Erikoistutkija Outi Linnossuo ja työelämäprofessori Oona Ylönen keskustelevat lastensuojelun käytäntösuosituksista ja tutkimustiedon välittämisestä lastensuojelun käytännön työhön. Käytäntösuositukset lukee ääneen Suvi Puttonen. Tämän jakson teemana on lastensuojelun huostaanotto, sijaishuolto ja jälkihuolto. Kaikki lastensuojelun käytäntösuositukset löydät myös osoitteesta https://sites.utu.fi/sote/yhteistyo-ja-hankkeet/lastensuojelun-kehittaminen_etusivu/tietoa-lastensuojelusta/ äänikirjastona ja tekstimuotoisena, suomeksi ja ruotsiksi.
Tekstivastine
Yhteinen ääni on Turun yliopiston podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista monialaisesti. Tämä jakson tuotti Sote-akatemia.
Oona: Tervetuloa kuuntelemaan podcastia tutkijoiden käytäntösuosituksista lastensuojeluun liittyen. Mä olen Ylösen Oona ja toimin tässä Turun yliopistossa sosiaalityön työelämäprofessorina sillä tavalla, että mulla on erityisenä aihealueena lastensuojeluun liittyvät asiat. Nämä tutkijoiden käytäntösuositukset lukee tässä podcastissa ääneen Suvi Puttonen Sote-akatemiasta, ja vaihdetaan seuraavaksi muutama ajatus erikoistutkija Outi Linnossuon kanssa tästä teemasta, joka liittyy huostaanoton sijaishuoltoon ja jälkihuollon kokonaisuuteen. Tervetuloa keskusteluun Outi.
Outi: Kiitos.
Oona: Mitä tästä kokonaisuudesta sulle jäi päällimmäiseksi mieleen?
Outi: No päällimmäisenä mielessä on se, että sijaishuoltoa on tutkittu kaikista eniten, ja myöskin lisensiaatti- ja väitöskirjatasoisia tutkimuksia on tehty Suomessa siitä kaikkein eniten. Ja osittain sen takia, että se dokumentoituu tarkemmin, eli semmoista aineistoa, jota tutkijat voi hyödyntää, on enempi olemassa sijaishuoltoon liittyen. Mutta sitten huostaanottoon liittyen löytyy hyvin vähän tutkimuksia ja jälkihuolto on selkeästi hyvin alitutkittu. Että ehkä sitten tulevaisuudessa, kun tavallaan se jälkihuollon alue on myöskin laajentunut lainsäädännön muutosten myötä, että se on 25 ikävuoteen saakka, eli se koskettaa pidempään isompaa joukkoa nuoria, niin toivottavasti siitä tulee tutkimusta lisää myöhemmin. Mutta sitten ehkä semmoinen toinen havainto liittyy siihen, että se on ehkä näistä tutkimusalueista liittyen lastensuojeluun eniten semmoinen, joka liittyy myöskin kansainväliseen tutkimukseen. Eli sitä on myös kansainvälisesti tutkittu enempi, ja suomalaiset tutkijat ovat voineet liittyä siihen kansainväliseen tutkimukseen ja seurata sitä ja viitata niihin.
Oona: Tuossa kun mainitsit tuon jälkihuoltoon liittyvän ikärajan noston, niin lastensuojelulakia on muutettu monta kertaa sen lain voimaantulon jälkeen, ja mun silmiini niissä teemoissa on tutkittu osittain samantyyppisiä sisältöalueita, kuin mistä sitten lainsäädäntöä on muutettu. Onko sulla samanlainen olo, vai mitä ajattelet siitä?
Outi: No tutkimus tulee aina viiveellä, että tavallaan se ei pysy oikein perässä niissä lainsäädännön muutoksissa. Ja tähän liittyy tietenkin semmoinen tutkimuksen vapaus, että tutkijat tutkivat, mitä he haluavat ja mihin he saavat rahoitusta. Eli meiltä puuttuu semmoinen systemaattinen lastensuojeluun kytkeytyvä tutkimusohjelma. Että silloin kun tulee jotakin uudistuksia liittyen nyt esimerkiksi lainsäädäntöön, että niitä seurattaisiin, niin meiltä puuttuu lastensuojelun tutkimuksesta tämmöinen seurantajärjestelmä liittyen näihin muutoksiin. Mikä on tietenkin tosi huono asia, että siihen pitäisi päästä, että kun tehdään uudistuksia, niin että myöskin niitä seurattaisiin, mikä niiden merkitys on. Tällä hetkellä tähän kokonaisuuteen liittyen on aika kuumakin peruna, mistä puhutaan, niin huostaanottoon, sijaishuoltoon ja jälkihuoltoon liittyvä vaikuttavuus. Että se on semmoinen, mikä on noussut jotenkin isosti keskusteluun. Mutta tällä hetkellä lähinnä ehkä Antti Kääriälän tuoreen väitöskirjan ansiosta, plus hän on hyvin aktiivinen myöskin viestimään siitä tutkimuksestaan, ja kysyy sen perään, että mikä on sijaishuollon vaikuttavuus.
Oona: Joo, on todella ajankohtainen aihe, ja tuntuu hurjalta, että meillä on aika isot taloudelliset panostukset, saatikka sitten inhimilliset tässä kohtaa lastensuojelua, niin me tiedetään sitten kuitenkin aika vähän siitä, että mitä ne eri toimenpiteet ja interventiot, ikään kuin palvelut ja kannattelu vaikuttaa. Ehkä me siitä saadaan lisää tutkimusta jatkoon. Kuunnellaan seuraavaksi tutkijoiden käytäntösuosituksia liittyen huostaanottoon, sijaishuoltoon ja jälkihuoltoon.
-Yhteinen ääni-
Timonen-Kallio, Eeva. (2019). Professional Residential Child Care Practice – empirical investigations and theoretical conceptualization as social pedagogy informed expertise. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 207.
Suositus 1.
Lastensuojelun vaativan sijaishuollon ammattilaisten kasvatuksellista ja terapeuttista osaamista pitää vahvistaa.
Suositus 2.
Lastensuojelun laitoshuollon potentiaalia pitää kehittää keskeisenä lastensuojelun interventiona.
Suositus 3.
Suomalaisen lastensuojelun laitoshuollon kompetensseja ja käytäntöjä tulee edistää kansanvälisillä tieto- ja osaamispohjilla.
Isoniemi, Sami. (2019). Sijaishuoltopaikasta luvatta poistuminen ja sinne palaamatta jääminen poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun näkökulmasta. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.
Suositus 1.
Luvattomien poissaolojen ilmoittamis- ja kirjaamismenettelyyn liittyvästä virka-apupyynnöstä tulisi luopua. Tapaukset tulisi ilmoittaa ja kirjata henkilöiden katoamisena, jolloin kuka tahansa voisi ilmoittaa luvattomasta poissaolosta. Virka-apupyynnön voi nykyisellään tehdä vain toimivaltainen lastensuojeluviranomainen, joka aiheuttaa viiveitä poissaolon pysäyttämisessä.
Suositus 2.
Luvattomiin poissaoloihin liittyen tulisi ottaa käyttöön riskiarvio- ja tarkistuslomake, sillä lapseen kohdistuvaa vaaran tasoa ei yleisesti arvioida. Riskiarvio auttaisi poliisin ja muiden toimijoiden toimenpiteiden priorisointia. Tarkistuslomake tukisi erityisesti luvattomaan poissaoloon liittyviä kirjausteknisiä ja lainsäädännöllisiä osa-alueita sekä viranomais- ja sidosryhmäyhteistyön tarpeita.
Suositus 3.
Luvattomat poissaolot tulisi ottaa osaksi poliisin ja lastensuojeluviranomaisten ennalta estävää yhteistoimintaa. Luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen on siihen liittyvien riskien vuoksi lapselle turvaton asiaintila ja jo päättyneiden poissaolojen osalta viranomaisten tulisi varmistua lapsen kokonaisturvallisuudesta jälkipuinnin keinoin. Poliisin ja lastensuojeluviranomaisen tulisi panostaa lapsiin, jotka poistuvat toistuvasti, sekä sijaishuoltopaikkoihin joista poistutaan toistuvasti.
Kääriälä, A., Haapakorva, P., Pekkarinen, E., & Sund, R. (2019). From care to education and work? Education and employment trajectories in early adulthood by children in out-of-home care. Child abuse & neglect, 98, 104144.
Suositus 1.
Kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleilla lapsilla on muita lapsia selvästi suurempi todennäköisyys jäädä pitkäksi aikaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, minkä vuoksi on keskeistä vahvistaa lastensuojelun sijaishuollon ja jälkihuollon kykyä tukea nuorten aikuisten koulutusta ja työllistymistä.
