Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 ja sen kiihtyvä eurooppalainen vastustus pakotteiden muodossa on ollut yksi viime vuosien kestouutisaiheita. Suomalaisessa kontekstissa yksi tuoreimpia aiheita on ollut venäläisomisteisen Teboil-polttoaineyhtiön asema ja tulevaisuus Suomessa. Osana omaa väitöstutkimustani olen tutkinut vastaavanlaista tapahtumaketjua Shell-yhtiön osalta 1980-luvun lopulla.
1980-loppupuoli olikin Etelä-Afrikan tasavaltaa vastaan asetettujen pakotteiden ja muiden toimien kulta-aikaa. Etelä-Afrikan rotusortolakeja harjoittanutta apartheid-hallintoa oli toki pikkuhiljaa rajattu ulos kansainvälisistä piireistä aina 1960-luvulta lähtien. Tuolloin Etelä-Afrikkaa kohtaan suunnattiin myös ensimmäiset kauppaa rajoittavat poliittiset päätökset ja kansalaisliikkeiden ostoboikotit Suomessa. Keskustelua aiheesta kiihdytti 1970- ja 1980-lukujen taitteessa Yhdistyneissä kansakunnissa virinneet yhä tiukemmat toimet tuomita Etelä-Afrikan toiminta niin maan sisällä kuin sen hallinnoimassa Namibiassakin sekä epäjärjestystä lietsoneet aktiviteetit valtion lähialueille.
Suomessa kirein Etelä-Afrikkaa vastaan asettunut antiapartheidliikehdintä alkoi 1980-luvun aikana koota voimiaan yhden nimen alle. Ruotsin mallia mukaillen vuonna 1983 perustettiin Eristetään Etelä-Afrikka liike (EELAK), jonka tarkoitus oli toimia kaikkien antiapartheidhenkisten suomalaisten järjestöjen sateenvarjo-organisaationa. Järjestöön liittyikin monia kansalais- ja ammattijärjestöjä sekä uskonnollisia organisaatioita. Myös Suomen luterilainen kirkko oli sen toiminnassa mukana.
Kansalaisliikkeen aktivoituessa myöskään Suomen valtio ei voinut olla reagoimatta. Vastauksena kasvavalle kansalaiskeskustelulle sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n toteuttamille itse asetetuille ”pakotteille” eteläafrikkalaisia tuotteita kohtaan Suomen satamissa, Suomen silloinen hallitus päätyi säätämään lain luotonannon ja rahaliikenteen kieltämisestä Etelä-Afrikkaan vuoden 1985 lopulla. Kesällä 1987 lakia kiristettiin niin, että kaikki kauppa, muutamia erityisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, kiellettiin maiden välillä.
1980-luvun lopulla oltiinkin tilanteessa, jossa laki- ja politiikkatasolla Suomessa ei juurikaan pystytty enempää vaikuttamaan Etelä-Afrikan asioihin. Poliittisessa johdossa diplomaattiset keinot suoraan Etelä-Afrikkaan ja kansainvälisissä suhteissa nähtiin parhaaksi tavaksi toimia Namibian itsenäisyyden edistämiseksi ja maan rotusorron purkamiseksi. Kansalaisjärjestöjen ja muiden toimijoiden oli siis tarvetta kehittää vaihtoehtoisia tapoja vastustaakseen Etelä-Afrikkaa ja tukeakseen Namibian itsenäistymistä.
Vuonna 1988 Suomen evankelisluterilainen kirkko perusti Kirkon ulkomaanavun alaisuuteen Eteläisen Afrikan -työryhmän koordinoimaan sen antiapartheidtoimintaan liittyviä aktiviteettejä ja pohtimaan kirkon linjaa mahdollisista lisätoimista Etelä-Afrikkaa vastaan. Yhtenä aiheena asialistalla oli Shellin asettaminen maan laajuiseen boikottiin kansainvälistä esimerkkiä seuraten. Shell-boikotista tulikin hyvin nopeasti työryhmän yksi keskeisimmistä teemoista. Myös EELAK oli aikaisemmin julkaissut pamfletin, jossa kehotettiin Shell-boikottiin.
Shell valikoitui boikottien pääkohteeksi erityisesti kahdesta pääsyystä: Se ei suostunut lopettamaan toimiaan Etelä-Afrikassa niin kuin monet muut yritykset olivat tehneet kansainvälisen painotuksen alaisina, ja maa itsessään oli hyvin riippuvainen tuontiöljystä. Kirkon ulkomaanavun komitea alkoikin valmistella toimintaohjelmaa Luterilaisen kirkon suosituksiksi Shelliä vastaan Suomessa.
Shellille kävi pienemmässä mittakaavassa se mitä Teboilille kävi Venäjän aloittaman sodan myötä. Näkyvin lieveilmiö oli, että bensapumppuja sotkettiin ja saatettiin epäkuntoon antiapartheidaktivistien toimesta. Lisäksi kansalaisia kehotettiin välttämän Shell-asemilla tankkaamista ja kuntia sekä muita vastaavia tahoja suositettiin päättämään toimitussopimuksensa Shellin kanssa ja tekemään uudet sopimukset muihin polttoaineyhtiöihin.
Luterilainen kirkko, vaikka se olikin kallistumassa boikotin puoleen, tuomitsi asemiin kohdistetun ilkivallan ja pyrki neuvottelemaan Shellin Suomen johdon kanssa. Neuvottelujen keskeinen tavoite oli selventää kirkon kantaa ja saada yrityksen Suomen osa toimimaan myönteisen ratkaisun saamiseksi Etelä-Afrikkaan. Shellin johto Suomessa oli kuitenkin haluton etenemään neuvotteluissa ja kritisoi boikottia varsinkin noin 5000 suomalaisen elinkeinon vaarantumisen takia. Työryhmän sisällä nousikin ilmoille ajatus, että mikäli Suomen Shell päätyy taloudelliseen pinteeseen, voi Neste ostaa asemat itselleen ja ottaa toiminnan haltuunsa – samalla hyödyttäen Suomen valtiontaloutta.
Aktiivinen vaihe Shell-boikotissa päättyi kuitenkin lyhyeen, kun jo vuonna 1990 Namibian itsenäisyysprojekti eteni niissä määrin, että muut tärkeämmät vaikutustoimet tulivat Kirkon Ulkomaanavun pöydälle boikotin samalla jäädessä taka-alalle. Shellin toimintaan boikottitoimilla ei Suomessa ollut varsinaista vaikutusta, ja yrityksen toiminta maassa jatkui ihan näihin päiviin saakka. Nyt toki Shell-huoltamot ovat katoamassa katukuvasta, koska niitä Suomessa hallinnoima ST1 siirtää kaikki asemansa saman brändin alle. Etelä-Afrikkaankin öljy edelleen löysi reittinsä 1980-luvun lopulla, mutta arvioiden mukaan sen hinta Etelä-Afrikalle kuitenkin noin kahdeksankertaistui. Boikotilla oli siis oma hienoinen vaikutuksensa myös Shellin toimintaan ja sen kansainväliseen julkikuvaan.
Shell-boikotin suurimpana saavutuksena lieneekin ollut samanmielisten kansainvälisten toimijoiden yhteys, jonka kautta verkosto pystyi jakamaan ja keräämään tarvittavia tietoja Shell-boikotin ja yleisemmin antiapartheidpäätöksenteon tueksi. Kirkon ulkomaanavun kannalta Shell-boikotti oli asia, jota ei voitu sivuuttaa, vaikka tärkeämpi vaikuttamistyö teemaan liittyen tapahtuikin muualla.
Kirjoitus perustuu Jerkko Holmin artikkeliin ”A religious group versus a multinational
corporation: Finn Church Aid, Namibia and the Shell boycott” teoksessa Globalising the Nordic Model: From exceptionalism to entanglement. Toim. Mary Hilson, Carl Marklund, Andreas Mørkved Hellenes ja Byron Z. Rom-Jensen. Manchester University Press 2026.
Kirjoittaja Jerkko Holmi käsittelee väitöskirjatutkimuksessaan suomalaisten poliittisen toimijoiden, vientiyritysten sekä kristillisten lähetysseurojen perusteita suhteille eteläiseen Afrikkaan 1980-luvun loppupuolella.
