Autenttisia esineitä ja steampunk-henkeä – Kuinka tehdä aikahyppy kuviteltuun menneisyyteen?

Saimme loppusyksystä kollektiivissa idean hankesivustomme kuvittamisesta. Halusimme tuoda esille Tuorlan observatorion kiinnostavaa esineistöä, ja samalla eläytyä itse – kuvitella vaihtoehtoista menneisyyttä steampunkin hengessä. Kaivelimme vaatekaappejamme, lainasimme professori Yrjö Väisälän tohtorinhattua, valikoimme edustavia esineitä ja rakensimme yhden aamupäivän ajaksi kuvitteellisen tähtitieteilijän työhuoneen aitoon tilaan, Yrjö Väisälän työhuoneeseen Tuorlaan.

Käytettävissämme oli Väisälän työhuoneen huonekalut sekä dokumentoitua esineistöä. Kuvaajaksi saimme kansatieteen tohtorikoulutettavan, pinstriping-legendanakin tunnetun Pekka Mannermaan. Väisälän työhuoneen lisäksi kuvasimme Tuorlan luolassa, interferenssikomparaattorin ja hiomalaitteiden luona, sekä 1950-luvulta pitkälti koskemattomana säilyneessä lasivarastossa. Kuvausjärjestelyt olivat kevyet ja tunnelma rennon hilpeä. Tavoittelimme kuvauksissa steampunk-henkeä, sillä esineistö puu- ja messinkiosineen tuottaa mielikuvia tähän scifiä edustavaan vaihtoehtohistoriaan. Kuvitteellinen aikamatka menneisyyteen tuotti paitsi monipuolisen kuvakavalkadin, myös tunnemuistoja esineisiin, jotka ovat alkaneet meille viestiä yhä monipuolisemmin tähtitieteen menneisyydestä – Tuorlan arjesta.

Kuvassa tutkimme parhaillaan Tuorlassa säilyneitä dokumentteja. Käsissämme on tähtitieteen opiskelijoiden 1930-luvulla tekemiä tähtikarttaharjoituksia. Näissä harjoituksissa opiskelijoiden tehtävänä oli piirtää kartta Kapteynin alueesta. Tarkasteltavana oleva vihko taas on Liisi Oterman havaintovihko, vuodelta 1942. Kirja on tähtikatalogi 1900-luvun vaihteesta ja isot pahvikartat ovat tähtikartan sivuja, jotka on painettu vuonna 1925.

Hyllyllä on paljekamera, jossa kuva on otettu lasinegatiiville. Tuorlan kokoelmissa on useita, eriaikaisia kameroita, joita on mahdollisesti käytetty kokeiden tekemiseen ja myös arkiseen valokuvaukseen ja dokumentointiin. Hyllyn alaosassa on musta, tekonahasta tehty laukku, jonka sisältä on löytynyt tähtikoordinaattiluettelo, valokuvauslevyjen kuljetuslaatikoita sekä valokuvauslevyjen kuivatustelineitä.

Tähtitieteelliseen havainnointiin käytettiin valokuvauskaukoputkia. Hyllyltä löytyy optinen lukulaite, jonka avulla on tutkittu valokuvauslevyjä. Tähän lukulaitteeseen mahtuu 12 cm:n levy, mitä pidettiin teleskoopin kuvakentän kannalta hyvänä kokona. Kun Yrjö Väisälä sai 50 cm:n teleskoopin valmiiksi vuonna 1935, hän haki lehti-ilmoituksella ”planeettatyttöjä” etsimään planeettoja valokuvauslevyiltä. Väisälä ja Liisi Oterma kuvasivat yöt, ja päivisin nämä ”planeettatytöt” kävivät läpi kuvauslevyjä. Tämä optinen lukulaite on todennäköisesti itse tehty ja se on mitä luultavimmin Tuorlan observatoriota vanhempi.

Kollektiivilla on käytössään kuvissa useita taskukelloja ja suurennuslaseja, jotka ovat pääosin Tuorlan kokoelmasta. Mukana on myös taskukello omista kokoelmistamme. Pöydälle on sijoitettu Underwood standard typewriter -kirjoituskone ja sen vieressä on kaunis, vanha metallinen lukuvalo, jonka metallinen kupu on käänneltävä. Pöydällä on myös pienikokoinen öljylamppu, ”taskulamppu”. Tämä lamppu on todennäköisesti 1930-luvulta. Yrjö Väisälällä oli myös käytössään taskulamppu, jossa oli dynamo. Sitä piti puristella koko ajan, jolloin sai pienen valon tuikkeen aikaiseksi. Väisälä kulki tällaisen taskulampun kanssa pimeällä. Lampusta kuului kova surina, joten kuuli jo kaukaa, kun Väisälä oli tulossa.

Kirsi soittaa Yrjö Väisälän puhelimella. Puhelin on kiertolevyllä varustettu Ericsonin pöytäpuhelin. Tarina kertoo, että juuri tämä puhelin oli Väisälällä punaisen tornin kamarissaan, jotta hän oli apulaistensa tavoitettavissa ja etenkin, jotta apulaiset olivat hänen tavoitettavissaan. Puhelin löytyi dokumentoinnin yhteydessä niin sanotusta lettupannutornista.

Maija käyttää valkoista, okulaarilla varustettua jousivaakaa, jonka sisällä on rullamitan -tyyppinen asteikko. Vaa´an kanssa ei tarvita punnuksia, sillä painon näkee asteikolta. Vaakaa on käytetty ehkä vielä 1960-luvulla. Okulaarin vieressä on käänneltävä liikuteltava läppä, jossa on ollut mahdollisesti pieni peili, jonka avulla on saatu kohdistettua valoa asteikolle. Vaakaa on käytetty pienten painojen mittaamiseen ja se on mahdollisesti tuotu vanhalta fysiikan laitokselta, jolloin se ajoittuisi Tuorlan observatoriota vanhemmaksi. Maija käyttää kuvassa työlaseja, jotka suurentavat toisen silmän näkökentän. Niillä voi katsella yhtaikaa esimerkiksi okulaariin ja mikrometrin mitta-asteikolle.

Maija ja Jaana ovat poljettavan hiomapöydän edessä. Jalkakäyttöisen hiomapöydän ääressä on työskennelty istuen ja poljettu polkimia molemmilla jaloilla vuorotahtia, jolloin pöydän pyöreä alusta on saatu pyörimään. Alustan alla, pöytään upotettuna, on pyöreä kaukalo, johon vesi ja hiomisesta syntynyt jäte valuvat. Pöydässä oleva rengasmaisesti uurrettu alusta on tehty kaarevan pinnan mukaisesti, eli se on tarkoitettu kuperalle linssille tai peilille. Alustan päälle on laitettu hiomalevy ja pidetty hiottavaa lasia käsissä tai toisinpäin. Käsin hiominen on jopa nopeampaa kuin koneella hiominen, mutta se on myös työläämpää ja pitää työntekijän kiinni tehtävässä. Yrjö Väisälä saattoi hioa käsin metrinkin mittaisia aihioita.

Miina ja Kirsi tarkastelevat tunnelissa alusta asti sijainnutta interferenssikomparaattoria, joka on maailman tarkin menetelmä mitata etäisyyksiä maastossa. Kyseistä menetelmää kehitettiin Tuorlan tunnelissa ja laitteisto on samanlainen kuin maan päällä sijaitsevalla Tuorlan perusviivalla. Osa komparaattorin laitteista puuttuu, esimerkiksi valonlähde ja mittaustuloksen tarkasteluun tarvittava kaukoputki, jotka ovat olleet kvartsiputkitelineen perässä. Tunnelissa olosuhteet olivat vakaat, joten mittauksia oli helppo tehdä. Väisälän aikaan tunneli oli myös lämmittämätön, eikä mitään ylimääräisiä lämmönlähteitä ollut häiritsemässä mittauksia. Nykyisin tunnelissa tehdään komparaattorimittauksia vain sivutunnelissa olevassa mittauslaboratoriossa. Kuvassa Kirsillä on jaloissaan observatorion huopatossut. Ne ovat kuuluneet tähtitieteilijän varustukseen kirpeinä pakkasöinä: havaintoja tehtiin lämmittämättömissä tähtitorneissa.

Teksti: Maija Mäki

Kuvat: Pekka Mannermaa
Kuvien muokkaus: Jaana Saarikoski

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *