Olin työparini Vuokon kanssa kansainvälisessä Nordic Urban Lab –konferenssissa Hanasaaressa 22.-24.3.2018. Aiheena oli kulttuurisuunnittelu. Lukuisat esimerkit esittelivät kaupunkisuunnittelua ja kartoitusta eri puolilta maailmaa: Berliinistä, Brasiliasta, Oslosta jne. Suhteessa näihin Kokkeli-hankkeen Porin Luotojenalue ja Hevosluoto näyttäytyivät pienen pieniltä kohteilta periferiassa.
Useissa muissa esimerkeissä kulttuurisuunnittelu tai suunnittelu kulttuurin avulla kuten Charles Landry sitä halusi kutsuttavan, etsii vastauksia alueiden haasteisiin; maahanmuuttoon, kotiutumiseen, syrjäytymiseen tai yhteisöllisyyden puutteeseen. Suunnittelun perusta on alueiden käyttäjissä, heiltä kysytään millaisen ympäristön he haluaisivat. Ihan relevantti kysymys NUL:ssa käytettyjen puheenvuorojen mukaan on: onko kaupungeilla tarpeeksi rohkeutta luottaa ja toteuttaa käyttäjien ideoita vaikka ne poikkeaisivat totutusta?
Kokkeli-hankkeen hot spotit ovat maisemallisesti arvokkaita alueita laajan Kokemäenjoen varrella. Paikkoja kartoitetaan vastavirtaan, ensimmäinen kohteena on Luotojen alue; Huvilajuopa ja Hevosluoto, kumpikin kesäyhteisöjä. Joki halkoo uskomattoman kauniiden alueiden läpi, maalaismainen runsas luonto, hyväosaisuus ja hyvinvointi näkyvät ainakin jos vertaa joihinkin kansainvälisiin kehittämiskohteisiin. Joku asukas kutsuukin mökkipaikkaansa osuvasti paratiisiksi.
Kokkeli-suunnitelmassa taide on oleellinen osa hanketta. Taiteelle on annettu useita rooleja ja se nähdään myös työkaluna. Taiteen avulla kohdataan yhteisöt, keskustellaan ja rakennetaan yhteisymmärrystä.
Olemme Vuokon kanssa keskustelleet parin kuukauden ajan siitä miten yhdistää luontevasti kartoitus ja taide. Se on meille positiivinen haaste. Yhteistä kartoitukselle ja taiteelle on tulkinnallisuus. Kartoituksen tulokset saavat merkityksen vasta kun ne kohtaavat käytännön. Haastatteluiden luoma kokonaiskuva on tärkeä ja merkityksellinen, haasteena on kyselyn tulosten jakaminen ja käyttäjien sitouttaminen.
Taide tuottaa tietoa: se on läsnäoloa, keskustelua, huomioita, se voi olla kuvallista ja tulkittua. Olen suunnitellut taideprojekteja koko Kokkelin kahden vuoden ajalle, tai sen mitä siitä voi etukäteen suunnitella: erilaisia mahdollisuuksia, paikkoja, taiteenlajeja. Suunnittelua tarvitaan ainakin jotta pysymme aikataulussa. Oma haaveeni on saada mukaan myös muuta kuin kuvataidetta: performanssia, sanataidetta, ääntä, tulta jne. Näen mielessäni Kokkelin laajana yhteistyöhankkeena.
Kartoituksesta taiteeseen
Etsimme valituilta kohdealueilta yhteisöjä ja kysymme mitä alueen käyttäjät arvostavat ympäristössään. Kartoituksessa on tärkeää tavoittaa tietty määrä vastaajia, jotta otannasta erottuu selkeitä tihentymiä tai tuloksia. Kartoitus toimii pohjana, jonka perusteella löydetään kehittämiskohteet, jotka taas osaltaan saattavat toimia perustana taiteen sisällöille.
Taidetta tehdään yhteisöjen kanssa ja yhteisöille. Käytimme ensin yhteistötaide-sanaa, mutta törmäsimme kategorisointiin ja ennakkoluuloihinkin, on helpompi puhua yksittäisistä projekteista tekijöiden kautta kuin nimetä projekti heti tiettyä genreä edustavaksi. Osallistamme ja tartumme kartoituksessa nouseviin ilmiöihin, mutta jätämme taiteelle mahdollisuuksia kasvaa ihmisten kohtaamisissa. Ehkä Kokkelin paras tavoite kartoituksen ja taiteen myötä on yritys kasvattaa yhteisöllisyyttä, syntyykö siitä yhteisötaidetta jää nähtäväksi.
Mielimaisema-mielipahamaisema
Kemppi-Vienolan toteuttama kartoitus vuonna 2016 toimii Mielimaisema – mielipahamaisema -näyttelyn lähtökohtana. Hevosluodon asukkaille tehdyssä kyselyssä löytyi paikkoja ja maisemia, joista asukkaat ovat ylpeitä, mutta löytyi myös näkymiä, jotka ovat selkeitä kehittämiskohteita. Toisaalta pitää osata myös erottaa se että rikas luonto koostuu tiheiköistä, kosteikoista ja ryteiköistä, paikoista jotka saattavat näyttäytyä kaoottisilta, mutta jotka ovat tärkeitä elinympäristöjä tietyille eläimille ja kasveille. Nämä erilaiset odotukset ovat Mielimaisema-näyttelyn ydintä. Maisemat osoitetaan, niihin voi tutustua ja niistä voi nauttia. Porin kaupungin puistotoimi toteuttaa osaan kohteista kehyksiä, penkkejä tai maataideteoksia.
Vauvakylvöt
Siirtolapuutarhan asukkailla on laaja tietämys kasveista ja kasvattamisesta. Kevättalvella yhteispalaverissa syntyi idea Vauvojen värikylvyn, Hevosluotolaisten, Porin kansallisen kaupunkipuiston ja Kokkeli-hankkeen yhteistyöstä.
Värikylvyssä käytetään maalaamiseen myrkyttömiä kasveja ja väriaineita, varsinkin sinistä väriä on hankala saada. Syntyi ajatus kasvien viljelystä, jossa vauvaperheet vihitään viljelyn saloihin asukkaiden opastukselle. Ruiskukkia ja orvokkeja kastellaan kesän aikana ja sato poimitaan talteen värikylpytyöpajoja varten. Kaiken kruunuksi kuvanveistäjä Veijo Setälä muokkaa viljelylaatikot erottuviksi ja omaleimaisiksi.
Maalauspajat
Kevään koittaessa on tilaisuus maalaamiselle. Maalauspaja järjestetään 13.5. klo 10-12, se on tarkoitettu ensi kohtaamiseen hevosluotolaisten kanssa. Pajoja jatketaan jos asiasta innostutaan.
Taiteenpaikkoja?
Huvilanjuovan kartoituksen myötä on saatu kerättyä lukuisia vanhoja valokuvia, niistä ja muista esille nousseista alueelle tunnusomaisista maamerkeistä on syntymässä muutamia lyhyitä videoita sosiaaliseen mediaan. Tarkoitus on nostaa aluetta näkyviin ja herättää muistoja.
Kartoituksen myötä nousi esiin myös Vaasantien vaaralliset risteykset, voisiko niihin suunnitella turvallisuutta maamerkein tai valotaiteen avulla – yhdessä?
Huvilanjuovan asukkaat kaipasivat myös entisaikain yhteisiä juhannusjuhlia. Voidaanko kokko nähdä tulitaiteena tai tuoko Venetsialaisten aikainen yömelonta kaivattua yhteisöllisyyttä?
Valitettavasti Kokemäenjokeen on viimevuosina päässyt hirvittävä määrä myrkkyjä. Nikkeli tappoi simpukat 2014. Jokeen on päässyt myös kobolttia, kuparia, lyijyä ja kadmiumia. Joulukuussa 2017 jokeen pääsi 50 000 litraa öljyä. Aiemmin 1960-80-luvuilla joki on ollut kuormitettu maatalouden ja teollisuuden päästöillä. Joen saastuminen, sen muuttuminen tappavaksi kaloille ja pieneliöille muuttaa siitä nauttimisen mahdottomaksi. Maiseman kauneus muuttuu merkityksettömäksi kun päästöjen vakavuus ahdistaa. Siksi Huvilanjuovan varrelle tulee Kyynelkontti. Se voi olla paikka itkeä jokea mutta se tarjoaa alustan ihan mille tahansa itkettävälle asialle. Kyyneleet voivat virrata, teoksina tai kuvina.
Tulevista projekteista tiedotetaan Facebookissa ja blogissa.
29.3.2018
Marjo Heino
Taiteilija Kokkeli-hankkeessa
