Poliittisen historian blogi julkaisee opinnäytteisiin perustuvia kirjoituksia oppiaineen eri aihepiireistä. Taustoittaako tutkielmasi ajankohtaista yhteiskunnallista keskustelua? Tuotko esiin uutta tietoa arkistoista? Kirjoita napakasti ja julkista havaintosi. Opinnäytesarjan toisessa osassa Seida Sohrabi arvioi Uuden Suomen blogipalvelussa vuonna 2013 kiivaana käynyttä keskustelua kasvot peittävästä hunnusta ja täyshunnun kieltoa ajaneesta lakialoitteesta.
Vuoden 2012 itsenäisyyspäivän aattona perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala jätti oikeusministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa vaadittiin niqab- ja burkahuntujen kieltämistä julkisessa tilassa. Puoli vuotta myöhemmin toukokuussa 2013 hän jätti eduskunnalle lakialoitteen rikoslain 17. luvun muuttamisesta. Lakialoitteessa, jonka allekirjoitti enemmistö perussuomalaisten eduskuntaryhmän kansanedustajista, vaadittiin täyshunnun käytön kieltoa sakkorangaistuksen uhalla.
Myöhemmin Saarakkala puolusti lakialoitettaan Uuden Suomen blogissa. Täyshunnun käyttökielto sai aikaan värikkään keskustelun Uuden Suomen blogipalvelussa vuonna 2013. Saarakkalan blogin lisäksi aiheesta julkaistiin 11 muuta blogikirjoitusta, joiden yhteydessä julkaistiin lähes 500 kommenttia lakialoitteen puolesta ja vastaan. Poliittisen historian opiskelija ei voinut muuta kuin tarttua tilaisuuteen – aiheesta oli tehtävä kandidaatintutkielma.
Oli selvää, että lakialoite kiinnosti Uuden Suomen bloggaajia. Suurin osa otti kantaa, harva pysyi neutraalina. Keskustelu oli hyvin vilkasta ja kommentteja tuli jopa aamuyön tunteina. Sen lisäksi, että tutkin puoltajien ja vastustajien kannanottoja, otin myös selvää, mistä keskustelussa oikeastaan oltiin huolissaan, vaikken tätä nostanut erityisesti esiin tutkimuskysymyksessäni. Mikä ihmisiä provosoi?
Lakialoitteen kannattajien mukaan kasvojen peittäminen antaa signaalin haluttomuudesta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan: kyseessä ei ollut valinta, vaan huntu oli pakotettu naisille. Heidän mukaansa kasvojen peittäminen ja työelämä olivat mahdoton yhtälö. Täyshunnun vastustajat vetosivat siihen, että ravintolassa tai kaupan palvelutiskillä täytyy voida nähdä henkilökunnan kasvot. Ongelmana nähtiin myös työskentely päiväkodissa, jossa pienet lapset saattaisivat pelästyä kasvonsa peittävää työntekijää, ”jonka ilmeet eivät välity pienelle lapselle”. Vastustajat kokivat, että miehet pyrkivät kontrolloimaan naisia. Työelämä oli lakialoitteen puoltajien keskeisin argumentti. Kasvot peittävät hunnut luovat heidän mukaansa työttömyyttä, joka ei edesauta kotoutumista.
Niin puoltajien kuin vastustajien kommenteista välittyi mielikuva siitä, että juuri maahanmuuttajataustaiset käyttivät täyshuntua, eivät kantasuomalaiset. Erityisesti tämä tuli esille puhuttaessa kotoutumisesta ja työelämästä. Lakialoitteen puoltajille täyshuntu edusti alistamisen ja radikaalin islamin vallan symbolia, joka ei kuulunut Eurooppaan. Heille täyshuntu oli yhteiskunnallinen asia, ei yksilönvapauden piiriin kuuluva kysymys.
Myös moni lakialoitteen vastustaja koki, että täyshuntu oli ongelmallinen työelämän kannalta. Tämä ei kuitenkaan ollut heille syy nähdä täyshuntu yhteiskunnallisena kysymyksenä, vaan päinvastoin sen nähtiin liittyvän yksilönvapauteen: täyshunnun käytön ei kuulunut olla muiden päätettävissä. Vastustajat kokivat, että naisilla tulee olla valta päättää, mitä pukevat päälleen. Kiellon nähtiin rajoittavan naisten liikkumistilaa. Lakialoitteen vastustajien joukosta löytyi paljon niitä, joiden mukaan täyshunnut edustivat naisten alistamista, josta olisi päästävä eroon. Heidän mielestään muutoksen vapaampaan suuntaan kuuluisi tulla muslimiyhteisön sisältä. Vastustajat perustelivat kantaansa myös sillä, ettei täyshunnun käyttäjiä ollut paljon. Lakialoitteen vastustajat eivät kokeneet täyshunnun olevan merkityksellinen ja heidän mukaansa asiaa oli turhaan paisuteltu.
Vastakkain oli kaksi leiriä. Puoltajat kokivat, että täyshuntu oli yhteiskunnallinen asia, kun taas vastustajat katsoivat, että kyseessä oli yksilönvapautta loukkaava lakialoite. Voidaankin kysyä, mistä kumpuaa suomalaisten kiinnostus täyshuntua kohtaan? Johtopäätökseni on, että täyshunnussa ei ole kyse nimenomaan hunnusta, vaan islamin hallinnasta. Islamin nähdään luovan turvallisuusuhkia. Täyshuntu edusti radikaalia islamia ja sen näkyminen Suomessa, vaikka vain täyshunnun muodossa, oli lakialoitteen puoltajille huolenaihe. He olivat huolissaan, että salafistinen eli tiukan linjan islam hallitsisi Suomen muslimien näkemyksiä siitä, mitä islam on ja miten se saa näkyä. Pelkona oli, että maltillisuudelle ei annettaisi tilaa, vaan Suomessa vallitsevaksi islamin tulkinnaksi tulisi jyrkän linjan islam.
Lakialoitteen puoltajien kirjoituksista paistoi läpi toive, että islam voisi maltillistua. Islamin pelätään olevan edelleen syntymäajallaan eli 600-luvun Arabiassa, ei nykypäivässä, jossa kulttuurit muuttuvat. Toiveena on, että samalla lailla kuin muut uskonnot muuttuvat ja kehittyvät, voisi islamkin muuttua. Lähes kaikille lakialoitteen puoltajille oli tärkeää, että islam voisi olla sovitettavissa yhteen eurooppalaisten arvojen kanssa, joiden vastakohtaa edusti alistava islam ja sen nimissä naisille pakotettu täyshuntu.
Teksti: Seida Sohrabi
Kirjoittaja on Turun yliopiston poliittisen historian opiskelija, jonka kandidaatintutkielmaan kirjoitus perustuu.
