Vuonna 1943 lääketieteellisen tiedekunnan perustamista suunnitteleva Turun yliopisto sai pontta hankkeeseensa Saksasta. Saksan valtakunnanterveydenhoidonjohtaja Leonardo Conti oli luvannut lahjoittaa 577 nidosta lääketieteellistä kirjallisuutta uudelle tiedekunnalle, ja lisäksi Saksan valtio lahjoitti Turun yliopiston saksalaiselle instituutille 1072 nidettä. Lahjoitukset olivat yliopiston näkökulmasta yksi tiedekunnan perustamisedellytyksistä. Niiden sisältämät kirjat voisivat myös kertoa tiedevaihdosta ja tutkijoiden yhteistyöstä Suomen ja Saksan välillä toisen maailmansodan aikana. Vuodesta 1933 Saksassa kansallissosialismi vaikutti myös tieteen kentällä: tiedettä luotiin uudelleen palvelemaan puolueen pyrkimyksiä ja sopimattomat tutkimukset sekä tutkijat kiellettiin. Kysymys kuuluukin: mitä kirjoja Turun yliopisto Saksasta sai? Millaista tiedettä ne sisälsivät? Mistä kirjat olivat peräisin ja mitä niille tapahtui, kun sodan loppu ei suosinutkaan tätä tieteentekemisen haaraa?
Painavia kysymyksiä – juuri sopivia siis kesäharjoittelijoiden selvitettäväksi! Me historia-aineiden harjoittelijat vuosimallia 2026 saimme tehtävän tutustua kirjalahjoituksiin ja selvittää, mitä ne sisälsivät. Tarkoituksena ei näin kahden kuukauden harjoittelun aikana ollut tuottaa mitään tyhjentävää tulosta, vaan ennemmin tutustua Turun yliopiston arkistoon ja kirjastoon sekä raportoida käynneistä viisaammille tahoille. Lääketieteellisen kokoelman anneista voisi varmasti tutkija jos toinenkin kiinnostua ja ammentaa.
Suuntasimme aluksi utelemaan lahjoituksista Turun yliopiston kirjastolta ja arkistolta asiasta sähköpostitse. Itsekin vielä melko ummikkoina aiheeseen selvitimme asiaa varmasti jokseenkin epäselvästi, mutta pian tutkimusretken punainen lanka sekä kirjaston ja arkiston dokumentointiperiaatteet alkoivat hahmottua. Kirjastolta saimme lisätietoa Saksasta tulleista lahjoituksista, vaikka kortistosta niitä ei löytynytkään. Kuulemma lahjoitukset oli todennäköisesti järjestetty jo 1940-luvulla omaksi kokoelmakseen, jota saisimme tulla katsomaan kirjaston varastoon. Koska luettelointinumeroa ei löytynyt kirjastosta, arkistoreissun päämääräksi tuli käydä läpi kokonaan vuosien 1943 ja 1944 lahjoitusluettelot. Tilasimme nämä ja muita lahjoituksiin liittyviä asiakirjoja ja sovimme ajankohdan niihin tutustumiseksi.
Arkistokäynnin toteutumista ennen ehdimme vielä suorittaa taustatiedon keruuta. Yliopiston historiikkia lukiessa valkeni, että Saksan lahjoitus ei ollut peruja vain aseveljeydestä, vaan osittain myös henkilökunnan omakohtaisista Saksan suhteista. Toisaalta juuri sotatilanteesta johtuen ei Suomella ollut kamalasti kavereita maan rajojen ulkopuolella. Saksan lahjoitusten takana hääri maan ulkoasiainministeriön alainen Deutsch-Ausländischer Buchtausch, kirjavaihtoon keskittynyt organisaatio. Kolmas valtakunta halusi tehostaa kirjavaihtoa, mahdollisesti propagandistisista syistä, ja ulkomaille lähetettiinkin 1940-luvun aikana niin sotasaaliina kuin pakkolunastuksilla juutalaisilta vietyjä kirjoja omien tuotosten lisäksi. Käytännössä toiminta on täten ollut kirjojen varastamista ja eteenpäin välittämistä. Mahdollisesti näitä sotasaaliita on päätynyt lahjoituksen mukana Turkuunkin.
