Tuomas Jussila

 

Toistaiseksi vielä lyhyt matkani oikeushistorian parissa on jo tehnyt selväksi, että aikaisemmin luettu ja opittu näyttää taas tuoreelta, kunhan sitä vain katsotaan uudesta näkökulmasta. Uusia näkökulmia oli luvassa roppakaupalla myös Oikeudellinen tieto ja taito Suomessa 1750-1920 projektin ensimmäisessä vuosikonferenssissa Lay Advocacy in the Pre-modern World.

Kaksipäiväinen konferenssi järjestettiin Turun yliopistolla 28.-29.5.2018. Sää oli suomalaiselle toukokuulle poikkeuksellisen lämmin ja herätti ulkomaisissa vieraissa ihmetystä, sillä kylmäksi ja pimeäksi odotettu pohjoinen ei ollut sen enempää kylmä kuin pimeäkään.

Konferenssissa sai äänensä kuuluviin kymmenen tutkijaa, joiden esitelmien kirjo oli laaja niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin. Konferenssin keynote-puheenvuoroista vastasivat Sir John Baker (University of Cambridge), Kjell Åke Modéer (Lunds Universitet) ja Jane Burbank (New York University). Baker keskittyi puheenvuorossaan asianajotoiminnan yhdenmukaistumiseen keskiajan ja uuden ajan alun Englannissa. Modéerin puheenvuoro sijoittui huomattavasti myöhäisempään ajankohtaan eli ruotsalaisen asianajotoiminnan kehitykseen vuosina 1850-1950. Modéerin luennossa piirtyi laaja kaari amatöörien 1800-luvulla harjoittamasta asianajosta myöhempään puoliammattimaiseen asianajotyöhön. Burbank keskittyi puheenvuorossaan Venäjän maaseudun oikeushistoriaan. Burbankin esitelmän perustana oli hänen teoksensa Russian peasants go to court. Legal culture in the countryside, 1905-1917.[1]

Historiantutkimusta on usein kutsuttu kansalliseksi tieteeksi. Oikeushistoria – ja erityisesti eurooppalainen oikeushistoria – tekee tässä ilahduttuvan poikkeuksen. Roomalaista oikeutta pidetään yhtenä merkittävimpänä yhdistävänä tekijänä Euroopan historiassa. Totta varmastikin, mutta myös aika ympäripyöreää. Konferenssin esitelmissä eurooppalainen oikeushistoria näyttäytyi kokonaan uudessa valossa, joka toi nähtäville eurooppalaisen oikeudellisen tietotaidon historiaa ruohonjuuritasolta. Tätä lähestymistapaa voisi ehkä parhaiten kuvata englanninkielisellä termillä ”legal history from below”.

Konferenssin lomassa professori Kirsi Vainio-Korhonen toi esiin myös toisen eri puheenvuoroja yhdistävän teeman eli ajatuksen lainopillisten tehtävien professionalisoitumisesta. Tämä tematiikka tuli selkeästi esiin esimerkiksi Petteri Impolan esitelmässä Lay Advocacy in the Court Records of Seventeenth-Century Sweden: Methodological Approach.

Ammattien professionalisoitumisesta on hankala puhua ilman ranskalaissosiologi Émile Durkheimia. Kotimatkalla ehdinkin ihmetellä, ettei kukaan – itseni mukaan lukien – tullut konferenssin aikana edes sivunneeksi durkheimilaisia ajatuskulkuja työnjaon eriytymisestä. Ajatuksen voi jäljittää Durkheimin klassiseen tutkimukseen De la division du travail social (1893, suomeksi Sosiaalisesta työnjaosta 1990). Durkheimin perusajatuksena oli, että yhteiskuntien koheesio eli koossapysyminen rakentui joko mekaanisen tai orgaanisen solidaarisuuden varaan. Käsitepari mekaanisesta ja orgaanisesta solidaarisuudesta kuulostaa helposti sanahirviöltä ja pahimman luokan jargonilta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan käsitteitä voi hyvällä syyllä pitää klassisen sosiologian klassisimpana jäämistönä, josta on hyötyä myös oikeudellisen tietotaidon näkökulmasta.

Durkheimin mukaan mekaaninen solidaarisuus viittasi vanhakantaisiin yhteiskuntiin, joita piti koossa esimerkiksi yhteinen normisto. Orgaaninen solidaarisuus oli Durkheimille modernien yhteiskuntien ominaispiirre, joissa solidaarisuus rakentui esimerkiksi eriytyneen työnjaon perusteella. Tässä mielessä Durkheimin ajatukset sopivat hyvin yhteen oikeudellisen tietotaidon kanssa, sillä useassa esitelmässä käsiteltiin nimenomaisesti oikeudellisten tehtävien työnjaon eriytymistä ja professionalistoitumista.

Omassa väitöskirjassani vertailen kahden supisuomalaisen paikkakunnan eli Ilmajoen ja Urjalan lainopillista osaamista ja lainoppineiden verkostoja 1800-luvun lopulla. Myös tämän tematiikan kannalta konferenssin esitelmät olivat mielenkiintoista kuultavaa. Analogioiden löytyminen 1800-luvun suomalaisten maalaiskuntien ja esimerkiksi keskiaikaisen Katalonian välillä tuntui suorastaan hykerryttävältä ja myös hyvältä muistutukselta siitä, miksi historiantutkimus on sekä mielekästä, että myöskin tärkeää. Ei ollenkaan huono saldo yhdelle konferenssille!

Mikäli joku haluaa vielä kertailla menneitä, tai joku konferenssin kokonaan missannut haluaa tietää mistä jäi paitsi, niin konferenssin ohjelma löytyy osoitteesta:

https://blogit.utu.fi/oikeudellinentietotaito/menneet-tapahtumat/

 

[1] Kyseinen mainio teos löytyy esimerkiksi Turun yliopiston kirjastosta e-kirjana.