Actors, Structures and Law

Month: July 2018

Kiina: Hukou, asumisrekisteri muutoksessa

Pia Eskelinen

Hukou on Kiinassa käytössä oleva asumisrekisteri, jonka avulla seurataan ihmisten liikkumista Kiinan sisällä. Lisäksi sillä hallitaan liian agressiivista kaupungistumista.

 

Picture: Pia Eskelinen

HUKOUN HISTORIA

Ensimmäinen laki hukousta säädettiin vuonna 1958, mutta järjestelmä itsessään ei kuitenkaan ollut uusi keksintö Kiinan kansantasavallassa, vaan sitä oli käytetty keisarillisessa Kiinassa jo tuhansien vuosien ajan. Nykyisen hukou järjestelmän sanasto on luotu Tang dynastian aikana vuosina 618 – 907, mutta jo Xia dynastian aikaan 2000 – 1500 eaa. suoritettiin ensimmäinen väestönlaskenta ja sen perusteella luotiin pohja Kiinan nykyiselle asumisrekisterijärjestelmälle.

 

Hukou järjestelmän juuret ovat siis syvällä Kiinan historiassa, ja ennen suurta harppausta hukou järjestelmä ja sen täytäntöönpano oli hyvinkin väljää. Kiinan ensimmäisessä perustuslaissa vuodelta 1954 annettiin kansalaisille mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen ja muuttamiseen Kiinan sisällä. Ihmiset saivat itse valita asuinpaikkansa. Hukou järjestelmä toimi vain seurantajärjestelmänä.

 

Suuren harppauksen (1958 – 1960) aikaan ihmisten haluttiin siirtyvän maaseudulta kaupunkeihin, ja Kiinan kaupungistumisaste nousi nopeasti 16,2 prosentista 19,7 prosenttiin.  Kaupungistumisen myötä Kiinan teollisuus ja talous kasvoivatkin nopeasti. Kaupunkiin muuttaneille, usein tehdastyöntekijöille, taattiin paljon erilaisia etuisuuksia joita maaseudun asukkaille ei suotu. Kaupunkilais-statuksen saaneet asukkaat saivat ruoka-annoksia, vilja-avustuksia ja valtio takasi heille asunnon, ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon sekä vanhuusajan eläkkeen. Maaseutu-statuksella olevat kansalaiset puolestaan eivät olleet oikeutettuja samoihin etuuksiin ja julkisiin palveluihin, jotka oli varattu vain kaupunkilaisten käyttöön.

 

Kiinan hallitus huomasi suuren harppauksen jälkimainingeissa, ettei ruoan tuotanto riitä kattamaan kasvavan kaupunkilaisväestön ruoan tarvetta. Näin ollen hukou järjestelmää päätettiin alkaa käyttää jakavana, erottavana sekä syrjivänä systeeminä, joka ei enää sallinut ihmisten vapaata liikkumista. Kaupunkien asukkaita pakkosiirretiin maaseudulle ja heidät velvoitetiin toimimaan maanviljelijöinä ja karjanhoitajina. Maaseudun asukkaat enää voineet muuttaa vapaasti kaupunkiin. Suunnitelmallisen muuttokontrollin toivottiin takaavan riittävän ruoan tuotannon sekä myös hillitsevän ehkä jopa kaoottista kaupungistumista. Hukou järjestelmä oli muuttunut seurantajärjestelmästä pakottavaksi kontrollointijärjestelmäksi.

 

Nykyään Kiinan Hukou-järjestelmässä jokainen asukas rekisteröidään sekä tiettyyn paikkaan, että tämän lisäksi myös tiettyyn statukseen: kaupunkilainen tai maalainen. Hukou-merkinnän luonne periytyy vanhemmilta lapsille, ja näin esimerkiksi Shanghaissa syntynyt lapsi ei välttämättä ole oikeutettu kaupunkistatukseen, jos vanhempia ei ole merkitty rekisteriin kaupunkilaisiksi. Lapsen hukou-merkinnäksi voi siis tulla ”maalainen” vaikka hän asuisi pysyvästi Shanghaissa ja hänellä olisi Shanghain asumisoikeuden.

