Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineessa on tänä vuonna käynnistetty uusi Muuttuvat uhkakuvat ja valvonnan mekanismit Suomessa (VAME) -tutkimushanke, joka tutkii Suomen sisäistä turvallisuutta autonomian ajasta nykypäivään. Suomalaisia ja kansainvälisiä alkuperäisaineistoja hyödyntävä hanke tuo esiin nykyisen turvallisuuskeskustelun historiattomia piirteitä, tuottaa uutta tutkimustietoa ja tulkintoja sekä edistää alojenvälisyyttä. Hanketta rahoittaa Koneen säätiö.
Mitä on pidetty suurimpina suomalaista yhteiskuntaa kohtaavina uhkina viimeisen 200 vuoden aikana? Entä miten uhkiin, koettuihin tai todellisiin, on vastattu? Tällaisiin teemoihin syventyy VAME-tutkimushanke, jota esiteltiin Suomen sisäisen turvallisuuden historia -seminaarissa perjantaina 1. kesäkuuta Publicumilla. VAME-hankkeen tutkijat esittelivät osahankkeitaan, ja lisäksi seminaarissa kuultiin vierailevien puhujien luentoja.
VAME-hankkeen johtava tutkija Mika Suonpää kiteytti Suomen itsenäisyyden ajan suurimmat uhkakuvat sisäisen turvallisuuden alueella seuraavasti: kommunismi, äärioikeistolaisuus ja kansainvälinen terrorismi. Nämä kolme on helppo tunnistaa viranomaisille erityisiä haasteita tuottaneiksi ja osin edelleen tuottaviksi kysymyksiksi, jotka voidaan kukin sijoittaa tiettyyn ajalliseen viitekehykseen. Suonpää muistutti, että on ollut myös ilmiöitä, jotka eivät välttämättä vaikuta ensi silmäykseltä akuuteilta turvallisuusuhilta mutta jotka ovat turvallisuusviranomaisia työllistäneet. Tällaisia ovat esimerkiksi muuttoliikkeet, huliganismi, nuorisojärjestöt, ammattiyhdistysliike ja eläinaktivismi.
Turvallisuuteen liittyvä tutkimus on Suomessa keskittynyt usein ulkoiseen turvallisuuteen, ja laaja pitkän aikavälin tutkimus sisäisen turvallisuuden historiasta puuttuu vielä. Sisäinen turvallisuus on sikäli ajankohtainen teema, että uuden tiedustelulakipaketin käsittely on eduskunnassa kesken. Vielä muutama kuukausi sitten lakipaketti oli vahvasti esillä julkisessa keskustelussa, mutta nyt sote- ja maakuntauudistuksen eteneminen on saanut median päähuomion, ja se vaikuttaisi olevan myös hallituksen prioriteettilistan kärjessä. Nykyiseen turvallisuuskeskusteluun VAME-hanke vaikuttaa tuomalla esiin sen historiattomia ja presentistisiä piirteitä.
VAME:n osahankkeet kattavat useita kiinnostavia näkökulmia sisäiseen turvallisuuteen eri aikakausina. Tarkastelussa ovat muun muassa poliisin ja santarmilaitoksen yhteistyö vuoden 1827 jälkeen Suomen suuriruhtinaskunnassa, punainen Valpo vaaran vuosina sekä pakolaisten vastaanottoon liittyvät turvallisuuskysymykset 1980- ja 1990-luvuilla. Osahankkeita vetävät tutkijat tohtorikoulutettavista emeritusprofessoreihin.
Vesa Vareksen ja Mika Suonpään osahankkeet keskittyvät maailmansotien väliseen aikaan. Vares tutkii turvallisuutta ja uhkakuvia paikallisina ilmiöinä. Hänen osahankkeessaan korostuu muun muassa sataman suuri merkitys turvallisuuskysymyksenä – ulkomaiset vaikutteet ja satamalakot kiinnittivät turvallisuusviranomaisten huomion. Suonpää puolestaan tutkii Itämeren alueen turvallisuuspoliisien yhteistyötä sotien välisenä aikana.
Ville Okkosen ja Tiina Lintusen osahanke sijoittuu erityisesti toisen maailmansodan aikaan. He tutkivat valtionvastaista toimintaa niin sanottujen kuutosten näkökulmasta. Kuutoset olivat kuuden sosialidemokraattisen kansanedustajan muodostama ryhmä, joka alkoi kritisoida omaa puoluettaan ja Suomen ulkopolitiikkaa talvisodan jälkeen vaatien ystävällismielisempää asennetta suhteessa Neuvostoliittoon. Kuutoset erotettiin SDP:stä, ja he perustivat oman eduskuntaryhmän. Jatkosodan alettua heidät vangittiin poliittisista syistä.
Kuutosten tapaus herättää useita kiinnostavia kysymyksiä valtion eri instituutioiden toiminnasta. Mitä tapaus kertoo turvallisuuspoliisin ja tuomioistuimen suhteista? Missä suhteessa lainkäyttö on poliittiseen kontekstiin? Missä vaiheessa kuutosten toiminnasta tulee valtionvastaista? Missä menee raja ja kuka sen määrittää?
Kylmän sodan aikaan paneudutaan esimerkiksi Olli Kleemolan ja Jukka Pesun osahankkeissa. Kleemola tutkii sisäisten uhkien visuaalista esittämistä, esimerkiksi sitä, miten pasifismi ja uusvasemmisto esitettiin suomalaisessa mediassa. Pesu tutkii osin samoja liikkeitä Suojelupoliisin ja Puolustusvoimien uhkakuvissa 1960- ja 1970-luvuilla.
Historioitsija Matti Lackman oli ensimmäinen päivän keynote-puhujista. Hän puhui Etsivän Keskuspoliisin toiminnasta Mäntsälän kapinassa. Toinen keynote-puhuja oli terrorismin ja poliittisen väkivallan tutkimukseen erikoistunut historioitsija Leena Malkki Helsingin yliopistosta. Hän esitteli Helsingissä käynnistettyä tutkimushanketta, joka paneutuu poliittisen väkivallan selitysmalleihin Suomen näkökulmasta.
Koko seminaaripäivää väritti vilkas keskustelu. Kaikki osahankkeiden tutkijat saivat kommentteja esityksistään ja vastailla tarkentaviin kysymyksiin esimerkiksi tutkimustensa rajauksista ja metodeista. Yksi seminaarin anti oli tyytyväisyys siitä, että suomalaiseen sisäisen turvallisuuden tutkimukseen ja turvallisuuskeskusteluun on luvassa merkittäviä uusia kontribuutioita. Historian tuntemisen tuoma parempi ymmärrys tulee rikastuttamaan ja syventämään suomalaista turvallisuuskeskustelua. Tarvetta ainakin on, sillä turvallisuuteen liittyvät uhkakuvat tuskin ovat katoamassa.
Teksti: Markus Metsala
Kirjoittaja on poliittisen historian oppiaineen harjoittelija.
