Johanna Niemi & Heini Kainulainen

#metoo kampanja on nostanut päivänvaloon seksuaalista häirintää, mutta myös vakavia seksuaalirikoksia, joista oli vaiettu vuosikausia. Viime päivinä mediassa on käsitelty Taideteollisen korkeakoulun piirissä (nyk. Aalto-yliopiston osa) tapahtunutta seksuaalista väkivaltaa. On uskomatonta, että seksuaalirikosten uhrit eivät saaneet minkäänlaista tukea, saatikka oikeutta. Rikoslakia on muutettu parempaan suuntaan, mutta seksuaalirikoslain tarjoaman suojan riittävyyttä on edelleen syytä arvioida kriittisesti.

Mediassa on käsitelty monenlaisia tapauksia. Osaa ei välttämättä vielä tapahtumahetkellä ollut määritelty rikokseksi, mutta lakia on sittemmin muutettu. Osa tapauksista vaikuttaa olleen hyvin vakavia, ja ne oli luokiteltu rikoksiksi, mutta ajankuluminen on saanut ne jo hyvin todennäköisesti oikeudellisesti vanhenemaan. Tämän lisäksi keskustelussa on noussut esille tapauksia, joita nykyinen lainsäädäntömme ei kata.

Seksuaalirikoksista säädetään rikoslain 20 luvussa, joka uudistettiin vuonna 1998 annetulla lailla (L563/1998). Tähän lukuun on tehty viimeisen 20 vuoden aikana niin monta muutosta, että vain muutama pykälä on enää alkuperäisessä muodossa. Vuoden 1999 seksuaalirikosuudistuksessa korostettiin seksuaalisen itsemääräisoikeuden kunnioittamista, ja raiskaus (aikaisemmin väkisinmakaaminen) muuttui virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Monet seksuaalirikoksista säilytettiin asianomistajarikoksina, ja myös raiskauksen uhri saattoi omasta vakaasta tahdostaan pyytää, että syyttäjä jättäisi syytteen nostamatta. Vasta vuonna 2014 muutettiin säännöksiä niin, että lähes kaikki seksuaalirikokset ovat nykyisin virallisen syytteen alaisia. Vain seksuaalinen ahdistelu muodostaa poikkeuksen.

Syyteoikeuden muuttaminen korostaa yhteiskunnan vakavaa suhtautumista seksuaaliseen väkivaltaan. Viranomaisten on kannettava vastuu tapausten tutkimisesta ja rikosprosessin eteenpäin viemisestä, eikä se ole uhrin vastuulla. Poliisin, syyttäjän ja tuomareiden on myös osattava kohdata rikoksen uhri sensitiivisesti, mitä on korostettu Euroopan parlamentin ja neuvoston antamassa uhridirektiivissä (2012/29/EU). Oppilaitosten osaamista kohdata seksuaalisen väkivallan uhreja olisi lisättävä. Ammatillista apua ei edusta se, että oppilasta kehotetaan vaikenemaan asiasta.

Vuoden 1999 seksuaalirikosuudistuksessa tunnistettiin, että seksuaalirikoksia tehdään paitsi käyttämällä väkivaltaa myös hyödyntämällä toisen avutonta tilaa. Raiskauksen tunnusmerkistössä puhuttiin väkivaltaa tai sen uhkaa käyttämällä tapahtuneesta sukupuoliyhteyteen pakottamisesta, mutta myös toisen saattamisesta tiedottomaksi, pelkotilaan tai muuhun vastaavaan tilaan, jossa uhri oli kykenemätön puolustamaan itseään. Seksuaalisessa hyväksikäytössä tekijän ei tarvinnut olla vastuussa uhrin saattamisesta tällaiseen tilaan, vaan hän käytti hyväkseen toisen tiedottomuutta, sairautta, vammaisuutta tai muuta avutonta tilaa. Käytännössä kyse saattoi olla esimerkiksi tilanteista, joissa uhri oli sammunut vahvan humalatilan takia. Rangaistusmaksimi seksuaalisessa hyväksikäytössä oli neljä vuotta vankeutta, kun se raiskauksessa oli kuusi vuotta.

Vuonna 2011 lainsäätäjä ymmärsi, että uhrin näkökulmasta rikoksen vakavuus ei välttämättä riipu siitä, onko tekijä omalla toiminnallaan aiheuttanut uhrin puolustuskyvyttömyyden vai ei. Tästä syystä raiskauksen perustunnusmerkistöä muutettiin niin, että tekijän ei enää tarvitse aiheuttaa puolustuskyvyttömyyttä. Jos nainen herää tiedottomasta tilasta alastomana hotellihuoneessa, on aiheellista lähteä tutkimaan mahdollista seksuaalirikosepäilyä. Se on tärkeää uhrin fyysiselle terveydelle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Nopea lääkäriin hakeutuminen edistää myös mahdollisten tyrmäystippojen käytön selvittämistä.

Seksuaalisena hyväksikäyttönä on seksuaalirikosuudistuksesta lähtien tunnistettu myös valta-aseman hyväksikäyttö. Rikoslaissa eritellään useampia eri tapauksia, kuten alle 18-vuotiaan taivuttelu sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan tekoon, kun uhri on koulussa tekijän määräysvallan tai valvonnan alainen. Pykälässä puhutaan myös sairaalassa tai muussa laitoksessa hoidettavana olevasta henkilöstä, jonka kyky puolustaa itseään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan takia olennaisesti heikentynyt. Tämän lisäksi yksi pykälän piiriin kuuluva tilanne on toisen henkilön erityisen riippuvaisen aseman hyväksikäyttö. Säännöksessä edellytetään, että tekijä käyttää törkeästi väärin uhrin riippuvuussuhdetta hänestä.

Sekä raiskauksessa että seksuaalisessa hyväksikäytössä pakottaminen tai vastaavasti erityisen riippuvaisen aseman hyväksikäyttö voi tarkoittaa esimies/alainen tai opettaja/opiskelija suhdetta. Seksuaalisessa hyväksikäytössä ei tarvitse olla kysymys sukupuoliyhteydestä, vaan muukin seksuaalinen teko voi täyttää rikostunnusmerkistön. Erikseen on vielä kriminalisoitu seksuaaliseen tekoon pakottaminen. Myös näiden rikosten yritys on rangaistavaa.

#metoo kampanja esiintuomat teot eivät näytä rajoittuvan seksuaaliseen ahdisteluun, vaan mukana on ollut vakavampia seksuaalirikoksia. Rikoksina ne ovat todennäköisesti vanhentuneet. Toisin olisi törkeän raiskauksen laita, sillä sen vanhentumisaika on 20 vuotta.

Törkeän raiskauksen tunnusmerkistö on rakennettu pitkälti väkivallan käytön varaan, mutta siinä mainitaan myös joukkoraiskaukset ja erityisen tuntuvan henkisen tai ruumiillisen kärsimyksen aiheuttaminen uhrille sekä erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tehty raiskaus. Eri asia on, osataanko säännöstä tulkittaessa ottaa riittävän hyvin huomioon näitä tekijöitä. Vuonna 2014 siihen lisättiin teon kohdistuminen alaikäiseen lapseen. Muutoin haavoittuvassa asemassa olevaa uhria ei törkeän raiskauksen kohdalla laissa mainita, mutta rikoksen nöyryyttävää tekotapaa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös uhrin asema.

Törkeän raiskauksen nykyinen tunnusmerkistö ei ota riittävästi huomioon teon liittymistä aiempaan painostukseen ja väkivaltaan, vaikka seksuaalista väkivaltaa tapahtuukin osana parisuhdeväkivaltaa. Tutkimusten mukaan seksuaalisen väkivallan tapahtuminen osana intiimiä suhdetta ja sen toistuminen osana tekijän käyttämää pitkäkestoista väkivaltaa on erityisen haavoittavaa. Ongelmana voisi pitää myös sitä, ettei tunnusmerkistössä mainita epätasa-arvoista valta-asetelmaa tekijän ja uhrin välillä.

Mitä voidaan tehdä?

#metoo kampanja on saanut useat merkittävissä asemissa olevat henkilöt vaatimaan, että kaikki seksuaalisen ahdistelun teot on tuotava esiin, tutkittava ja tuomittava. Seksuaalisen väkivallan uhrien parissa tehty tutkimus osoittaa, että asianmukainen tutkinta ja rikosten käsittely voi todellakin auttaa elämässä eteenpäin. Toisaalta tiedetään, että uhri on usein traumatisoitunut ja vaatimus rikosilmoituksen tekemisestä voi tuntua kohtuuttomalta. Uhreilla voi myös olla pelkoja huonosta kohtelusta rikosprosessissa. Tutkimusten mukaan vain noin kymmenen prosenttia seksuaalisesta väkivallasta ilmoitetaan poliisille. #metoo kampanja on pyrkinyt vähentämään uhriin liitettyä häpeän stigmaa. Nyt olisikin tärkeää lisätä osaamista siinä, miten olla uhrin tukena, kannustaa häntä avun piirin hakeutumisessa ja rohkaista rikosilmoituksen tekemisessä.

Uhridirektiivin tavoitteena on varmistaa, että rikosten uhrit saavat tarvitsemaansa tietoa, tukea ja suojelua ja että he pystyvät tosiasiallisesti osallistumaan rikosprosessiin. Vuonna 2016 rikosprosessia koskeviin lakeihin tehtiin muutoksia, joissa lisättiin viranomaisia velvoittavia säännöksiä uhrin sensitiivisestä kohtelusta, mutta myös siitä, miten uhri aikaisempaa paremmin pääsisi oikeuksiinsa. Oikeudellisen avustajan käyttämistä ja tukipalveluihin hakeutumista on haluttu lisätä. Viranomaisten on myös selvitettävä, onko uhri erityisen suojelun tarpeessa. Rikosprosessilla on merkitystä paitsi yksittäisille uhreille, myös koko rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuudelle. Rangaistusjärjestelmän yleisestävyyden näkökulmasta tuomioilla on tärkeä merkitys tulevien rikosten ennalta ehkäisemisessä.

Tässä muutamia ajatuksia, siitä mitä voidaan tehdä seksuaalirikoksissa (seksuaalisen ahdistelusta ks. myös www.johannaniemi.workpress.com 1.1.2017):

Jos tiedät tai epäilet olevasi seksuaalirikoksen uhri:

  • Voit ottaa luottamuksellisesti yhteyttä Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen, olipa tapahtumasta kulunut päiviä, viikkoja tai useita vuosia. Sieltä saat apua seksuaalisen väkivallan aiheuttamien seurausten käsittelyyn sekä oikeudellista neuvontaa ja apua. tukinainen.fi
  • Olisi hyvä, jos rikosilmoituksen pystyisi tekemään pian tapahtumien jälkeen. Sen voi kuitenkin tehdä myöhemminkin.

Jos olet läheinen:

  • Varo syyllistämästä uhria. Hän hyvin todennäköisesti tuntee voimakasta häpeää ja syyllisyyttä, vaikka vastuu tapahtumista kuuluu tekijälle. On tärkeää välittää viestiä siitä, että tapahtunut ei ole uhrin syytä.
  • Auta uhria kääntymään ammattilaisten, kuten lääkärin puoleen.
  • Rohkaise uhria soittamaan Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen.
  • Jos uhri päättää tehdä rikosilmoituksen, tue häntä.
  • Auta uhria löytämään oikeusavustaja. Seksuaalirikoksissa avustajan käyttäminen on ilmaista.
  • Voit toimia uhrin tukena rikosprosessin aikana. Voit myös auttaa ottamaan yhteyttä Rikosuhripäivystykseen, josta voi tiedostella koulutetun tukihenkilön saamista rikosprosessiin. riku.fi

Jos olet työtoveri, esimies tai toimit samalla alalla:

  • Selvitä, onko työpaikallasi tai alallasi tasa-arvosuunnitelma ja työsuojeluvaltuutettu.
  • Selvitä, osaavatko tasa-arvoyhdyshenkilö ja työsuojeluvaltuutettu toimia seksuaalisen väkivallan ja ahdistelun tapauksissa.
  • Selvitä, onko ammattialalla ohjeistukset seksuaalista ahdistelua vastaan.
  • Selvitä, onko työpaikan tai alan työhyvinvointikyselyssä tarvittavat kysymykset.
  • Kysy, kuinka työtoverisi voi. Pyri puuttumaan havaitsemaasi asiattomaan käyttäytymiseen.

Jos olet poliitikko:

  • Tee tai allekirjoita lakialoite raiskauksen tunnusmerkistön muuttamisesta suostumuksen puuttumiseen perustuvaksi.
  • Vaadi seksuaalirikoslain kokonaisarviointia.
  • Vaadi, että poliisi, syyttäjät ja tuomarit saavat koulutusta seksuaalisen väkivallan ja lähisuhdeväkivallan erityispiirteistä.