Kauaskatseinen hoitotyö ei kuormita ympäristöä tarpeettomasti

Hoitohenkilöstö tarvitsee monipuolista tukea ja monitoimijaista yhteistyötä toteuttaakseen työnsä ympäristövastuullisesti

Harkituilla ja perustelluilla toimintatavoilla ehkäistään potilaan hoidosta koituvaa ympäristön pilaantumista. Jotta ympäristövastuullisuudesta tulee luonteva, kiinteä ja sujuva osa hoitotyötä, tarvitaan vahvat rakenteet, osaaminen ja osallistujaryhmien selkeät roolit.

Hoitotyön ja ympäristökuormituksen ristiriitaisuus

Potilaiden hoitamiseen liittyvistä toiminnoista koituvat ympäristöpäästöt ovat merkittävä ihmisten terveyttä ja turvallisuutta heikentävä tekijä. Yksin yhdysvaltalaisen terveydenhuollon päästöjen on arvioitu aiheuttavan vuosittain 388 000 terveen elinvuoden menetyksen. (1) Asukaslukuun suhteutettuna, myös Suomi sijoittuu terveydenhuollon suuriin ympäristön kuormittajiin (2). Kuitenkin aiheeseen on kiinnitetty potilashoidon alueella niukasti huomiota. Sote-sektorin tiedetään olevan muita aloja jäljessä ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmissaan ja -tietoisuudessaan (3).

Hoitotyö on keskeinen ja samalla materiaali- ja energiaintensiivinen osa terveysalan toimintaa. Tutkimukset osoittavat hoitohenkilöstön toimintatapojen johtavan usein tarpeettomaan kuluttamiseen ja jätteiden tuottamiseen kun tarvikkeita otetaan käyttöön ilman todellista tarvetta (4). Myös jätejakeet tahtovat mennä sekaisin (esim. 5). Oikea lajittelu säästää paitsi luonnonvaroja, myös merkittävän määrän rahaa vältyttäessä kalliilta erityisjätteen käsittelyltä. Myös sähkön ja veden kulutukseen kohdistuvat selvitykset esimerkiksi kuvantamisen ja välinehuollon yksiköissä ovat osoittaneet väärien rutiinien aiheuttavan päästöjä ja hukkaa. Potilaan vierellä tapahtuva välitön materiaalien, sähkön ja veden kulutus heijastuu aina myös potilashoidon tukipalveluiden kuten liikenteen, ravitsemuspalveluiden ja pesulatoimintojen ympäristöjalanjälkeen. Toimintatapoja muuttamalla voidaan vähentää paitsi taloudellisia menetyksiä, myös ympäristövaikutuksia. Hyödyt heijastuvat myös työturvallisuuteen ja psyykkiseen työhyvinvointiin. (4)

Huomioita muutosta jarruttavista tekijöistä

Kun vuosikymmenten saatossa on totuttu toimimaan isolla porukalla tietyllä tavalla, muutokset traditioihin taipuvaisella terveys- ja hoitoalalla tapahtuvat hitaasti. Tarvitaan järeitä toimia uusien toimintatapojen ja ajattelumallien sisään ajamiseksi, jollaiset Suomesta vielä puuttuvat. Kansallista ohjausta terveysalan ympäristökuorman minimointiin ei ole olemassa. Potilashoidon organisaatioiden ympäristöohjelmat perustuvat vapaaehtoisuuteen ja tahtovat siten jäädä välittömämpien paineiden jalkoihin. Potilashoidon yksiköissä laadittujen yhteisten tavoitteiden ja toimintamallien sijaan niiden ympäristövastuulliset käytännöt ovat lähinnä omasta henkilökohtaisesta huolestaan motivoituneiden yksittäisten henkilöstön edustajien varassa. Alan johtajien ja henkilöstön ympäristöosaamisen edistäminen puuttuu niin tutkinto- kuin työpaikkakoulutuksistakin. Ympäristövastuun kehittämiseen palkatut asiantuntijat ovat harvinaisuus terveyssektorilla. Rakenteiden suhteen on siis paljon kehitettävää. (4)

Ympäristövastuullisesti toimiessaan hoitohenkilöstö toteuttaa konkreettista terveydenedistämistä – ympäristöteko on terveysteko.

Myös ajattelutapojen suhteen tarvitaan muutosta. Hoitohenkilöstölle tehdyt haastattelututkimukset osoittavat, että potilasta hoidetaan tässä ja nyt, toiminnan ympäristövaikutuksia harvemmin harkiten (esim. 6). Kuitenkin ympäristövastuullisesti toimiessaan hoitohenkilöstö toteuttaa konkreettista terveydenedistämistä – ympäristöteko on terveysteko. Jotta tämä uusi ajattelutapa hoitoalalla laajenisi ja sisäistettäisiin, tarvitaan avointa keskustelua ympäristövastuun merkityksestä, käytännöistä ja sitä tukevista rakenteista. Keskustelua tulee käydä siinä missä muistakin hoitotyön osa-alueista, niin ammattijulkaisuissa, koulutuksessa, tieteessä kuin työpaikoilla; henkilöstön rekrytoinnissa, kehityskeskusteluissa, osastotunneilla, opiskelijoita ohjatessa.