Arkistossa meitä oltiin vastassa ja tutkijanpöydällä odotti kattava lajitelma kirjastoon liittyvää aineistoa. Eniten poltteli päästä tutustumaan kirjalahjoitusluetteloihin, joihin arkistonhoitaja oli ystävällisesti jo merkannut relevantteja sivuja. Laajojen kirjalahjoitusluetteloiden näkeminen herätti toivoa lääketieteellisen kirjalahjoitusten löytämisestä, ja pengoimme huolella ne läpi. Emme kuitenkaan löytäneet merkintää juuri etsimistämme saksalaisista lahjoituksista. Vuosina 1941–1944 saatujen kirjalahjoitusten enemmistö koostui pienistä, vain muutaman niteen kokonaisuuksista, joista osa oli tullut Saksankin suunnasta. Osa oli tullut yksityishenkilöiltä, osa erinäisiltä instituutioilta ja järjestöiltä. Käynti arkistoon valottikin kirjaston kokoelman sirpaleisuutta suurten lahjoitusten vastapainona. Kun Turun yliopistoa perustettiin vuonna 1922 lahjoitusvaroin, 20 miljoonan markan keräys koostui suurista ja pienistä panoksista. Kirjaston kokoelmassa konkretisoituu, kuinka 1940-luvullakin yliopistoon virtasi resursseja ja tietoa hyvin moninaisista lähteistä.
Lahjoitusluetteloiden lisäksi etsimme tietoa saksalaisista lahjoituksista yliopiston hallituksen ja talousvaliokunnan pöytäkirjoista sekä kirjaston kirjeenvaihdosta. Emme tulleet sen viisaammaksi, vaikka Contille lähetetyn kiitoskirjeen kopio seassa olikin. Lisäksi kirjeenvaihtoa oli toisen saksalaisen lääkärin F. Mehlhosen kanssa, joka vuosina 1943–1944 oli hankkinut kirjastolle useita lääketieteellisiä kirjoja. Tunnontarkasti räpsimme kuvia ja teimme muistiinpanoja kaikista teoksista, joita uskoimme kenties luetteloiden puutteesta huolimatta löytävämme kirjaston varastosta. Lahjoituslistassa korostuu saksan kielen merkitys tieteessä tuohon aikaan: saksankielisiä teoksia lahjoittivat yliopistolle myös suomalaiset, ja kieli näkyy etenkin lääketieteellisessä aineistossa. Vaikka hakemamme lahjoitus jäi löytymättä luettelosta, nosti saksankielisen aineiston määrä toiveita aineiston tarkastelua varten.
Seuraavaksi otimme suunnan yliopiston kirjaston varastoon Feeniksiin. Olimme sopineet tulostamme etukäteen kirjaston henkilökunnan kanssa, ja ilmoittauduttuamme asiakaspalvelupisteellä ohjattiin meidät suljettujen ovien takana avautuvaan portaikkoon. Varastoon ei haluta asiattomia ulkopuolisia huithapeleita haahuilemaan, joten portaikon ovet olivat lukossa molemmin puolin. Emme siis pääsisi pakoon tilasta ilman henkilökunnan avaimia. Varasto löytyi kirjaston kellarikerroksesta. Huone oli hämyinen: vain himmeät kattovalaisimet toivat vieri viereen kasattujen kirjahyllyjen väliseen synkkyyteen valoa. Tilasta tuli etäisesti mieleen Indiana Jones -elokuvissa nähty tulkinta Alue 51:n varastosta – toki sillä erotuksella, että huonekorkeus oli huomattavasti matalampi. Meidät ohjattiin saksalaisen kokoelman luo. Se kattoi kokonaiset kolme hyllyä. Aloimme käymään arkistossa kuvaamiamme kirjalahjoituksia lävitse. Valitettavan pian huomasimme, että listat ja kokoelma eivät asettuneet yhteen: löysimme vain muutaman osuman, jotka olivat sekä lahjoituslistassa että kokoelmissa. Tämä oli tosin ennakoitavissa, koska täysin oikeaa lahjoituslistaa emme olleet arkistosta onnistuneet löytämään. Kokoelma oli kuitenkin kattava: löytyi muun muassa saksalaista filosofiaa Kantista alkaen, Goethen teoksia ja niistä tehtyjä tutkimuksia, natsien oikeana tieteenä pitämää ja meistä lähinnä karmivaa rotuoppia sekä kauniita kartta-atlaksia. Hyllystä käteen tarttui jotain kymmeniä kirjoja selailtaviksi, ja lähes jokaisessa oli joko Deutsch-Ausländischer Buchtauschin leima tai merkintä ”Saksan valtio”. Ei siis jäänyt epäilystä, etteikö kyseinen kokoelma olisi etsimämme, vaikka se oli puutteellinen eikä täsmännyt lahjoituslistan kanssa.
