Useimmille nykyajan ihmisille J. E. Sunilan (1875–1936) nimi ei sano juuri mitään. Hän oli kuitenkin omana aikanaan hyvin tunnettu hahmo, toimihan hän kaksi kertaa pääministerinä ja kolme kertaa maatalousministerinä. Häntä myös harkittiin Maalaisliiton presidenttiehdokkaaksi vuoden 1925 presidentinvaaliin. Sunila oli siis 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa Maalaisliiton johtavia poliitikkoja. Näkyvyyttä Sunilalle toi myös se, että hän kuului ammatillisesti ajan johtaviin maatalousvaikuttajiin. Tämäkin on asia jota ei sovi unohtaa, kun tutkii yhteiskuntaa, jossa suurin osa ihmisistä sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta.
Näistä merkittävistä positioistaan huolimatta Sunila on kuitenkin jäänyt tutkimuksessa enimmäkseen varjoon. Tämä katveeseen jääminen johtunee useastakin asiasta. Ensinnäkin Sunila ei noussut koskaan presidentiksi, kuten puoluetoverinsa ja kilpailijansa Kyösti Kallio. Toiseksi Sunila toimi politiikassa vuodesta 1922 vuoteen 1933, jolloin hän jättäytyi pois eduskunnasta. Sunila ei siis toiminut poliittisilla kärkipaikoilla sisällissodan tai talvisodan aikaan, joten häntä ei ole pystynyt yhdistämään kansakunnan kollektiivisessa muistissa oleviin dramaattisiin tapahtumiin. Toisin on Kallion laita, joka oli sekä itsenäisyyssenaattori että talvisodan presidentti. Kolmas tekijä on se, että Sunilan on katsottu edustaneen politiikassaan agrarismia, jota ei ole pidetty kovinkaan kiinnostavana tai muodikkaana tutkimuskohteena. Neljäs syy Sunilan unohdukseen lienee siinä, että Sunilalta ei ole säilynyt omaa henkilöarkistoa, jota olisi voinut hyödyntää tutkimuksessa.
On siis monia tekijöitä, jotka ovat johtaneet siihen, että Sunilaa ei ole juuri aikaisemmin tutkittu. Mutta kun ajattelee sitä, että Maalaisliitto oli 1920- ja 1930-luvuilla Suomen merkittävimpiä puolueita ja maa agraarinen, niin on suorastaan hämmästyttävää, että yhteen aikakauden keskeisimpään poliittiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttajaan ei ole rohjettu tutkimuksessa tarttua.
Koska historiantutkimuksen yksi tehtävä on tuoda esiin menneisyyden moninaisuuden ääniä ja syventää kuvaamme siitä mitä tapahtui, oli perusteltua ryhtyä tutkimaan J. E. Sunilaa ja hänen toimintaansa. Ilman tämän toiminnan ja sen taustojen tuntemista jää kuvamme 1920- ja 1930-lukujen poliittisesta todellisuudesta vajavaiseksi.
Mutta onko mahdollista tutkia henkilöä, jolta ei ole jäänyt henkilökohtaista arkistoa? Se on ilman muuta mahdollista, sillä henkilöstä, joka on ollut omana aikanaan merkittävä toimija, jää luonnollisesti jälkiä, joita seuraamalla pystyy hakemaan ja löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Työlästä tällaisen tutkimuksen tekeminen kuitenkin on, koska se edellytti huomattavan lähdeaineistomassan läpikäymistä.
Suureen aineistoon kuului niin arkistolähteitä, painettuja lähteitä kuin kirjallisuuttakin, ja ne kaikki avasivat omalta osaltaan Sunilan roolia ja asemaa omassa ajassaan. Keskeistä oli myös päästä käsitykseen siitä, millainen maailmankatsomus Sunilalla oli, miten se oli syntynyt ja miten se vaikutti hänen poliittiseen toimintaansa ja sitä kautta Suomen poliittiseen todellisuuteen.
Pureutumalla tähän maailmankatsomukseen ja kontekstoimalla se siihen miten Sunila toimi politiikassa, voidaan havaita, miten hänestä vallinnut käsitys ainoastaan maataloustuottajien etujen ajajana on sangen yksipuolinen. Sunila oli kyllä maatalouspoliitikko ja tuottajien asia oli hänelle tärkeä, mutta sen taustalla olevaa yhteiskunnallista näkemystä ei ole tunnistettu.
Tutkimalla tarkasti Sunilaa selviää, että hän oli varsin yhteiskunnallinen poliitikko, jolla oli selvä visio siitä, miten kansakunta tulisi saada eheäksi. Tämän tunnistaminen on tärkeää, samoin kuin sen, että Sunila toi Maalaisliittoon mukanaan kansainvälisiä näkemyksiä ja vaikutteita, jotka hän oli omaksunut lukuisilla opintomatkoillaan. Näitä ulkomaisia vaikutteita ei ole juurikaan aiemmin otettu huomioon, vaikka niiden merkitys oli varsin suuri siinä, miten yhteiskunnan eheyttä pyrittiin rakentamaan maatalouselinkeinoa lujittamalla. Agraarisessa maassa oli luonnollista, että katse suunnattiin maatalouteen. Huomattavaa on myös, että poliittisella urallaan Sunila pyrki sovittelemaan eri maatalousryhmien etuja yhteen.
Sunilan merkitys siinä, että Maalaisliitosta tuli sotien välisenä aikana huomattava voimatekijä, osoittautuu siis varsin suureksi. Tutustumalla hänen toimintaansa selviää myös, että hän oli vahva kansanvallan puolustaja, joka sekä ammatillisella että poliittisella toiminnallaan pyrki taistelemaan sekä äärioikealta että äärivasemmalta tulleita uhkia vastaan. Sunila voidaankin lukea niihin tärkeisiin integraatiopoliitikkoihin, jotka toiminnallaan ratkaisivat yhteiskunnallisen ja kansanvaltaisen kehityksen suunnan ja estivät Suomen vaipumisen diktatuuriin maailmansotien välisenä aikana.
Voidaankin todeta, että sellaisen henkilön, jolta ei ole jäänyt omaa arkistoa, tutkiminen on täysin mahdollista, kuten joulukuussa 2023 tarkastettu väitöskirjani Agrarismin aallonharjalla: J. E. Sunila maalaisliittolaisena poliitikkona ja pääministerinä osoittaa. Tutkimus on myös merkityksellistä, sillä jos ei tunne Sunilaa ja hänen toimintaansa ja sen taustoja, ei voi täydellisesti ymmärtää Suomen poliittisen elämän yhtä voimatekijää, Maalaisliittoa. Sunilan tutkimisen tarkoituksena onkin ollut syventää kuvaa 1920- ja 1930-lukujen Maalaisliitosta ja sitä kautta tarkentaa myös kuvaa Suomen poliittisesta todellisuudesta kyseisenä aikana.
Tuomas Rantala
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja vieraileva tutkija Turun yliopistossa, joka on perehtynyt etenkin Suomen poliittiseen historiaan maailmansotien välisenä aikana. Rantalan poliittisen historian väitöskirja Agrarismin aallonharjalla: J. E. Sunila maalaisliittolaisena poliitikkona tarkastettiin Turun yliopistossa joulukuussa 2023.