Suositus 2.
Lastensuojelun jälkihuollon piirissä on myös runsaasti nuoria perheitä, joita on tärkeä tukea koulutus- ja työuran sekä lastenhoidon yhdistämisessä.
Suositus 3.
Tukea koulutukseen ja työllistymiseen tarvitsevat erityisesti nuoret, jotka on sijoitettu kodin ulkopuolelle ensi kertaa teini-iässä, sekä nuoret, jotka ovat olleet sijoitettuna täysi-ikäisyyteen asti, joilla on ollut runsaasti sijoituspaikan vaihdoksia ja joiden pääasiallinen sijoituspaikka on ollut lastensuojelulaitos.
Kääriälä, A., Berlin, M., Lausten, M., Hiilamo, H., & Ristikari, T. (2018). Early school leaving by children in out-of-home care: A comparative study of three Nordic countries. Children and Youth Services Review, 93, 186–195.
Suositus 1.
On keskeistä nostaa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulutustasoa, jotta heidän mahdollisuutensa työllisyyteen, hyvinvointiin ja osallisuuteen kohentuisivat.
Suositus 2.
Erityisesti on tärkeä arvioida, mitkä keinot ovat tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita teini-ikäisenä kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten koulutuksen lisäämiseksi. Jopa kaksi kolmesta teini-ikäisenä sijoitetusta jää nykyisin vaille toisen asteen tutkintoa.
Suositus 3.
Tärkeää on myös lastensuojelun sijaishuollon yhteistyö koulujen ja toisen asteen oppilaitosten kanssa. Nykyisten yhteistyökäytäntöjen toimivuus ja vaikuttavuus on syytä selvittää ja selvityksen perusteella tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin sijoitettujen lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemiseksi.
Kääriälä, A., & Hiilamo, H. (2017). Children in out-of-home care as young adults: A systematic review of outcomes in the Nordic countries. Children and Youth Services Review, 79, 107–114.
Suositus 1.
Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kohtaavat aikuisuudessa muuta väestöä todennäköisemmin erilaisia vastoinkäymisiä kaikissa Pohjoismaissa, minkä vuoksi lastensuojelun jälkihuollon tarjoamaa tukea on syytä vahvistaa.
Suositus 2.
Myös sijaishuollon kykyä tukea sijoitettujen lasten kehitystä tulee parantaa, jotta näiden lasten mahdollisuudet hyvinvointiin ja terveyteen myöhemmin elämässä eivät poikkeaisi muusta väestöstä yhtä selvästi kuin nykyisin.
Suositus 3.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten elämänkulkua aikuisuuteen asti on Suomessa tutkittu toistaiseksi varsin vähän, minkä vuoksi aihetta olisi tärkeä tutkia lisää.
Känkänen, Päivi. (2013). Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Tutkimuksia 109/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Väitöskirja.
Suositus 1.
Ammattilaisten tulee etsiä yhdessä lasten ja nuorten kanssa vuorovaikutuksen tapoja, jotka tuntuvat kiinnostavilta ja kutsuvilta. Tähän tarjoaa taide ja kulttuuritoiminta yhden mahdollisuuden.
Suositus 2.
Lastensuojelun institutionaalisten piirteiden kuormittamissa rakenteissa tarvitaan kontrollista vapaata tilaa, joka on vapaa aikuislähtöisistä toiveista.
Suositus 3.
Lastensuojelussa tarvitaan monenlaisia tapoja kommunikoida lasten ja nuorten kanssa. Tässä tehtävässä on avuksi symbolinen etäisyys, taiteen metaforinen suoja, joka voi vapauttaa itseilmaisuun.
Manninen, Marko. (2013). Koulukotiin sijoitettujen nuorten psykiatrinen oirekuva ja ennuste. Helsingin Yliopisto, psykologian väitöskirjatutkimus. THL tutkimuksia 112/2013.
Suositus 1.
Psykiatristen oireiden säännönmukainen ja luotettava kartoitus. Vakavasti käytösoireilevilla nuorilla on paljon erilaisia psykiatrisia oireita, ja osa oireista jää henkilökunnalta piiloon. Ellei oireita tunnisteta, niihin ei myöskään saa hoitoa.
Suositus 2.