Lääketieteellistä kirjallisuutta emme kuitenkaan hyllystä löytäneet. Kirjaston henkilökunnasta epäiltiin, että nämä kirjat olisi jo aikaa sitten siirretty lääketieteellisen tiedekunnan kirjastoon. Koska kirjat ovat ainakin 80 vuotta vanhoja ja saattavat sisältää julkaisumaan poliittisen tilanteen huomioiden vähintäänkin arkaluontoisia oppeja, tuskin ne enää soveltuisivatkaan oppikirjoiksi. Kirjaston henkilökunta epäilikin näiden teosten päätyneen pois tiedekunnan kirjaston hyllyistäkin, todennäköisesti Kuopion varastokirjastoon. Jos pelkkä Feeniksin kellarivarasto toi jo mieleen myyttisen Alue 51:n, voi vain kuvitella, miltä tämä varastokirjasto näyttää sisältä.
Se, ettei kirjoja tai edes listaa niistä löytynyt, jäi harmittamaan. Edes lahjoitettujen teosten nimien löytäminen olisi ollut arvokas tieto, kirjoja voisi sitten lähteä lukemaan vaikka Kuopioon. Jotain kuitenkin jäi tältäkin ”tutkimusmatkalta” taskun pohjalle, nimittäin oppia. Sekä kirjaston varasto että yliopiston arkisto tarjosivat uuden näkökulman historioitsijan mahdollisiin lähdeaineistoihin aivan akateemisella takapihallamme. Tutuksi tuli niin näissä asiointi, arkistojen muodostuminen kuin aineistojen moninaisuus. Tutkimuksen kannalta olennainen oppi oli myös eri arkistojen välinen keskustelu: ensin lähdettiin etsimään tietoa arkistosta ja sitten sen perusteella kirjastosta. Vielä kerran palataksemme esitettyyn Indiana Jones -vertaukseen kulki löytöretkemme reitti johtolankojen perässä ensin yhteen paikkaan, ja sieltä saatujen lisävihjeiden avulla toiseen paikkaan. Tällä kertaa tie ei vain vienyt ihan Liiton arkille asti, mutta ehkä kirjaston varaston vinkit auttavat vielä jonkun muun aarteen äärelle.
Elina Lahdenniemi ja Mikko Lähdesmäki
Historia-aineiden harjoittelijat vm. 2026
Lähteitä:
Turun yliopiston arkisto.
- VI. Turun yliopiston kirjaston arkisto 1920–1998.
- Turun Yliopiston Vuosikirja 1942–45.
Turunen, Panu: Kansallissosialistisen Saksan kirjalahjoitukset Turun yliopistolle. Kansalliskirjaston Tiedotuslehti 2/2012. 39–43.
Vares, Vesa: Turun yliopiston historia. Osa 1, Kansallinen tehtävä 1920–1974. Turun yliopisto, Turku 2020. 212–215.
Turun yliopiston historia. https://www.utu.fi/fi/yliopisto/historia [haettu 25.6.2026].