Ympäristövastuu on monisuuntaista yhteistyötä

Hoitohenkilöstön rooli potilashoidon ympäristövastuussa on olennainen, mutta ei suinkaan ainoa.  Ympäristövastuun toteutuminen edellyttää monien ammattiryhmien osallistumista organisaatiossa, jopa sen ulkopuolella.  Erityisen keskeiset ovat hallinto- ja lähijohtajien roolit. Hallintojohtajien osa korostuu organisaation strategisessa ohjauksessa ja resursoinnissa, jotta henkilöstöllä on käytössään esimerkiksi soveltuvat tilat ja hävikkiä ehkäisevät välineet ja materiaalit. Osastonhoitajien tehtävä on keskeinen henkilöstön sitouttamisessa toimintaan ja koulutuksiin. Lisäksi tarvitaan useita toimintaa tukevia yhteistyötahoja. Laitoshuollolla voi olla keskeinen tehtävä yksikön jäte- ja kemikaaliosaamisessa, osastonfarmaseutilla lääkejätteen ehkäisyssä. Hygieniahoitajien positio ympäri taloa kulkiessaan tarjoaa erinomaisen sanansaattajien ja ohjaajien roolin. Yhteistyöpintoja tarvitaan organisaation laajuisesti aina keittiössä ja kiinteistöhuollossa. Kyetessään myös potilaalla on nähty olevan vastuuta liikennepäästöjen, veden käytön ja jätteenlajittelun suhteen. (4)

Yksi keskeinen hoitotyön ympäristövastuun osallistujaryhmä on yksikköjen ympäristövastaavat. He ovat hoitohenkilöstön keskuudesta kouluttautumaan ja yksikön toimintatapoja kehittämään valittuja henkilöitä. Toistaiseksi ympäristöyhdysverkostoja on lähinnä yliopistosairaaloissa. Ympäristöyhdyshenkilötoiminnan soisi kuitenkin laajenevan yleiseksi käytännöksi, sillä tällainen potilashoidon arjessa toimiva vertaistuki on koettu erityisen tarpeelliseksi henkilöstön osaamisen ja käytänteiden kehittymiseksi. On huomioitava usein myös muutosvastarinnan kanssa ponnistelemaan joutuvien ympäristöyhdyshenkilöiden tarvitsema tuki esihenkilöiltä ja vertaisiltaan. (4)

***

Kaikkien alojen sitoutuminen ympäristöongelmien minimointiin ja ratkaisemiseen on olennaista ihmiskunnan elämänolosuhteiden, terveyden ja turvallisuuden turvaamisessa. Ihmisen taipumus kiinnittyä kaavoihin asettaa eittämättä haasteen luoda uutta myös terveys- ja hoitoalalla. Usein ympäristövastuu koetaan myös liian monimutkaisena ja vaikeana asiana ratkaista. Mielenmaisemalla on merkittävä vaikutus asioihin tarttumisessa. Tässä itseäni on inspiroinut kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä toimivan ilmastotutkija Markku Kulmalan näkemys myönteisestä kehityksestä ympäristöasioissa (7). Tosiaankin, tieto onnistumisista ja edistymisestä ympäristötyössä on voimaannuttavaa. Siksi myös hoitohenkilöstöä kannattaa tukea ja kannustaa ympäristövastuullisuuteen ja sen kehittämiseen, ja huomioida ja palkita näkyvästi yksiköiden ympäristövastuuta edistävät innovaatiot ja saavutukset (4).

---

LÄHTEET

(1) Eckelman M, et al. (2020) Health care pollution and public health damage in the United States: An update. Health Affairs, 39(2): 2071–9.

(2) Health Care Without Harm (2018) Health care’s climate footprint. https://noharm-global.org/sites/default/files/documents-files/5961/HealthCaresClimateFootprint_092319.pdf

(3) Mäkinen K ym. (2019) Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 toimeenpanon väliarviointi. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 11. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161498

(4) Kallio H (2020) Environmental responsibility in nursing in hospitals. Dissertation. University of Eastern Finland. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/22251

(5) Johnson K, et al. (2013) Improving waste segregation while reducing costs in a tertiary-care hospital in a lower-middle-income country in Central America. Waste Management & Research, 31(7): 733–8.

(6) Anåker A, et al. (2015) Nurses’ perceptions of climate and environmental issues: a qualitative study. Journal of Advanced Nursing, 71(8): 1883–91.

(7) Futucast (2021) Markku Kulmala. Ilmastonmuutos. https://www.youtube.com/watch?v=uAICSqTLjXE

Lisäkirjallisuutta:

• https://noharm.org/
• Mayer ym. (2020) Ilmastonmuutos ja sosiaali- ja terveyssektori. SOSTE Suomen Sosiaali ja terveys ry. https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2020/06/SOSTE-julkaisu-2020-Ilmastonmuutos-ja-sosiaali-ja-terveyssektori.pdf

Seuraa meitä:
Jaa julkaisu: