Avoimuus ja luottamus johtajan tavoitteina teknologisessa transformaatiossa

Moninaiset digitaaliset järjestelmät ja niiden muodostamat ratkaisut muuttavat työn tekemistä yhä merkittävämmin sosiaali-, terveys- ja sivistysaloilla – digitaalinen transformaatio on käynnissä. Itse työn tavoite säilyy pitkälti ennallaan, mutta tavat päästä tavoitteisiin muuttuvat. Johtamisen kannalta on erityisen mielenkiintoista, miten nämä digitaaliset työkalut vaikuttavat alan ammattilaisten keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Teknologia muun muassa mahdollistaa tiedon tehokkaamman jakamisen ̶ myös organisaatio- ja ammattirajat ylittäen ̶ mutta tuo myös huomattavia haasteita, kun suurin osa monimutkaisen systeemin määrittävästä vuorovaikutuksesta on vain teknologian varassa.

Jenni Huhtasalo ja Sari Merilampi kysyvät blogissaan minkälainen rooli on johtamisella ja johtajilla sekä monialaisuuden että teknologian implementoinnin edistämisessä. Hieman kärjistäen, asiaa voidaan johtamistutkimuksessa tarkastella kahdesta eri tulokulmasta. Yhtäältä kysymystä voidaan lähestyä ns. johtajalähtöisesti, eli johtajan toimenkuvan kautta. Toisaalta, kysymystä voidaan lähestyä ilmiöpohjaisesti ja tarkastella kysymystä johtajuuden syntymisen näkökulmasta. Kyse on ennen kaikkea siitä, tarkastellaanko yksittäisten henkilöiden toiminnan vaikutuksia heidän vuorovaikutussuhteissaan, vai tarkastellaanko systeemiä alati muuttuvien vuorovaikutussuhteiden kokonaisuutena.

Tarkasteltaessa monialaisuuden ja teknologian käyttöönoton edistämistä, molemmat näkökulmat ovat arvokkaita. Molemmat auttavat löytämään vastauksia erilaisiin keskeisiin kysymyksiin: Millaista osaamista tarvitaan? Miten sen syntymistä voidaan päivittäisessä työssä tukea? Miten osallistetaan ihmisiä myötävaikuttamaan digitaaliseen transformaatioon? Mikä saa ihmiset ymmärtämään oman roolinsa merkityksen ja panostamaan omaehtoisesti muutoksen tukemiseen? Onko se organisaation olemassa olevien rakenteiden kannalta mahdollista? Entä toimintamallien osalta?

Teknologiaa voidaan hyödyntää esimerkiksi lisäämään asiakkaiden osallisuutta, johon myös sotesi-aloilla on viime aikoina perustellusti haluttu panostaa entistä enemmän. Samaan aikaan pitää pystyä takaamaan korkea työn laatu sekä huolehtimaan työntekijöiden hyvinvoinnista. Harri Jalosen ja Hanna-Kaisa Pernaan esittelemä systeeminen lähestymistapa tarjoaa työkaluja tähän asiakkaiden ja ammattilaisten yhteiseen arvonluontiin, mutta usein vallitsevat toimintamallit ja organisaatiorakenteet kuitenkin saattavat nämä tavoitteet keskenään ristiriitaan. Lähestymme edelleen organisaatioita varsin reduktionistisesti. Tyypillisesti organisaatio ja työtehtävät jaetaan hallittavissa oleviin pieniin osiin, niiden välille hahmotellaan joitakin riippuvuussuhteita ja päälle ripotellaan ripaus johtamisjärjestelmää. Teknologisilla ratkaisuilla päädytään tukemaan jo olemassa olevia byrokraattisia rakenteita; suoritteiden mittaamista, raportointia ja suoranaista valvontaa.

Mitä monimutkaisempi ihmisten välisistä vuorovaikutuksista syntyvä konstruktio, sitä suurempi merkitys on luottamuksella ja avoimuudella, jotka nimenomaan tukevat ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Johtamisen kannalta, oli näkökulma sitten johtajalähtöinen tai ilmiöpohjainen, digitaalisen transformaation keskiössä ei ole näiden reduktionistisen ajattelun lopputuotteiden digitalisointi, vaan kehittämistä ajaa tavoite hyödyntää teknologiaa laajemmin sen koko potentiaalissaan. Kuten Jalonen & Pernaa toteavat blogissaan, ”systeemiajattelun valossa digitaalisessa muutoksessa ei ole kysymys vain analogisten työvaiheiden digitalisoimisesta, vaan digitaalisen teknologian mahdollistamista uusista toimintatavoista”.

Uudet toimintatavat kuitenkin muuttavat organisaation rakennetta vähintään yhteisesti jaetun ymmärryksen tasolla, sosiaalisena konstruktiona. Johtamisen osalta se tarkoittaa usein tarvetta muuttaa totuttua tapaa organisoida työtä, ja toisaalta se myös muuttaa niitä odotuksia, joita johdettavia kohtaan asetetaan. Kyse on yhteisestä prosessista ja haasteellisinta on juuri sellaisen teknologian implementointi, joka edellyttää syvällisempää muutosta yhteisessä tavassa ajatella. Systeeminen muutos on monien toisiinsa vaikuttavien osien yhteistä liikettä ja johtajan päivittäisellä tekemisellä voi olla siinä merkittäväkin rooli. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna johtajan tärkeimpiä tehtäviä on tehdä tilaa avoimuutta ja luottamusta luoville käytännöille, jotka lopulta johtavat teknologian hyödyntämiseen luontevilla ja luovilla tavoilla. Mitä monimutkaisempi ihmisten välisistä vuorovaikutuksista syntyvä konstruktio, sitä suurempi merkitys on luottamuksella ja avoimuudella, jotka nimenomaan tukevat ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Monialaisuuden sävyttämää digitaalista transformaatiota todella kannattaa tarkastella useiden erilaisten lasien läpi. Paitsi että niiden kautta löytyy vastauksia oleellisiin kysymyksiin, se auttaa myös kysymään niitä kysymyksiä, jotka ehkä yhdestä näkökulmasta katsottuna jäisivät kokonaan kysymättä.