                                                         

EPÄTASA-ARVOINEN JÄRJESTELMÄ

Jokaisella maaseutu-hukou statuksella olevalla asukkaalla on oikeus hallita pientä maatilkkua useamman vuoden ajan. Kyläyhteisöt päättävät itse maanjaosta ja maan uudelleen jakoja pitäisi toimittaa aina, kun tilanne sitä vaatii. Maaseudulla naiset muuttavat useimmiten uuden aviomiehensä kylään ja näin ollen heidän omassa synnyin kylässään oleva maa joko jaetaan uudestaan tai se jää naisen syntymäperheen hallintaan. Usein käy kuitenkin niin, että vanhassa kylässä oleva oikeus maa-alueeseen perutaan, mutta uudesta kylästä ei osoiteta naiselle uutta maa-aluetta. Hukou-järjestelmää on vuosien varrella uudistettu, mutta perustavanlaatuiset ongelmat ovat säilyneet. Epätasa-arvo erilaisten sosiaali- tai muiden etuisuuksien saannissa ei ole vielä kokonaan poistunut.

 

Yksi suurimmista ongelmista on ollut koulutus ja sen turvaaminen niille lapsille, jotka asuvat asumisoikeuden turvin eri hukou-alueella, kuin mihin heidät on virallisesti kirjattu. Tämä on johtanut siihen, että kiinassa on kasvamassa niin sanottu jätettyjen lasten sukupolvi (left-behind children) joiden vanhemmat ovat töissä useiden tuhansien kilometrien päässä siirtotyöläisinä. Nämä ”jätetyt lapset” ovat joutuneet jäämään vanhempiensa kotipaikkakunnalle, koska eivät ole oikeutettuja käymään koulua muualla kuin omassa kotipaikassaan. Toisaalta kaupungeissa toimii siirtotyöläisten lapsille tarkoitettuja kouluja, mutta koulutuksen laatu on usein huono ja hinta korkea. Ongelmia on myös terveydenhuollossa. Jos henkilö sairastuu, hän joutuu matkustamaan omalle hukou-alueelleen saamaan hoitoa. Toinen vaihtoehto ovat yksityiset sairaalat, mutta näiden kustannukset ovat erittäin korkeat.

 

Kiinan hukou järjestelmä on kuitenkin onnistunut yllättävässä asiassa: Kiinaan ei ole rakentunut samanlaisia slummikaupunkeja kuten esimerkiksi Brasilian favelat. Tiukka kontrolli asumisessa on vaikeuttanut slummien muodostumista. Vaikka osa Kiinan asuinalueista on melko alkeellisia, ne eivät ole päässeet slummiutumaan ja muuttumaan kaaosmaisiksi, turvattomiksi ja alati laajentuviksi hökkelikyliksi.

 

                                                                                                                                                                                                                           Picture: Pia Eskelinen

TULEVAISUUS

Koulun käyntiin liittyviä ongelmia on jo vähennetty ja esimerkiksi lukion tai yläasteen pääsykokeita ei tarvitse enää mennä tekemään omaan, viralliseen hukou kotipaikkaan. Vuonna 2014 Kiinan hallitus esitteli lisäksi uuden niin sanotun kaksois-hukoun. Uudistuksessa helpotettiin maaseudun asukkaiden muuttoa kylistä kuntiin ja pieniin kaupunkeihin. Asukkaat, jotka jo asuvat kunnan ja pienen kaupungin alueella väliaikaisen asumisoikeuden turvin, saivat pysyvän asumisoikeuden. Näin ollen jopa 100 miljoonaa asumisoikeusasukasta ovat oikeutettuja saamaan samat sosiaali- ja muut etuudet kuin pysyvästi alueella asuvat asukkaat.

 

Voimassa olevaan viisivuotissuunnitelmaan (2016-2020) on kirjattu tavoitteet, joilla hukou-järjestelmää uudistetaan joustavammaksi. Samalla pyritään myös korkeampaan kaupungistumisasteeseen, mutta kaupungistumisen halutaan kuitenkin olevan hallittua. Tämän lisäksi maaseudun asukkaiden oikeuksia maahan halutaan parantaa. Tämän uudistuksen myötä kaupunkialueiden sisällä ja laitamilla olevien maaseutualueiden maankäyttöä pystytään tehostamaan.