Yksilöllinen hoitomalli: osalla käytösoireilevista nuorista on hankaluuksia sekä sanallisessa suoriutumisessa että tunteiden käsittelyssä, jolloin perinteisen keskusteluun perustuvan psykoterapian teho on kyseenalainen. Nuoret ovat yksilöitä, myös hoitojärjestelmällä pitää olla tarjolla laaja työkalupakki. Esimerkiksi taidelähtöiset menetelmät ovat lupaava, mutta vähän käytössä oleva hoitomalli.
Suositus 3.
Jälkihuoltoon on panostettava pitkäjänteisesti. Onnistunut ja oikein kohdennettu jälkihuolto on ensiarvoisessa asemassa nuoren itsenäiseen elämään siirtymisen tukemisessa. Jälkihuollon tulee sisältää sekä käytännön apua että tarvittaessa tukea mm. kuntoutuspalveluiden käyttämisessä.
Hannele Tolonen. (2015). Lapsi, perhe ja tuomioistuin. Lapsen prosessuaalinen asema huolto- ja huostaanotto-oikeudenkäynneissä. Suomalainen Lakimiesyhdistys. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.
Käytännön suosituksia huostaanotto-oikeudenkäyntiin liittyen:
Suositus 1.
Asianosaisuudesta huolimatta lapsen tosiasiallinen osallistuminen voi jäädä niukaksi. Lapsen mahdollisuuksia osallistumiseen on erityisesti turvattava tilanteissa, joissa lapsi on kannassaan yksin ilman aikuisen tukea.
Suositus 2.
Lapsen tarve saada oikeudellista apua korostuu, kun tahdonvastaisia toimenpiteitä perustellaan lapsen käyttäytymisellä.
Suositus 3.
On huolehdittava siitä, että lapsi saa ymmärtämällään tavalla tietoa menettelyistä ja osallistumisen vaihtoehdoista.
Kataja, Kati. (2012). Lapsuuden rajoilla. Normaalin ja poikkeavan määrittyminen huostaanottoasiakirjoissa. Koulutussosiologian tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lapsen/nuoren kokonaistilannetta arvioitaessa olisi hyvä tunnistaa hänen kasvu- ja toimintaympäristössään olevat sellaiset suojaavat tekijät, joita on vaikeaa konkretisoida selkeiksi näytöiksi. Haitalliset olosuhteet tulevat herkemmin havaituiksi ja dokumentoiduiksi, sillä ympäristö reagoi poikkeavuuksiin.
Suositus 2.
Huostaanoton perusteluissa on hyvä arvioida nuoren käyttäytymisen lisäksi myös hänen kasvuympäristönsä ja siellä toimivien ihmisten vaikutus nuoreen. Ongelmien yksilöllistäminen vain nuoreen itseensä sisältää riskin, että hänet aiheettomasti leimataan.
Suositus 3.
Lapsen edun määrittymiseen vaikuttavat tilannekohtaiset tekijät huostaanottoa valmisteltaessa tulee tiedostaa. Näitä ovat muun muassa sosiaalityöntekijöiden kokemus, resurssit, sijoituspaikkojen saatavuus ja paikalliset organisaatiokulttuuriin liittyvät käytänteet.
Yliruka, Laura; Kantoluoto, Anne; Heino, Tarja; Laine, Terhi & Hipp, Tiia. (toim.) (2020.) Itsenäistymistä ja hyvinvointia tukeva jälkihuolto ja nuorten aikuisten sosiaalityön mallinnus. Osana lastensuojelun VIP-nuoren palvelupolkua. THL työpaperi 32/20.
Tutkimusperustainen sosiaalityön mallinnus sisältää lukuisia käytäntösuosituksia s. 69–73.
Tutkimussuositukset:
1. Vaikuttavuustutkimusta tulisi suunnata erityisesti VIP-nuorten palveluketjujen tutkimukseen ja niissä yksilökohtaisen vaikuttavuuden tutkimukseen.
2. Olisi tärkeää tehdä seurantatutkimusta joidenkin nuorten elämästä pitkäkestoisesti; esimerkiksi laitoshoidosta jälkihuollon päättymiseen (esim. 15–25-vuotiaat).
3. Tutkimuksessa testattaisiin palvelupolun tunnistettuja ydinelementtejä pilottilaitosten kanssa. Mukana voisi olla sekä julkisia että yksityisiä lastenkoteja.
Paaso, Kati. (2018). Merkityksellisiä polkuja – tarinoita lastensuojelun jälkihuollon merkityksellisyydestä. Turun yliopisto. Lisensiaatintutkimus.
Suositus 1.
Jälkihuollon tuen rakentaminen tulee aloittaa jo hyvissä ajoin sijaishuollon aikana yhdessä nuoren kanssa: Jälkihuoltoon siirtymisen valmistelu tulee aloittaa mielellään jo vuotta ennen varsinaista siirtymistä jälkihuoltoon. Nuoren itsenäistymisvalmiuksia ja kiinnittymistä jälkihuollon tukeen tulee arvioida ja tukea jo sijaishuollossa. Nuoren mukana olo jälkihuoltopolun rakentamisessa vahvistaa hänen toimijuuttaan ja sitouttaa tukeen paremmin.
Suositus 2.
Panostaminen pysyviin ihmissuhteisiin niin sijais- kuin jälkihuollossakin: Jokainen nuori tarvitsee luottoaikuisen, joka on pysyvä ja aidosti nuoresta kiinnostunut. Luottamussuhteen rakentamiselle tulee antaa aikaa ja jos jälkihuollon tuki tulee muualta kuin sijaishuoltopaikan tutuilta aikuisilta, tulee luottamussuhteen rakentaminen aloittaa jo sijaishuollon aikana. Nuoren oma verkosto on tärkeää pitää mukana koko sijaishuollon ajan, jotta yhteys heihin säilyy myös jälkihuollossa.
Suositus 3.
Jälkihuollon systemaattinen valtakunnallinen kehittäminen ja tutkimuksen tekeminen: Valtakunnallinen jälkihuollon systemaattinen kehittäminen on ollut puutteellista ja liian kunta- tai jopa työntekijäkohtaista. Kansainväistä tutkimusta jälkihuollosta löytyy mutta kotimaista hyvin vähän. Tarvitaan enemmän kotimaista tutkimustietoa sekä tahtotilaa panostaa tähän pieneen mutta sitäkin tarvitsevampaan nuorten joukkoon.
-Yhteinen ääni-
Oona: Jos mietitään ihan sitä, mua jäi kiinnostamaan, kun sanoit, että se itse huostaanottoon liittyvä tutkimus on vähäistä, jälkihuollon lisäksi, niin tuleeko sulle mieleen joku tietty näkökulma, joka esimerkiksi olisi kiinnostava, jos vaikka podcastia kuuntelee joku, joka miettii väitöskirjan aihetta tai muuta. Niin mitä sinä lähtisit tutkimaan siihen huostaanottoon liittyen?
Outi: No musta olisi tosi kiinnostavaa tutkia sitä prosessia, eli sitä lapsen osallisuutta siinä prosessissa ja sen huostaanoton merkitystä sillä tavalla laajasti ajateltuna, niin sen lapsen elämään, ja sitä kautta tietty siihen vaikuttavuuteenkin. Mutta se on äärimmäisen suuri, siinä käytetään suurta yhteiskunnallista valtaa. Ja siihen liittyy paljon erilaisia ulottuvuuksia, niin olisi tärkeä tutkimusaihe selvittää enempi.
Oona: Ja nimenomaan osallisuusnäkökulmat kaiken kaikkiaan on lastensuojelussa tosi tärkeä osuus.
Outi: Ja tietenkin siihen liittyy vielä ne perheet, ne biologiset perheet, tai se, mistä lapsi otetaan huostaan, niin perheiden tilanne ja osallisuus, niin siinä kohtaa ja sitten myöhemmin.
Oona: Tuleeko sulla mieleen jotain, mitä vielä tästä kakkosteemasta, nyt tässä neljän teeman kokonaisuudessa, eli ollaan huostaanoton, sijaishuollon ja jälkihuollon äärellä nyt, niin tuleeko mieleen vielä jotakin, mitä tästä kokonaisuudesta tai teemasta haluaisit ottaa esiin?
Outi: No tavallaan se, että kuinka vähän sitä jälkihuoltoa on tutkittu. Siis sitä on todella vähän tutkittu, että se on kuitenkin pitkään ollut lainsäännössä, että vaikkei se aikajäänteenä, niin aikaisemmin jo katsonut, että se on iso osa sen lapsen ja nuoren elämästä, mutta sitä on tutkittu siis todella vähän, se oli minusta aika hämmästyttävää.
Oona: Kiitoksia Outi.
Outi: Kiitos.
-Yhteinen ääni-
Seuraa meitä:
Jaa julkaisu:
