Tukiryhmä tien päällä
EPANET-verkostossa toimivat professorit, tutkimusjohtajat ja erikoistutkijat pitävät rahoittajista koostuvalle tukiryhmälleen kokouksen tyypillisesti kolme kertaa vuodessa. Kokouksissa käydään läpi edellisen neljän kuukauden tapahtumia ja kerrotaan lähitulevaisuuden suunnitelmista. Tämä on hyvä tapa pitää vuoropuhelua yllä ja kertoa, mihin se raha oikein hupenee.
Toisinaan kokousrutiineihin on kuitenkin hyvä tehdä poikkeuksia, ja omasta tekemisestä kertomisen lisäksi keskittyä kuuntelemaan alan toimijoiden tuntoja.
Näin me teimme, ja järjestimme elintarvikekehityksen professuurin tukiryhmälle kokouksen yhteyteen tutustumiskierroksen ruokamaakunnan todellisuuteen. Vuokrasimme bussin, sovimme tutustumiskäynnit kolmen ruoka-alan toimijan luokse ja pyysimme osallistujia varaamaan kahden tunnin kokouksen sijaan kokonaisen työpäivän kanssamme. Päivän aikataulu suunniteltiin siten, että paikasta toiseen siirtymiseen kului 30-45 minuuttia, jolloin pystyimme käymään läpi myös tukiryhmän perinteiset kokousasiat.
Härmän Kylpylän uudet kasvot
Ensimmäisenä etappina Seinäjoelta lähdön jälkeen meillä oli Härmän Kylpylä, jossa uudistuneita tiloja ja uusia suunnitelmia meille esitteli ravintolatoimen kehitysjohtaja Timo Mäkinen. Härmän kylpylä – tai Härmän kuntokeskus – aloitti toimintansa vuonna 1984 aluksi sotaveteraanien kuntoutuspaikkana. Alkupääoma saatiin Raha-automaattiyhdistykseltä, mutta rahoitukseen osallistuivat myös yritykset ja jopa paikalliset yksityishenkilöt. Tänä päivänä liiketoimintaa johtaa Härmän kuntoutus Oy, kun taas tontin ja kiinteistöt omistaa Pihkahovisäätiö. Sotaveteraanien kuntoutustoiminnasta on laajennettu tarjoamaan ympärivuotista kuntoutus- ja vapaa-ajan toimintaa, ja tarjolla on kuntoutuksen lisäksi hyvää ruokaa, tanssia, elävää musiikkia, liikuntaa ja monipuolista vapaa-ajan toimintaa. Ankarien koronavuosien jälkeen Härmän kuntoutus Oy teki viime vuonna reilun 15 miljoonan liikevaihdollaan runsaat 700 000 € tulosta.
Kylpylän huoneita ja tiloja on uudistettu merkittävästi, ja sen yhteyteen ja ympärille on muodostunut monipuolinen keskittymä, josta löytyy niin lääkäripalvelut kuin liikuntakeskittymä golfkenttineen ja -simulaattoreineen, sisäjuoksuratoineen, sisäpelikenttineen, hohtokeilauksineen ja nyrkkeilysäkkeineen. Vaikka kylpylässä on useita uima-altaita, on tulevaisuuden kylpylätoiminta paljon uima-altaita enemmän. Syksyllä 2025 kylpylään avautuu uusi kylpy- ja saunamaailma Paanu Relax Spa. Härmän kylpylällä on monta etua puolellaan kovassa kylpyläliiketoiminnassa. Tällaisia ovat esimerkiksi monipuoliset virkistys- ja kuntoutuspalvelut myös ruotsinkielisinä palvelupaketteina sekä investoinnit laatuun ja uudistumiseen. Timon mukaan investoinnit ja uudistuminen onkin elämän ja kuoleman kysymys, sillä jos ei homma kannata, niin ”eikun kengät keppiin ja maantielle!”
Annin Marjatarhassa high-tech yhdistyy ekologisuuteen ja herkullisuuteen
Aamiaisen ja kylpyläkierroksen jälkeen suuntasimme Ylihärmästä kohti Kauhavaa ja Annin Marjatarhaa. Marjayrittäjä Anni eli Arja Raatikainen esitteli meille mansikan, vadelman ja karhunvatukan tunneliviljelmiään ja siihen liittyvää tietotaitoa, jota hän on hankkinut usean vuosikymmenen ajalta. Annin mukaan marjojen tunneliviljely on alkanut 1990-luvulla Britanniasta. Siellä tämä teknologia on mahdollistanut tuoreiden marjojen tuotannon saarivaltakunnassa, jonka kostea ilmanala on homehduttanut avomaalla kasvatetut marjat. Suomessa on Annin mukaan tällä hetkellä vajaa sata hehtaaria tunneliviljelmiä, joista Annilla on vajaat kaksi hehtaaria.
Annilta opimme, että tunneliviljely on moderni ja tehokas tapa tuottaa marjoja, jossa yhdistyvät korkean teknologian innovaatiot ja luonnonmukaiset viljelyperiaatteet. Menetelmä tuo mukanaan useita merkittäviä etuja verrattuna perinteiseen avomaaviljelyyn. Ensinnäkin tunneliviljely mahdollistaa marjasadon keräämisen perinteistä avomaata selvästi pidempään – satokausi voi venyä kahdesta kuukaudesta jopa neljään kuukauteen.
Keväällä tunnelit tarjoavat suojaisan ja lämpimämmän kasvuympäristön, joka mahdollistaa taimien varhaisen istutuksen ja nopeamman kasvuun lähdön. Syksyllä puolestaan suoja sääolosuhteita vastaan jatkaa sadonkorjuuta pitkälle syyskuuhun tai jopa lokakuun alkuun asti. Tunneliviljelyssä hyödynnetään korkean teknologian ratkaisuja. Viljely perustuu täällä Hollannista tuotuihin taimiin, jotka ovat uusimman tiedon pohjalta jalostettuja. Kasvualustana käytetään tunnelikasvatukseen suunniteltuja kuitupitoisia materiaaleja kuten turpeen ja puukuidun seosta, ja ravinteet annostellaan räätälöityinä ravinneliuoksina. Ravinteiden koostumus suunnitellaan eri kasvuvaiheiden tarpeisiin, ja niiden annostelua säädetään automaattisesti kasvien kehityksen ja analyysien perusteella. Kasvuston tilaa seurataan, ja esimerkiksi säännöllisillä lehtianalyyseillä ja juuriston tarkkailulla varmistetaan optimaalinen kasvu ja satotaso.
Annia kuunnellessa tuli tunne, että tuholaisten hallinta perustuu enemmänkin ennaltaehkäisyyn ja tasapainotteluun, kuin varsinaiseen torjuntaan. Tunnelien suille asennettavat harsopeitteet estävät haitallisten hyönteisten sisääntulon, mutta eivät sulje tunnelia täysin ulkopuoliselta luonnolta. Tunnelissa tehtiin tuttavuutta muun muassa ystävällisen, mutta välinpitämättömän sammakon kanssa. Lisäksi käytetään petopunkkeja ja muita biologisia torjuntamenetelmiä, jotka pitävät tuholaisten määrän kurissa luonnonmukaisesti. Näin viljely ei ole steriili vaan ekosysteemimäinen – jatkuvaa vuoropuhelua hyöty- ja haittaeliöiden välillä. Anni tosin totesi, että saisivat otukset syödä saman tien koko marjan, eikä aina jättää puolikasta syömättä. Pölytyksessä hyödynnetään Hollannista tuotuja kimalaispesiä, jotka ovat tehokas ja luotettava tapa varmistaa kukkien hedelmöittyminen myös suljetummassa tunneliympäristössä. Kävi ilmi, että tunneliviljely on dynaaminen järjestelmä, jota ei voi jättää oman onnensa nojaan. Jokainen säätilan muutos, kasvualustan muutos tai tuholaishavainto vaatii hienosäätöä. Anni tuntui nauttivan roolistaan kasvien olemuksen ymmärtäjänä ja järjestelmän tarkkailijana, tutkijana ja säätäjänä.
Honkalan tilan show-roomilla
Härmän kylpylässä olimme saaneet nauttia laadukkaan aamiaisen, ja Annilla saimme maistella hänen vadelmaista kuohujuomaansa ja arvioida uusia mehu- ja hillosekoituksia. Kauhavalta suunnistimme sitten Honkalan tilalle Keski-Nurmoon, jossa talon nuori isäntä Jaakko Honkala oli ilmeisesti vasta pari viikkoa sitten ottanut ohjat käsiinsä isältään Pentiltä. Siellä nautimme Juurella Ravintolan Jani Unkerin toteuttaman lounaan mureaa possua, juureksia, perunoita ja salaattia. Täällä saimme myös tarkkailla lasiseinän läpi ruoaksi kasvatettavien sikojen elämää karsinoissaan, ja kuuntelimme Jaakon esitystä maatilan tuotannosta. Jaakko kertoi, tilan toiminnasta ja siitä, miten vastuullisuutta toteutetaan tilalla. Tila toimii Atrian sopimustuottajana ja osallistuu aktiivisesti Atrian kehitystyöhön muun muassa uusien rehun raaka-aineiden kokeiluissa.
Honkalan tilalla sian elinkaari rakentuu vaiheistetusta kasvatuksesta. Tilalla emakkojen vapaaporsitus on käytäntö, jossa emakoilla on mahdollisuus liikkua vapaasti porsimiskarsinoissa. Tämä lisää sekä emakoiden että porsaiden hyvinvointia, ja edistää luontaista käyttäytymistä. Porsaiden vieroitus tapahtuu neljän viikon iässä, minkä jälkeen ne siirtyvät alkukasvatusvaiheeseen. Alkukasvatus kestää noin 7 viikkoa, jonka aikana porsaat alkavat syödä kiinteää ruokaa, jota kuluu noin 40 kg/possu tuon 7 viikon aikana. Loppukasvatus tapahtuu 12–13 viikon ajan lihasikalassa. Täällä porsaat saavat ruokaa viisi kertaa päivässä ja lihovat reilun kilon/päivä.
Rehu tulee suurelta osin läheltä Anoran tislaamon sivuvirrasta. Ruokaketjun sivujakeet, tulivat ne sitten ohra- tai hillotehtailta taikka meijereistä, ovat tärkeä osa sikojen apetta. Meidän ruokaketjun todellisuudesta etääntyneiden suklaanmussuttajien on hyvä muistaa, että myös makeisteollisuuden, kuten suklaatuotannon sivujakeet päätyvät possujen kaukaloon.
Kuulimme tilalla Suomen ruokaketjun erikoisuuksista, kuten siitä, kuinka meillä on nollatoleranssi salmonellan suhteen, kuinka tavoitteena on antibioottivapaa tuotanto, ja kuinka Suomi ja Ruotsi ovat ainoita maita, joissa noudatetaan EU:n kieltoa olla typistämättä sikojen saparoita. Muualla saparot typistetään estämään sikojen stressistä johtuvaa häiriökäyttäytymistä, jota tyypillisesti seuraa, mikäli kasvuolosuhteet ovat epäsuotuisat eli sikaloissa on huono ilma tai liian kuumaa, possuilla on liian vähän raikasta vettä tai hyvälaatuista rehua, taikka sioille ei ole riittävästi tilaa tai virikemateriaaleja.
Jaakko ja Pentti Honkala kuvasivat oman tehtävänsä ja vastuunsa olevan erityisesti tilan ekosysteemistä huolehtimisessa. Keskusteluissa kävi ilmi, että he kokevat tärkeimmäksi tehtäväkseen pitää eläimistä hyvää huolta – tarjota niille mahdollisimman hyvät olosuhteet ja turvallinen kasvuympäristö. Myös maaperän hyvinvointi on heidän mukaansa jatkuvan huomion kohteena, sillä hyvä viljelymaa on sekä rehun että koko tilan toiminnan perusta.
Monikorvaisuutta peliin
Keskusteluissa tuli jälleen esiin, kuinka tuottajat kokevat olevansa altavastaajia julkisessa keskustelussa. Vaikka he kertovat tekevänsä työtään suurella huolellisuudella ja jatkuvaa kehitystä tavoitellen, heidän panostaan ei aina tunnisteta tai arvosteta. Julkisuudessa keskustelu eläintuotannosta saattaa kärjistyä ja typistyä, jolloin tuottajien oma ääni jää helposti kuulumattomiin. Tämä on harmi, sillä suomalaisen ruokaketjun olisi hyvä olla sekä moniääninen että monikorvainen.
Mysteerimatkamme tutustutti meidät monipuolisesti eteläpohjalaisen ruokaketjun erilaisiin toimijoihin. Oli terveellistä huomata, kuinka perinteisen ruoka-alan toimintaa ja kilpailukykyä kehitetään jatkuvasti hyödyntäen sekä suomalaista että kansainvälistä osaamista ja tutkimustietoa. Innovatiivisuus ei siis ruoka-alalla keskity pelkästään start-up -toimintaan, mikä usein nousee otsikoihin. Vierailut toivat myös ohjausryhmätyöskentelyyn ja keskusteluihin uusia virikkeitä, eikä keskustelu tauonnut vielä bussin päätepysäkilläkään, jonne saavuimme puolisen tuntia sovitusta aikataulusta myöhässä. Vaikka tällainen koko päivän kestävä ”kokous” vaatii osallistujilta merkittävää oman ajan panostusta, uskoisin, että kukaan ei katunut aikainvestointiaan.
Viimeisimmät kommentit