– Sarianna Viljaranta ja Matleena Töhönen (artikkeli Pro gradu -tutkielman tuloksista)
Viisi-seitsemänvuotiaiden lasten hienomotoristen taitojen tasoa mittaavaan tutkimukseen osallistui yhteensä 39 (N=39) 5–7-vuotiasta lasta, joista 18 oli Intiasta ja 21 Suomesta. Tutkimus toteutettiin osana Suomen ja Intian välistä FINDIgATE (Finnish and Indian Wellbeing through Education) -yhteistyöhanketta. Hienomotoristen taitojen tasoa mitattiin standardoitua BOT-2 (Bruininks-Oseretsky Test of Motor Proficiency, Second Edition) -testistöä käyttämällä. Lisäksi tutkijat havainnoivat testitilanteista kuvatun videomateriaalin avulla sellaisia tekijöitä, jotka ovat mahdollisesti yhteydessä hyvään tai heikkoon suoritukseen. Testauksia tehtiin kahdessa suomalaisessa ja kahdessa intialaisessa koulussa, eli yhteensä neljässä koulussa.
Esimerkki BOT-2 -testin jäljentämistehtävästä
Käsityökasvatuksen avulla on mahdollista kehittää lasta kokonaisvaltaisesti. Oppiaineen tavoitteena on kehittää sellaisia toimintamalleja, joiden vaikutuksien voidaan katsoa olevan merkittäviä paitsi yksilölle myös koko yhteiskunnalle. (Alamäki 1997, 10, 15.) Kun lapsi harjoittaa käsitöitä, hänen ei tarvitse miettiä valmista tuotetta, vaan jo pelkkä tekeminen, kokeileminen ja tutkiminen tuottavat iloa ja nautintoa. Työskentelyn lomassa lapsen on mahdollista tarkastella oman kehonsa kykyjä ja äärirajoja. (Karppinen 2009, 56–57; Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 43.) Myös kognitiiviset taidot kehittyvät käsitöitä tehdessä (Kojonkoski-Rännäli 1998, 63). Koulukäsityön tehtävänä on valmistaa lapsia tulevaisuuteen kehittämällä lasten ongelmanratkaisutaitoja, tiedonhankintaa, arviointia sekä ryhmässä toimimisen taitoja (Yliverronen 2019, 58). Tehtävien suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että lapsi saa kokemuksen kokonaisesta käsityöprosessista sekä eri tekniikoista, välineistä ja materiaaleista. On tärkeää, että tehtävät ovat lapsen ikätasoon sopivia. (Yliverronen, Rönkkö & Korhonen 2010, 108–109; Karppinen 2009, 59.)
Hienomotoriset taidot kehittyvät niiden aktiivisella käytöllä ja liikkeen kehittyminen vaatii toistoa automatisoituakseen (Numminen 2005, 148 ; Takala & Takala 1992, 98). Peruskädentaitoja tarvitaan sekä arki- että työelämässä. Esimerkiksi vaatettamisessa, hiustenlaitossa ja kenkien solmimisessa. (Karppinen 2009, 57; Isbell 2012, 1.) Elämme jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa, jonka vuoksi käsityöopetuksen tavoitteena ei ole ainoastaan tuotteiden valmistaminen vaan ennemminkin yksilön ja persoonan kehittämisen (Yliverronen, Rönkkö & Korhonen 2010, 108; Karppinen 2009, 57) sekä henkisen kasvun tukeminen. (Lepistö & Rönkkö 2009, 57; Alamäki 1997, 10).
Intialainen lapsi suorittamassa BOT-2 -testiä
Tulosten avulla selvitettiin testattavien lasten hienomotoristen taitojen taso lapsen kronologiseen ikään nähden. Tulosten perusteella valtaosa (74%) testattavista suomalaisista ja intialaisista lapsista on hienomotorisilta taidoiltaan keskitasoa. Testattavista lapsista 10% sai testistä alle keskiarvoisen tuloksen ja 16% ylsi tuloksellaan yli keskiarvon. Tutkimuksen aineistosta nostettiin esiin tyyppitapaukset, joita havainnoitiin videomateriaalin avulla. Videohavaintojen perusteella heikkoon tulokseen olivat yhteydessä levottomuus ja keskittymisen puute. Vastaavasti hyvään tulokseen katsottiin olevan yhteydessä tarkkavaisuus sekä oikeaoppinen kynäote (kolmisormiote) ja hyvä työskentelyasento.
Intialaisten ja suomalaisten 5–7-vuotiaiden lasten hienomotoristen taitojen taso BOT-2 -testin mukaan
BOT-2 –testin avulla voidaan testata hienomotoriikan eri osa-alueita; hienomotorinen tarkkuus ja hienomotorinen integraatio. Mikäli ongelmat ilmenevät vain toisella osa-alueella, on mahdollista keksiä harjoitteita juuri tämän osa-alueen taitojen kehittämiseen. Lapsen työskentelyä havainnoimalla voi löytää yhteyksiä lapsen hienomotoriseen tasoon. Esimerkiksi luokkahuoneessa opettajan on mahdollista havainnoida oppilaita taitotasojen mukaan ja löytää tällä tavalla keinoja oppilaiden hienomotorisen kehityksen tukemiseen.
Lähteet:
Alamäki, A. 1997. Käsityö- ja teknologiakasvatuksen kehittämisen lähtökohtia varhaiskasvatuksessa. Julkaisusarja A:181. Rauma: Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitos.
Isbell, C. 2012. Developmentally Appropriate Fine Motor Practices for Early Childhood Settings. Early Intervention & School Special Interest Section Quarterly/American Occupational Therapy Association, Dec 2012, Vol.19(4), 1–3.
Karppinen, S. 2009. Kädentaidot ja käsityökasvatus. Teoksessa Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa: Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Toim. Inkeri Ruokonen, Sinikka Rusanen ja Anna-Leena Välimäki. Helsinki: Yliopistopaino Oy. s. 56–65.
Kojonkoski-Rännäli, S. 1998. Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi. Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos. Turun yliopiston sarjajulkaisuja. Sarja C. Osa 109. 1. painos 1995.
Lepistö, J. & Rönkkö, M-L. 2009. Käsityön opetukseen sisältyy monipuolisesti taitoa, kulttuuria ja yritteliäisyyttä. Teoksessa M-L. Rönkkö, J. Lepistö & S. Kullas (toim.) Monialainen opettajuus. Kasvatuksellisia näkökulmia oppiaineisiin ja aihekokonaisuuksiin. Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos. s. 45–61.
Numminen, P. 2005. Avaa ovi lapsen maailmaan. Tampere: Pilot-Kustannus.
Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy.
Takala, A. & Takala, M. 1992. Psykologinen kehitys lapsuusiässä. Helsinki: WSOY.
Yliverronen, V., Rönkkö, M-L. & Korhonen, R. 2010 Käsityö kuuluu varhaiskasvatukseen. 2010. Teoksessa Pienet oppimassa. Toim. Riitta Korhonen, Marja-Leena Rönkkö, Juli Aerila. Turku: Uniprint. s. 99–134.
Yliverronen, V. 2019. Esiopetuksen käsityö: Kolme tapaustutkimusta esikoululaisista käsityötehtävien parissa. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Saatavana: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5389-0