 

Kiinan hallitus haluaa keskittyä koordinoituun kehitykseen, jotta alueellinen epätasa-arvoisuus vähenee. Näin pyritään turvaamaan saman tasoiset julkiset palvelut kaikille alueille. Uudistuksessa halutaan myös lisätä kansallisen ja alueellisten hallitusten sekä eri virastojen yhteistyötä. Tällä pystytään koordinoimaan ja yhtenäistämään käytäntöjä sekä menettelytapoja ja hyödyntämään resursseja tehokkaammin. Uudenlaisen kaupunkisuunnittelun tarkoituksen on nostaa talouskasvua, poistaa köyhyyttä ja varsinkin poistaa kaupungistumisen aiheuttamia ongelmia esimerkiksi kaavoituksessa. Uudistusten toivotaan myös viilentävän kuumana käyviä asuntomarkkinoita.

 

Pia Eskelinen toimii Turun yliopistossa tohtorikoulutettavana. 

 

 

 

 

 

 

 

Displacements, violence and gender in Madrid

​Amalia Verdu

I had the pleasure of visiting the Women´s University Institute at the Madrid´s Autonomous University in June. This is a very special place not only because of being my alma mater but also because it was the first University Women´s Institute in Spain.

 

The Institute was founded by Prof. Angeles Duran in 1973 as a seminar on women’s studies. During my stay, I was also able to meet her. She is a fascinating woman who worked as Professor of Sociology at the Autonomous University and who always tried to promote research from a feminist perspective. Later in 1993 the Seminar became the University Institute being now Prof. of Philosophy of Law Cristina Sanchez the Director.

 

The core aim of the Institute relies in promoting and mainstreaming the gender perspective in all researches. Therefore, its interdisciplinary character allows multiple collaborations among researchers from different disciplines, resulting in the constitution of an interdisciplinary research group coined as “feminism and gender” to promote the research on both feminism and gender in all disciplines.

 

     Picture: Amalia Verdu

I had the chance during my stay of attending one of the most important Institute’s event organized since 1983, the interdisciplinary research seminar. This seminar aims to promote the feminist and gender research and networking among senior and younger researchers. This year was the XXII Jornadas de Investigación Interdisciplinar  with the title “Displacements, violence and gender”. The presenter’s focused on women´s migration and Diasporas, all in connection with an Institute’s project on political violence. This supposed rich and different approaches to the issue due to the broad approach to the understanding of displacement which includes not only physical but also geographic and symbolic displacements. All presentations were based on research projects analyzing the role of violence and moreover, the violence against women suffered in different displacement and Diasporas. The presentations analyzed the violence produced and reproduced in the specific event of women migrations. The roots, sources and process of displacement and Diasporas varied enormously depending on sex. Sex and sexuality become important factors in the analysis of forced mobility as women compromised their security as much as men but also their sexuality. Dangers and vulnerabilities become specific to their sex in which also their sexuality becomes a negotiating factor.

 

The outcome of such seminars usually crystallizes in a book edited with the selected presentations. In parallel to the seminar the Institute awards the prize Angeles Duran to the best year’s book on women and gender. This year the prize went to Cristina Tarzibachi with the book Cosa de mujeres about the women´s menstruation´s economic and social impact throughout history, describing and analyzing a different and original approach to a very specific women issue. An special recognition was granted to  the book written by Ana Maria Romero Burillo and Cristina Rodriguez Orgaz, called La proteccion de la victim de violencia de genero (the protection of the victims of gender violence) where they analyse the ten years implementation of the gender violence law in Spain.

 

Picture: Pixabay

I spent a very fruitful month in Madrid with the possibility of meeting other researchers working on women and gender. I was able to witness also the sudden change of government that resulted in the first government in the world with a majority of women.  Although, I must say, this event was shadowed by the judicial decision of conditional freedom for the gang of rapers called La manada.  These to contradictory events highlight the paradox of the XXIst century; women can be equals but still keeping their sexual object position. ​

 

Amalia Verdu is a PhD researcher at the University of Turku

 

© 2020 ASLA

Theme by Anders NorenUp ↑