja Wolfram Fischerin teoksessa Quellen zur Geschichte des deutschen Handwerks. Lähdejulkaisuun on koottu 17 autobiografista tekstiä, jotka ovat elävä todiste yhdestä suurimmasta liikkuvuuden muodosta esimodernista Euroopassa: kisällivaelluksesta. Esimodernin ajan käsityöläisiltä on säilynyt varsin vähän autobiografisia lähdeaineistoja. Kisällien matkakertomukset tarjoavatkin ainutlaatuisen ikkunan menneisyyden käsityöläisten kokemuksiin ja maailmankatsomukseen.
Kisällivaellus kuului osaksi käsityöläisen koulutuspolkua. Tarkoituksena oli, että suoriuduttuaan oppipoika-ajasta nuori käsityöläismies kasvattaisi taitojaan työskentelemällä jollain toisella paikkakunnalla uuden mestarin alaisuudessa. Aluksi vapaaehtoisesta vaelluksesta muodostui reformaatioajan jälkeen pakollinen osa käsityöläisen urapolkua, jonka pituus määriteltiin ammattikuntien säännöissä ollen yleensä vähintään 1–2 vuotta. Vaikka kaikki kisällit eivät lopulta matkaan lähteneet eikä vaeltavien kisällien määrästä ole monin paikoin saatavilla tarkkoja lukumääriä oli kyseessä kiistatta yksi siirtolaisuuden megatrendeistä, jossa kymmenet tuhannet nuoret kulkivat ristiin rastiin Eurooppaa (Ojala-Fulwood 2021a ja b).
Taivallettuaan lähes 400 kilometriä nahkurikisälli Samuel saapui Habsburgien valtakunnan kukoistavaan pääkaupunkiin Wieniin. Samuel kehuu kaupungin kirkkoja uljaiksi, arkkitehtuuriltaan ja koristeluiltaan kauniiksi. Erityisesti Jesuiittakirkko ja Pyhän Tapanin tuomiokirkko (Stephansdom) komeine torneineen ovat hänen mukaansa näkemisen arvoisia. Kaupungin kadut sen sijaan ovat niin kapeita, että kahdet kärryt mahtuvat hädin tuskin väistämään toisiaan. Samuel moittii myös Wienin jätehuoltoa ja valittaa siitä, kuinka kesäisin kaduilla on jätteiden takia karmiva löyhkä.
Myös Habsburgien hallitsijan, keisari Kaarle VI vaatteet kirvoittavat kisällin ‒ kenties ironiseen ‒ kommentointiin. Alkukesästä Kristuksen Pyhän Ruumiin päivän juhlakulkueessa keisari oli Samuelin mukaan pukeutunut mauttomasti espanjalaiseen asuun. Kaulallaan hänellä oli kultainen lampaantalja (goldenes Vlies), rinnalla timantein koristeltu ristiriipus, toisessa kädessä soitu ja toisessa rukousnauha. Kultainen lampaantalja juontaa juurensa kreikkalaisesta mytologiasta. Se symboloi valtaa ja kuninkuutta. Kisälli Samuel oli erikoistunut nk. valkoisen nahan valmistamiseen (Weißgerber), jossa mineraalien avulla valmistettiin vasikan, lampaan tai vuohen nahasta erityisen hienoa ja vaaleaa nahkaa. Itämeren alueella lähinnä Weißgerbereitä olivat säämiskäntekijät, jotka valmistivat kallista, pehmeää ja usein kellertävää nahkaa.
Myös seuraavan viikon sunnuntaina Samuel löysi keisarin asusta moitittavaa: jykevän, leijonanharjaa muistuttavan barokkiperuukin sijaan keisarilla oli puuteroimaton ja matala peruukki. 1700-luvun rokokoo tyylissä miesten peruukit pienenivät. Vallattomuuden sijalle tuli säntillisyys: hiukset olivat päälaelta sileät ja sivulla rullattuina, mutta valkoiseksi puuteroitua peruukkia pidettiin silti kaikkein hienostuneimpana (Terho 2020).
Wiener Neustadissa, joka sijaitsee noin 60 km Wienistä etelään, kisälli Samuel työskenteli kertomuksensa mukaan 15 viikkoa. Weißgerber -nahkureiden privilegiot olivat siellä Samuelin mielestä paremmat kuin monissa muissa kaupungeissa. Oleskelu kaupungissa oli hänelle kuitenkin rankkaa. Kisällien sisäisessä hierarkiassa Samuel oli alimmalla portaalla. Lisäksi koska hän oli ainoa protestantti katolisten joukossa, olivat muut kisällit sälyttäneet hänen niskaansa lukuisia ylimääräisiä tehtäviä kisällikillassa ja yhteisissä illanvietoissa. Ruokakaan ei Samuelia miellyttänyt: joka päivä oli tarjolla pekonia (Speck) ja hapankaalia. Ensimmäisen kerran Samuel oli syönyt porsaanlihaa Wienissä. Voituaan ensin pahoin hän oli nyt pikkuhiljaa tottunut siihen. Olut ja viini sen sijaan olivat kelvollisia.
Kisällien majatalossa Samuel kuuli etelästä tulleilta kollegoiltaan, että hänen Wrocławista kotoisin oleva kisällitoveri työskenteli paraikaa läheisessä Ödenburgin (Sopron) kaupungissa Unkarissa. Niinpä syksyllä kahdeksan päivää ennen Mikkelinpäivää (22.9) Samuel jatkoi matkaansa sinne. Ödenburg miellytti Samuelia suuresti. Hän nautti kävelystä kukkuloilla viiniköynnösten keskellä ja kehui paikallista viiniä makeaksi ja petollisen vahvaksi. Puolet kaupungin asukkaista olivat protestantteja ja Samuel osallistui ahkerasti kirkolliseen elämään. Paikalliselta seurakunnalta hän sai lahjaksi Uuden Testamentin, jossa oli myös lukuisia rukouksia ja virsiä.
Samuel Klennerin matkakertomukset tuovat esiin, kuinka työnsä ohella ainakin osalla kisälleistä oli mahdollisuus myös tutustua paikkakuntien nähtävyyksiin, hartauselämään ja ympäröivään luontoon. Samanaikaisesti Samuelin ylös kirjaamat kokemukset paljastavat kuinka monet saattoivat kokea syrjintää esimerkiksi uskonnon takia. Esimodernissa Euroopassa kuilu eri tunnustuskuntien välillä oli suuri ja epäluulot pinnalla. Siksi ei olekaan ihme, että Samuel tunsi olonsa paremmaksi sellaisissa kaupungeissa, joissa oli paljon protestantteja. Hän ei kuitenkaan näytä valinneen kisällivaelluksensa suuntaa uskonnon perusteella ja protestanttisten pohjoisempien alueiden sijaan hän oli vaeltanut kauas etelään, katolisille alueille. Rohkeuden puutteesta Samuelia ei ainakaan voida moittia vaan hän näyttää kokeilleen kunkin kaupungin erikoisuuksia.
KUVA 3. Der Läderer, Jost Amman, Hans Sachs – Eygentliche Beschreibung aller Stände auff Erden, hoher und nidriger, geistlicher und weltlicher, aller Künsten, Handwercken und Händeln (1586) https://de.wikisource.org/wiki/Eygentliche_Beschreibung_Aller_St%C3%A4nde_auff_Erden:Der_L%C3%A4derer
Matkasuunnan valintaan vaikuttivat monet asiat: ammattiala, käytettävissä olevat varat, ja kisälleiden järjestäytymisen aste. Monissa kaupungeissa kisällikillat järjestivät vaeltaville kisälleille majoitusta ja työnvälitystä. Lisäksi kisällikollegoiden valinnat tai halu nähdä ja kokea erilainen kulttuuri saattoivat vaikuttaa mitkä kaupungit valittiin tai valikoituivat vaelluksen kohteiksi. Wienin vetovoima ylettyi Puolaan ja Itämeren rannoille asti. Puolasta Wieniin saapui erityisesti vaattureita ja Tanskasta silkinkutojia. Samuel Klennerin aikaan kaupungissa työskenteli todennäköisesti satoja, ellei tuhansia ulkomaalaisia kisälleitä (Steidl 2003).
Kirjallisuus
Ojala-Fulwood, Maija (2021a). Nuoret, naimattomat ja liikkuvat. Kisällien työperäinen siirtolaisuus esimodernissa Ruotsissa. Genos 1, 2‒15.
Ojala-Fulwood, Maija (2021b). Historia liikkuvuuden näkökulmasta. Teoksessa Raisa Maria Toivo & Tiina Miettinen (toim.). Varhaismodernin yhteiskunnan historia. Lähestymistapoja yksilöihin ja rakenteisiin. Helsinki: Gaudeamus, 102‒124.
Terho, Pirjo (2020). Peruukeista ja turkulaisista peruukintekijämestareista. Kakkonen, Jouni et al. / Turun seudun Sukututkijat (toim.). Paakarista peruukkimaakariin. Kauppiaita, käsityöläisiä ja yrittäjiä aikojen saatossa. Turun seudun Sukututkijat ry:n vuosikirja 11. Turku, 9‒35. Treue, Wilhelm. ja Wolfram.
Fischer. Quellensammlung zur Kulturgeschichte. Selbstzeugnisse seit der Reformationszeit / 13, Quellen zur Geschichte des deutschen Handwerks. Göttingen: N.p., 1957.
Steidl, Annemarie (2003). Auf Nach Wien! : Die Mobilität Des Mitteleuropäischen Handwerks Im 18. Und 19. Jahrhundert Am Beispiel Der Haupt- Und Residenzstadt Wien.
